joululomalla

Tässä tämä joulu on vierähtänyt.
Aatonaattona äiti tuli meille yöpymään. Aattoaamuna keitin riisipuuroa mantelilla. Meille tuli vieraita, 12 hengen voimin syötiin iltasella.
Iltapäivällä tontut kävi kuusen alla kolme kertaa. Sillä aikaa kun lapset saunoivat, leikkivät ja touhusivat. Aina tontut onnistuivat käymän salaa.
Joka kerta lapset huudahtivat: "täällä kuusen alla on TAAS LISÄÄ lahjoja!!!"
Lapset malttoi silti syödä. Sitten avattiin lahjoja. Ihania ja sopivia. Kohtuudella.
Kahviteltiin ja oltiin kunnes vieraat lähtivät. Äiti jäi yöksi.

Joulupäivänä menimme porukalla siskoni luo mukana ylimääräiset ruoat. Pidimme jouluiset nyyttärit.
Paikalla oli myös hyvä ystävämme ja isotätimme. 13 hengen voimin syötiin lounas ja sen jälkeen laulettiin joululauluja porukalla.
Kahviteltiin ja kotiuduttiin illalla.
Äiti tuli meille vielä yöksi. Se oli esikoisesta kivaa kun nukkui hänen huoneessaan yökylässä.
Tapanina yhden kummilikan perhe tuli meille, taas 11 henkeä pöydässä nyyttärimeiningillä. Oltiin ja lapset leikki, pelasi ja touhusi.

Arki koitti ja jouluruokia ei enää pursunnut jääkaapista. Olen tyytyväinen nyyttäri-ideaan. Joka päivä ruoka oli periaatteessa jouluruokia mutta aina vähän erilaisia kun eri tekijöiden summa.
Maanantaina tein lopusta graavilohesta ja suolakekseistä lapsille herkkuja. Lisäksi pakastepizzaa!

Tiistaina toinen kummilikka tuli kylään ja tein savulohipastaa lounaaksi.
Se olikin suosittu herkku.

Keskiviikkona kävimme ulkona syömässä ja kaupassa samalla. Väliveli muutti erikoisen huoneeseen kokeeksi.
Loistava koe: kukaan ei herännyt ennen aamu 9! Pikkuneiti piti herättää 9.30 että ehdittiin 10.00 puheterapiaan.
Lisäksi iltapäivällä hoidettiin asioita ja nähtiin koiranpennut ja ystävä. Lapset sai toivomaansa, pastaa ja pestoa kotona.

Tänään ollaan. Koira pelkää raketteja joten toivon että ihmiset uskoo lakeja ja paukuttelu ei kestä kaiken päivää.
Mies on perinteisesti yön töissä joten minä vain koitan pysyä hereillä lasten kanssa että näkevät jonkun väläyksen yöllä.

Ihanaa joutenoloa. On ulkoiltu, hiihdetty ja pulkkailtu. Kesälomaakin suunniteltu.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

p.s. Korjasin tietokoneella ainakin suurimmat havaitsemani kirjoitusvirheet. Kännykällä bloggaaminen on tyhmää, se ehdottelee ja muuttelee sanoja minun haluamatta ja tekstistä tulee sekavaa mössöä. Lisäksi osaan ottaa kuvia puhelimella mutten saa niitä siirtymään tänne blogiin-sen kun ajattelin olevan loistava keino vain nappia painamalla PLING, kuva blogiin. Kameraan kun aina pitää hakea se johto ja homma jää odottamaan "myöhemmin"-ajankohtaa.

Aatonaattona

En enää malta odottaa kirjata tätä hauskaa Heli Laaksosen joulurunoa.
Koko joulukuun olen tätä pihdannut. Tämä sopisi hyvin aattoon kun puhutaan joulurauhan julistuksesta. Laitan nyt kuitenkin kun en ole varma miten huomenna ehdin koneelle.

Johannekse joululaul


"Tääl o niin kaunist ja hiljast
näkisitki, kuulisitki,
voi ko pääsisit tulema,
mut et sää tair pääst.
Hajin kuusenki,
ko ajattelin et jos,
ja petasin uure lakana.

Johanneksen kuuses killuva
punasipula, rautlankal kii,
ja latvas o fasanisulkki,
lintulaura alt juur aamul löyrys.

Mää laitan tääl peruni kiehuma
keitän koko suvise saro,
seittemän kaikkias.
Niil o nimiki jokasel
ja yks niist o rakkaamp ko muut.

Sää varmaan olet menos jo,
miähes autta sul taki selkkä.
Seisotte rinnatuste
kuulustelemas joulurauhajulistust,
näen teijät telkkaris.
O siinäki pari,
toine unohttan karvalakkis päähä Maamme-laulu ajaks
ja sää et muist sanoi, liikuttelet huulias vaa.
Luven niit tarkka,
nee sanova:

Tuan oman perunan tullessan."

