Koulu loppui aikaa sitten. Tänä vuonna emme juhlineet kenenkään valkolakkia.
Esikoinen sai koulusta kyllä niin hienon todistuksen että sitä sietäisi juhlia, mutta tyydyimme syömään jäätelöä sen kunniaksi. Jäätelöä syömme kesällä ihan kaikesta syystä ja ilman syytä.
Kesäkuu kulkee viimeisiä päiviään.
Me olemme olleet pihalla, puistossa, kylässä ja meillä on kyläilty, olemme piipahtaneet kaupungilla, olleet taas kotona, pihalla, puistossa, vielä vähän pihalla ja ulkona. Siis hyvin normaalia arkea ilman koulu ja kerhovelvoitteita.
On valmistunut kasvihuone, pergola, on kaatunut puun kokoisia pensaita ja revitty rikkaruohoja, kärrätty multaa, hiekkaa, savea ja kiviä ja istutettu lukemattomia määriä kasveja paikoilleen.
Tänä vuonna vietimme ihanan juhannuksen. Yleensä emme keskikesän juhlaa edes suuresti noteraa.
Juhannusaattona saimme kutsun ystäväperheen luo grillaamaan ja olipa meillä mukavaa.
Viime vuonna ystävien ehdotuksesta pidimme juhannusturnajaiset.
Kolme lapsiperhettä ja paljon hassuja urheilulajeja, pelejä tai leikkejä. Lopuksi kaikille hyvää ruokaa.
Tänä vuonna olimme juhannuspäivän eri perheen luona ja neljän perheen voimin.
Taas oli hauskaa ja ilta kului herkutellen.
Ensi vuonna on seuraavien vuoro ottaa meidät kaikki vastaan.
Lapset eivät varmasti muista milloin olisivat valvoneet niin myöhään. Isommat sentään joskus ovat vuoden vaihtumisen nähneet.
Nyt valvoivat kaikki kahtena iltana täysillä touhuten.
Me emme muista milloin olisimme saaneet aamulla nousta sängystä vasta 10 tai 11 tai kuten tänään 11.30!!!Soimme lounasaikaan aamiasta.
Totuuden nimissä osa lapsista heräsi hiukan ennen mutta silti, historiallista tässä talossa. Ennen 10 ei tänä aamuna kuulunut lapsista pihahdustakaan.
Tänään raivattiin jälleen yksi talon kokoinen pensas, nypin kompostit täyteen rikkaruohoja ja miehen korkuisia nokkosia (ei nyt ihan muttei paljon puuttunut -siis siinä pituudessa). Haravoin tuulen puusta heittelemiä risuja.
Jo onkin sellainen olo että on tullut puuhattua.