- Heli Laaksonen-
Kirjassa Sulavoi


Tunnelmallista ja ihanaa joulua jokaiselle!

Jouluaatonaatonaatto

" Käsillä hetki
jonka soisit viipyvän
tahtoisit pidätellä.
Onni odotuksessa ja muistoissa
suurempi kuin täyttymyksessä,
on joku sanonut.

Aatto, odotus pian ohi
vaan ei joulun tarvitse olla
eikä olekaan, jos oikea-
se jatkuu
jotain säilyy
pysyy
säteilee
ensi jouluun,
joulusta jouluun.

Oikea joulu jotain muuta
enemmän kuin sammuva kynttilä
kuihtuva kuusi
särkyvä lelu.

Niin tuulista tähän aikaan:
tahtovat sammua kynttilät
tai ainakin lepattaa ristivedossa,
niin myrskyistä
levotonta
että sirpaleita tulee helposti
huomaamatta
vahingossa. "

~Maaria Leinonen


Meillä on kaikkea yltäkyllin.
Kuusi on tuotu olohuoneeseen, se tuoksuu huumaavalta.
Hain joulukukkia, vielä hiukan siivousta ja järjestelyä.
Saa joulu tulla...

Kolme yötä jouluun on...

"Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset -tiedän että hymyilet."
-tuntematon

Mukavaa maanantaita

"Joulu tulla jollottaa
joulupuuron porinassa,
hyvän mielen hyrinässä,
piparkakku kainalossa,
kahvipannu kantapäässä,
valonliekki pimeässä,
joulumieli kynttilässä,
papereiden kahinassa,
enkelsiiven havinassa,
jouluoljet himmelissä,
ajatukset ystävissä."

-Maija Baric

Sunnuntain rauhaa

" Joulu kuulostaa kulkuselta.
Joulu tuntuu pumpulilta.
Joulu maistuu piparilta tai namuselta tai mantelilta.
Joulu näyttää tähtöseltä.
Joulu näyttää kynttilältä.
Joulu tuoksuu vihreältä tai punaiselta tai ruskealta .
Sillä joulukuusi on vihreä ja
kuusen oksan kätköissä on piparipossun seurana
kirkkaanpunainen omena. "

Kaarina Helakisa

18.12.

" Täytyy malttaa asettua talviteloille kun on sen aika."

~Maija Paavilainen (Myötätuulta)

Lyhyesti ja ytimekkäästi tänään.
Sopi niin hyvin aiempiin pohdintoihini kiireestä.


Leppoisaa lauantaita!

Työpaikka

"TYÖPAIKKA HAETTAVANA
AMMATTINIMIKE: Äiti, Äiskä, Äippä, Äityli, Mutsi

TYÖN KUVAUS:
Yhteistyökykyinen tiimipelaaja saa vakituista, pitkäaikaista työtä.
Työympäristö on usein kaoottinen ja tehtävät erittäin haastavia.
Hakijalla on oltava erinomaiset vuorovaikutus- ja organisointitaidot
ja hänen on oltava halukas työskentelemään vaihtelevina kellonaikoina,
joihin kuuluvat myös illat ja viikonloput. Päivystysvuorot kestävät
normaalisti 24 tuntia vuorokaudessa.
Työ sisältää jonkin verran matkustelua (yöpymisiä alkukantaisissa
leiriolosuhteissa sateisina viikonloppuina ja loputtomia
urheiluturnauksia kaukaisissa kaupungeissa). Matkakorvauksia ei
makseta, laajamittaisia kuljetuspalveluita edellytetään.

TEHTÄVIEN KUVAUS:
Valituksi tulleen on hoidettava tehtäviä koko loppuikänsä.
Hakijan on varauduttava olemaan vihattu, ainakin väliaikaisesti
(tai kunnes joku tarvitsee 10 euroa).
Hakijan pitää pystyä puremaan kieltään toistuvasti.
Hänellä tulee muutoin olla kuormajuhdan fyysiset
ominaisuudet paitsi että vauhdin pitää kiihtyä nollasta viiteenkymmeneen kolmessa sekunnissa (puutteelliset kiihtyvyysominaisuudet aiheuttavat työympäristössä hälytysääniä jotka
muistuttavat lähietäisyydellä toimivaa sumutorvea).

Hakijan täytyy olla valmis kohtaamaan teknisiä haasteita, korjaamaan
pieniä kojeita, mystisellä tavalla tukkeutuneita viemäreitä ja
juuttuneita vetoketjuja.
Hänen pitää pystyä valvomaan puheluita, suunnittelemaan useiden
henkilöiden aikatauluja ja koordinoimaan lukemattomia
kotityöprojekteja ? kaikkea samanaikaisesti.
Erilaisten tilaisuuksien järjestäminen asiakkaille (jotka voivat olla
minkä ikäisiä tai miten hulluja tahansa) tulee olla hakijalla verissä.
Tilaisuuden kestäessä hakijan on voitava tunnistaa ne hetket jolloin
hän on asiakkaille korvaamaton, mutta toimia oikein välittömästi myös
silloin kun hänestä tulee täysin tarpeeton.
Puolen miljoonan erilaisen muovilelun ja patterikäyttöisen laitteen
kokoonpanotaito ja lopputuotteiden turvallisuustestaus kuuluvat toimenkuvaan.
Kandidaatin on aina toivottava parasta mutta oltava valmistautunut pahimpaan.
Työn kuvaan kuuluu myös siisteyden ylläpito sekä huoltotoimet koko alueella.

YLENEMIS- JA KEHITYSMAHDOLLISUUDET:
Ei ole.

Tehtävät pysyvät samoina vuosia, vailla mahdollisuuksia valittaa.
Taitojen ylläpitäminen lukuisten toistojen avulla on välttämätöntä
jotta yläpuolellasi olevat voivat jättää sinut huomiotta.

VAADITTAVA KOKEMUS:
Valitettavasti ei vaadita.
Työssäoppiminen on ainoa tapa hankkia kokemusta.

PALKKA JA PALKKIOT:
Sisäistä tämä: Sinä maksat siitä että teet tätä työtä (ja tarjoat koko
ajan lisää korotuksia ja bonuksia).
Ilmapallorahaa on annettava siihen asti kun he täyttävät 18 (siinä
toivossa että kun he muuttavat kotoa, heistä viimein tulee
taloudellisesti riippumattomia).

Kun kuolet, annat heille kaiken mitä on vielä jäljellä.

Tämän palkkiosysteemin oudoin puoli on siinä, että oikeastaan nautit
siitä ja toivot että voisit antaa enemmän.

ETUUDET :
Tarjolla ei ole työterveydenhoitoa eikä ilmaista hammaslääkäriä, ei
eläkettä, ei opintotukea, ei palkallista lomaa eikä optioita.

Työ antaa rajalliset mahdollisuudet kasvaa ihmisenä, mutta rajattoman
määrän rakkautta ja ilmaisia suukkoja ja haleja lopuksi ikääsi jos
pelaat korttisi oikein.


PS: Tästä työstä ei pääse eläkkeelle - ikinä!"

On muuten reilun 10 vuoden kokemus tästä työstä, en pois vieläkään vaihtaisi.
Eläkkeelle ei pääse kukaan jos nykypäättäjät saavat valita, joten mikäs tässä on ollessa :)
Törmäsin tähän tekstiin taas-ties kuinka monennen kerran- on vaan juuri niin oivaltava että tykkään ja siksi halusin jakaa tämän kaikkien kanssa.

En muista kuka viisas joskus sanoi, että kotiäideissä on tulevaisuuden yritysjohtajat. Innovaatioita, järjestelykykyä ja delegointitaitoa vaikka muille jakaa.
Olenkin monet kerrat vuosien aikana virnistänyt oikein hektisellä hetkellä, että lähetän sitten paperit Nokian pääjohtajaksi kun sen aika tulee.

perjantai 17. joulukuuta

Tänään on suuri päivä.
Eskarilaisella alkaa joululoma, kerholaisilla alkoi joululoma.
Tänään oli ihana aamu. Auton ovi ei meinannut päästää meitä sisään mutta sekin järjestyi.

Ostin talvikengät. Sellaiset oikeat nahkaiset, kotimaiset, lampaankarvaa sisältävät talvikengät. Kehtaa kulkea ihmisten ilmoilla ja on varpailla lämmin.
Noloa tunnustaa mutta vuosia olen kulkenut kesäisissä kävelykengissä ympäri vuoden!
Varpaani eivät palele ja kaupungilla ei housun alta näy onko kengässä varsi vai ei.
Viime talvena tuli niin paljon lunta että vihdoin piti ostaa pihasaappaat, että pääsee lasten kanssa hankeen kahlaamaan.
Aiemmin siihen piisasivat vaelluskenkien lyhyet varret ja lumiukko säällä kumisaappaat.

Taidan tulla vanhaksi kun halusin nyt ihan oikeat talvikengät-vuorilla.
Kylläpä ovat hyvät kengät. Muistan kun lapsena teki mieli nukkuakin uudet kengät jalassa- nyt on samanlainen olo!

"Niin kaunis on luonto,
niin kaunis on maa,
joulu arjen keskelle
luo tunnelmaa."

~tuntematon


Joulu on viikon päästä.
Taas sataa lunta.
Pikku pakkanen.

Mukavaa perjantain iltaa!

Joulukuun 16. päivä

"Talvimetsässä vartioi tuuli
kuin paimen hiutalelaumaa.
Jo aavistaa monikin kuusi
jouluvaloja saavansa kantaa.
Ojentaa oksansa kuunnellen
kohti lumista valkeutta
ja odottaa tuulta uhmaten
yön jouluisen ihanuutta."

~R. M. Rilke
(suom. E. Kuismin)

Joulusiivous

Siivousneuvo ennen pyhiä:

Jos kotona on sekaisin, tee näin:
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi "Sekainen huoneisto."
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansio.
4. Silloin tietokone tulee kysymään:
"Haluatko poistaa sekaisen huoneiston kokonaan?"
5. Paina kyllä - nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele ;)


Tämä hauska vinkki on kiertänyt nyt netissä.
Osuu yhtälailla naulan kantaan kuin "martta -vinkit" tyyliin : "Jos et aio viettää jouluasi kaapissa, älä turhaan stressaa kaappien siivoamisesta..."

14. joulukuuta

"Joulukuu on täynnä
kiirettä ja juoksua,
paperin rapinaa, piparin tuoksua."

~tuntematon



Näinhän se on vaikka mielensä miten koittaisi rauhoittaa.
Joulujuhla jos toinenkin odottaa kuulijaa ja katsojaa.

Maailma pursuaa kaikenlaisia tapahtumia.
Ymmärrän vielä että on vaikkapa yksinäisten joulujuhla tai vanhusten kauneimmat joululaulut tai monia monia muita tapahtumia.
Monelle tämä aika vuodesta on kaikkein kamalin kun joulu keskittyy niin pitkälle kristillisiin perinteisiin ja jos ei niihin niin ainakin perheen ympärille.
On ihana että heille, joilla jostain syystä ei ole lähellä ketään, on myös mahdollisuus tavata ihmisiä jouluisissa merkeissä, jos niin haluaa.

Miten ihmeessä pitää järjestää miljoona tapahtumaa lapsiperheille?
Koulussa, kerhossa, eskarissa on joulujuhlat.
Koulusta, kerhosta ja eskarista mennään joulukirkkoon.
Me emme ainakaan enää repeä mihinkään muuhun, vaikka niin ihanan kuuloisia juttuja joka paikassa onkin.
Kuka niihin ehtii?
On upea ilma, kun ehtisi edes joulumarkkinoille-sellaisille vanhanajan.
Turussa on monena vuonna käyty. Useimmiten on satanut vettä tai ollut muuten pilkkopimeää. Silti se tunnelma on ihana. Se vanha aina miellyttää markkinahumusta huolimatta. Viime vuonna teimme sinne eräänä viikonloppuna retken ja kivaa oli. Pakkasta vain paljon ja piti ihan töikseen miettiä että lapset eivät palellu.

Markkinat olivat taas viikonloppuna.
Lauantaina minä vahdin koiranpentujen syntymää-ihanaa- en sitä mihinkään vaihtaisi.
Esikoisella oli erään harrastuksen päättäjäiset ja kaverin syntymäpäivät ja iskä ja pienet kuskasivat häntä ja viettivät kaupunkipäivää kirjastossa ja jätskillä jne.

Sunnuntain vietimme "uinuen". Minä lepäsin vahtivuoroni jälkeen-neuloin eräälle pienelle ihmiselle myssyä talvipakkasiin. Lapset pelasivat, leikkivät, lukivat sylissä ja kävivät iskän kanssa luistelemassa. Koko päivä oltiin vain. Olisipa aina sellainen sunnuntai!
Näppärä sanoo, että olihan meillä siis _aikaa_ mennä markkinoille.
Se ei olisi ollut sitten enää uinuva sunnuntai.

Eikö kukaan muu tässä maailmassa kaipaa hiljaisuutta, hitautta, pysähtyneisyyttä?

Tämä kiire ja tohina kun ei rajoitu vain joulun aikaan.
Kurkatkaa huviksenne lähialueenne "ilmoituksia". Kaikille päiville voisi buukata pari kivaa juttua, parhaimmille päiville kymmenen.
Miten kukaan ehtii ja jaksaa? Pitääkö ehtiä?


Rauhallista päivää!

Lucian päivänä

"Mieti kolme asiaa elämästäsi, joista voit olla kiitollinen.
Mieti sitten, oletko kiitollinen."
~Paula Sainio


"Olen rikas.
Rahani tallessa pimeällä taivaalla."
~Risto Rasa




Valoisaa Lucian päivää!

12. joulukuuta

Voiko ihanammin aamu enää alkaa? Sain uutisia.
Myös pikkuinen ruskea syö ja paino on noussut yöllä.
Ihanaa sunnuntaita!


Jatkan nyt tähän samaan. Kun aihepiiri ei muutu.

Saimme nauttia ukkokullan ihanasta aamiaisbuffetista.
Oli hedelmiä, leipää, kasviksia, uunilämpimiä croissantteja ja suklaatahnaa, vastapuristettua verigreippimehua sekoitettua appelsiiniin.
Pienet pääsivät luistelemaan iskän kanssa ja esikolla on hyvä kaveri yökylässä.

Lämmitän takkaa ja kirjoittelen. Nautin upeasta (hyytävästä) talvikelistä ikkunan läpi.

Onneksi kehnon viikkoni kruunasi tuo ystävän koiran synnytys.
Ihmeelliset on hullun huvit ;)
Olen kuitenkin hänen kasvattejaan seurannut lapsesta saakka ja ollut melkein kaikissa syntymissä mukana.
On aina yhtä ihana nähdä pieni koiranpentu ensimmäistä kertaa.
Toisaalta yhtä haikeaa kun muistaa että oma vanhus oli samanlainen rääpäle ja siitä on kauhean kauan aikaa-tuolla se nytkin pitelee pakkasta kopassaan. Täyttää ensi keväänä 14, jos täyttää.
Kuvittelee vanhus varmaan että jos nukkuu oikein tiukalla kerällä ja sikeästi-niin ehkä huima -14 asteen pakkanen hellittää ja muuttuu auvoisaksi "kesäkeliksi".

En ole erityisen kirkollinen ihminen mutta tässä laulussa on kauniit sanat erityisesti alussa:

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus"

Melodia on kaunis kokonaan. Pekka Simojoki osaa tehdä kyllä hyvää musiikkia vaikkei uskonto sinänsä kuulijaan uppoaisikaan.

You Tube löysi useammankin version tuosta laulusta "tulkoon joulu", en osannut valita sellaista joka olisi paras kokonaisuus. Valitkaa itse :)

Lauantai 11. joulukuuta

" Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki ei valaise.
Valo on valoa vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee. "

~Maaria Leinonen





Olen tänään pitänyt kädelläni pienen pientä koiranpentua, vastasyntynyttä.
hieronut sen pientä vartaloa ja kuullut kun se ensikerran vinkaisee.
Ihaillut sitä emonsa kainalossa.
Pieni ja valkoinen, sadanseitsemänkymmenenkahdeksan gramman painoinen.
Jännittänyt, saako se pentukavereita.
Luopunut jo "toivosta" , luullut että kuvittelimme vain, ilahtunut, kun pieni tumma kaveri tupsahti maailmaan.
Pieni, niin hento että piti hieroa paljon enemmän ja miettiä jaksaako se kuitenkaan...toivoa...auttaa...toivoa...toivoa... Jätin pienet emonsa hellään huomaan.
Oli ihana jälleen kerran (niin monennen etten enää osaa laskea) olla koirakätilönä auttamassa ystävää.
Toivon että tänään myöhään-tai huomenna saan iloisen uutisen että pienikin selviää..

10.joulukuuta perjantai...

...päivä jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä.

Koko viikon on rytmi ollut sekaisin, ei mikään unirytmi vaan elämänrytmi.
Maanantaiaamuna iloisena kerroin lapsille että tulee joulukalenteri televisiosta. Naksautettiin televisio päälle voidaksemme huomata että lastenohjelmat olivat loppumassa. Itsenäisyyspäivän kuuluu olla pyhä ja lastenohjelmien kuuluu tulla normaalia myöhemmin.
Noh, menetin oman lempihömppäohjelmanikin samasta syystä-tosin odotin sitä alkavaksi tiistai-iltana, todetakseni että se siis tosiaan tuli maanantaina joka oli edellinen päivä.

En lannistu pienistä. Koko viikko on kuitenkin mennyt epätahtia. Pää ei vain suostu uskomaan että elämä kulkee.

Viimeksi tänä aamuna havahduin 8.30 siihen tosiasiaan että ei auta vaikka herättäisiin miten ajoissa ja puettaisiin (pikkuiset pukivat päivävaatteet tosi nopeasti herättyään), kun kerho alkaa klo 8.30 ja emme ole edes lähteneet sinne kun ehdin tunnin aikana unohtaa että tänään on oikeasti perjantai ja se kerhopäivä!
Onneksi kerhossa on lapsiperheen unelma "liukuva aamu" Sinne siis saavutaan kukin omaan tahtiinsa puolen tunnin aikana ja klo 9. kerho sitten virallisesti alkaa.
Paras keksintö tässä maailmassa. Lapset pelaavat, värittävät tai tekevät jotain hiljaista ja rauhallista sen ensimmäisen puolituntia ja jokainen pääsee mukaan ja tekee mitä haluaa sen aikaa kun ehtii.
Tosi hyvä systeemi. Sanonko vielä-mahtava!
Ehdimme siis yhdeksäksi kerhoon, koska ihana iskä tekee eväät lähtiessään reppuihin.

Väliveljen pukeminen ei meinannut lähteä alkuun. Hän oli edellisyön kipeä.
Oksensi kerran muttei ollut paha olo?!? Nuha ja köhä sillä on että liekö mennyt unissaan räkä kurkkuun ja saanut oksentamaan kaiken vatsansa sisällön keskiyöllä. Mene ja tiedä.
Pysyimme eilisen varmuudenvuoksi kotona. Kukaan ei sairastunut ja meno oli normaalia.
Väliveli oli kuitenkin sitä mieltä että eskariin ei mene kun siellä on ihan tyhmää.
Kysyin että mikä siellä nyt niin tyhmäksi on muuttunut?
Aikani jankattuani (huomautan että kello kävi koko ajan ja aloitimme keskustelun silloin kun 8.30 huomasin että olin unohtanut kerhopäivän) sain selville, että eskarissa on tyhmää koska joku kiusaa.
Kysyin että kuka kiusaa ja selvisi että eräs pieni tyttö.
Loppuviimein sain selville että ei tyttö ole ilkeä, mutta kiusaa. No miten kiusaa?
Sanoo häntä ja yhtä toista poikaa "vanhaksi mammaksi". Siis TÄH?! (Kaikki näyttelijänlahjat käyttöön. Ei voi hirnua huvittuneena kun toiselta on juuri saanut tivattua suuren tunnustuksen)
Että kuule, ei se nyt ehkä ole ihan pahinta mitä joku voi toiselle sanoa , jos sanoisit sille tytölle (joka on muuten oikein mukava) että et tykkää kun hän nimittelee sinua ja kaveriasi vanhaksi mammaksi.
Kenenkään ei ole mitään tarvetta nimitellä ketään missään.
Vaikka minä tahtoisin sanoa häntä nyt pikku piparkakkusekseni, mutta hänestä se ei tunnu kivalta, niin sen voi sanoa ja sen jälkeen en nimittele.
Aikuiset on eskarissa siksi, että tällaiset asiat voi sanoa niille ja nämä asiat voi sanoa äidille ja isille ja että minä sanon nyt asiasta heti opettajalle, niin voitte eskarissa sitten puhua fiksusti tämmöisestä asiasta kun se on varmasti ihan hyvä kaikille.
Kello 8.58 kipitimme kerhoon ja eskariin ehdimme-sillä meidän onneksemme emme olleet ainoat myöhässä tänä aamuna. Mudienkin viikko on käynyt epätahtia-ylläri ylläri!

Ajattelin että ehkä tämä tästä.
Ajoin postiin. Mietin, pitäisikö odottaa pakettikorttia mutta ajattelin että helpompi käydä siellä nyt yksin.
Puhelimeeni kun saapui jo aiemmin viikolla viesti: "Hyvä asiakkaamme, pakettisi on postitettu pla pla plaa....koodi jolla voit seurata lähetystä löytyy tästä ja paketti on noudettavissa lähipäiviä omasta postistasi..."

Eilen poistuimme kotoa sen verran että pikkuveljen korvien putket piti tarkastutettaman lääkärillä, että ovat siellä missä pitää ja korvat OK. Operaatio kun oli silloin syysloman jälkeen jo.
Yöoksennus ja lääkärikäynti ja sitä edeltänyt stressi kun mietin mitä jos kaikki oksentaakin aamulla ja pitää muistaa ehtiä perua lääkäriaika joka on aikaisin aamulla ja stressi stressi stressi...
Unohdin koko lähetyskoodin.
Illalla muistin ja kurkkasin nettiin, niin siellä luki että on saapunut postiin ja siis pääsen sen tänään hakemaan.

Noh, pääsin postiin.
Annoin koodin, postivirkailija tulostaa kuitin koneesta ja pyytää allekirjoituksen ja henkkarin.
Hakee paketin ja sitten huokaisee: "Tämä onkin tämmöinen paketti että tarvitaan valtakirja." (Miksei postin kone huutanut Alerttia jo siinä vaiheessa kun tulosti kuittia paketista?)
Minä ihan öönä, että miten minä itselleni voisin valtakirjan kirjoittaa???
"Tämä on lähetetty Matti Meikäläiselle, onko hän sinun miehesi?"
No juu onhan se, mutta kun minä olen Maija Meikäläinen ja se paketti on minun, mies sen kyllä on maksanut omalta tililtään mutta minä olen sen omistaja...ja miksei viestissä mainita että VALTAKIRJA tai KIRJATTU lähetys? Kun viestihän tuli MINULLE niin en voi kyllä olettaa että en saisi hakea pakettiani"

Voi tuhannen turkasta!
Hvyä tietty että kallista pakettia ei voi noutaa kuka tahansa mutta kyllä harmitti.
Suututtaa jo valmiiksi tämmöinen asiakassuhde, että ei hoideta asiaa kunnolla.
Kyllä lähettäjän olisi pitänyt älytä, ettei voi lähettää pakettia minulle kirjattuna miehen nimellä. Että jokin yhtälössä ei täsmää.

Koko lähetyskoodin idea vesittyy tämmöisessä.
Minä lähempää autolla en pääse hakemaan pakettia heti kun se on mahdollista, kun pitää odottaa pakettikorin saapumista postissa ja joko haetuttaa se miehellä (joka fillaroi töihin naapurikaupunkiin!) tai odottaa että hän ehtii kotiin allekirjoittamaan valtakirjan.

Noin, nyt hengitän syvään ja vielä uudelleen. Sain puhistua.


Palkinnoksi sinulle, joka luit tänne asti, taas jouluruno.

"Roudan kourissa maa.
Taivas satanut hyppysellisen lunta.
Tuulen luuta lakaisee orpolehteä.
Sytytän kynttilän.
Entisyys hiihtää ohitse
punaisessa pipossaan
huivi tuulessa. "

~tuntematon

9.12.

"Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita, eiks jouluostoksillaki vois hekumoir? Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte!
Mikä hauskanen krapsaus kuulu, ko nostat pinost ostoskori.
Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai, niil voi anta nimet.
Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis: lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys..
O mahrolline. et joulustressantunull lähimmäisil ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi, mut heil voi sanno: voitin! "

~ Heli Laaksonen


Näillä eväin tähän päivään.

8.12.

"Joulun sininen rauha,
tähtien helminauha.
Kuusi hangella hohtaa,
mielen jouluun johtaa!"

~tuntematon

Sopii tähänkin päivään hyvin.
Puut notkuvat lumen alla.
Kaikkialla on paljon lunta-enemmän kuin muistan tähän aikaan vuodesta olleen.
Sininen hetki on todela upean sininen.
Yritän tänäänkin nähdä sen.

Lapset voitti univelka.
Joulukuussa ovat joka aamu nousseet 05.00 tai 06.00 ja hiipineet joulusukkiaan katsomaan. Tonttu on aina tuonut jonkun pienen yllätyksen tai suklaan.
Pikkuneiti ja pikkuveli on pitänyt laittaa joka päivä päiväunille, normaalista poiketen ja silti he ovat illalla aivan puhki poikki normaaliin uniaikaan.
Reilut kahden tunnin päiväunet eivät ole riittäneet korvaamaan unta.
Eilen he nukkuivat kerhon jälkeen kolme tuntia. Pikkuneiti ei olisi sittenkään vielä herännyt, että piti herätellä.
Väliveli kömpi tänä yönä meidän väliin kipeän kuuloisena, pikkuneitikin tupsahti siihen ja kello oli jotain 03.00 yöllä. *haukotus* Kun saatiin heille sopu aikaan, uni maittoi tähän saakka. Pikkuneiti taitaa tuhista siellä vieläkin.

On rankkaa tämä joulukuu ihmislapsille.

7. joulukuuta

"Ystävä hyvä, relaa jo vähän,
pysähdy hetkeksi vaikkapa tähän.
Jouluna turha on höösätä suotta,
sitähän kerkeää pitkin vuotta.
Teetpä sinä sitten tuota tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelma ja tuoksut!"

~tuntematon


Näillä saatesanoilla kutsuin ystävät lauantaiksi.
Meillä oli kivaa. Jäi hyvä mieli. Toivottavasti muillekin.

Nyt voi odotella joulua ja muistaa ottaa iisisti.

Monta suupalaa

Rupesi ihan huvittamaan kun toisella korvalla kuuntelin linnanjuhlia.
Illan juhlissa tarjotaan niin ja niin monta suupalaa, hyvin edustettuina kotimaiset tilajuustot(HIENOA), mämmirtyffeleitäkin illan vieraille tarjoillaan...

Meilläkin oli eilen n. 1200 suupalan juhlat :)
Mies rakas äkkipäätä laski, että illan aikana herkuteltiin reilu 600 suupalaa ja melkein saman verran jäi yli.

Tänäänkin herkuteltiin monen monen suupalan verran.

Koska olet miettinyt juhliasi suupaloissa? En minä ainakaan ikinä -tätä ennen-tuskin tämän jälkeenkään toistamiseen.

Eikä tarvitse nälissään olla tulevina päivinäkään.

"Joulu!
Aika sytyttää vieraanvaraisuuden tuli eteiseen,
antelias hyväntekeväisyyden tuli sydämeen."

Hyvää itsenäisyyden päivän iltaa!
Meillä aina puolitosissaan sanotaan itsepäisyyden päivää, kun sitä se lapsilla tuppaa olemaan.
Jos ruvetaan miettimään historiaa, niin ei olisi varmaan tätä itsenäisyyttä, ellei olisi suomalaista SISUa. Se Sisu on mielestäni jollain tasolla itsepäisyyttä.

5. joulukuuta

"Lumihiutaleiden tossut kulkevat ympärilläni
ja talitiaiset pihlajassa pikkukorujen kilinää."

~Leif Färding

Eilen on leivottu herkkuja yltäkyllin, tänään ystävät saapuvat pikkujouluilemaan meille. Ihana ilta tiedossa.

"Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika."

Näillä sanoilla leppoisaa sunnuntaipäivää!

Joululaulu

Tämä joululaulu on aina vain yhtä ihana.
Nautin sen suomenkielisestä versiosta erityisesti Rajattoman esityksenä.
Toisaalta aivan hurmaavasti sen esittää esim. Celine Dion englanniksi.
En voisi päättää kumpi parempi-kuuntelen molempia vuorotellen.
Sanat ovat ihanat ja sävel on ihana. Ei enempää voi toivoa.
Juuri nytkin ensisäkeet kuvaavat ulkona leijuvia hiutaleita.
Yön aikana on kaikkialle muodostunut pumpulin pehme peitto.
Tonttujen jalanjäljet hangessa ovat peittyneet ja puut uinuvat talvisessa maisemassa.
Ihana talvi!

"Hiljaa leijaa maahan hiutaleet
Kimmeltäen matkallaan
Hiljaa loistaa valot kynttilöiden
Ne luovat joulun tunnelman

Kuiskata vain saa
On kuusi tuotu huoneeseen
Latvaan tähti tuikkimaan
Lapset, silmät noin sädehtien
Ei unta taida saadakaan

Kas, onhan joulu vihdoinkin
Ja joulupukki laittaa porot valjaisiin
Nyt perheen pienin aikoo selvittää
Saako joulupukki porot lentämään

Kun rauhaa hohtaa hanki valkoisin
Ja kiireet unohtuvat pois
Niin toivon, että suurilla, pienilläkin
Joulu lämpöisin ois."

Joulupatja

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne,
mink mää tahtoissin lanseerata niil ihmisil,
ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, ett jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyneis päivines.
Ympärs asetella ruakka (mikä ei o itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkera jouluihmise laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkkeja, ojennella kätt kohren konvehtei.
Viarai ei saa tul käymä, eik itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline -joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisseja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo,
et sitä riittä pitkäl kevässe."

- Heli Laaksonen-

2. joulukuuta

Ystävä rakas kuule tätä,

tekemättä jotain jätä.

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika

ja unohda sitten aika.



p.s. Tänä aamuna ensimmäinen lapsi heräsi kello 05.00 etsimään tonttua.
Tonttu toi kaikille pienen suklaan.

Voihan tonttu

Meillä ollaan aamuvirkkua väkeä.
Tänään kuitenkin jo kello 06.00 kuului rappusissa supinaa ja sitten keittiön ovi aukaistiin tosi hiljaa ja lisää supinaa keittiössä. Innostunutta supinaa... hetken kuluttua joku koitti äänettömästi hiipiä kellarin rappusiin (isoveli nukkuu siellä) jolloin puutuin hipsutteluun ja kysyin "Kuka siellä?" . Tuli ihan hiljaista.
Uudelleen: "Kuka siellä???" Sitten varoivainen kuiskaus: "Mä vaan".
Väliveli oli kuulemma halunnut vain mennä tarkistamaan joskos rappusilla olisi tontun jättämiä herkkuja.

Joulusukat olivat yön aikan ilmestyneet keittiönkaapin ovenkahvoihin.
En niitä eilen mistään "löytänyt" vaikka etsittiin. Totesimme että tonttu ne varmaan oli ottanut omiin tarkoituksiinsa.
Sukkiin oli tullut pieni namu ja yhteen sukkaan kummallinen paperikäärö.

Käärö paljastui kartaksi (kun koko sakki oli vihdoin hereillä) ja tonttu oli kätkenyt pienen aarteen jokaiselle.

Eilen illalla yläkerran aulan valot sammuivat kuulemma hetkeksi ja kun ne syttyivät, paloi myös rappusissa oleva tähtivalonauha. Tonttu se varmaan sielläkin hiippaili.
Pikkuneiti sai pikkuisen Ponyn ja veljekset saivat jokainen pienen legohahmon.
Joulukuun ensimmäisen päivän kunniaksi.

Ulkona on kaunista, valkoista, lumihanget kimmeltävät kuin tuhannet timantit olisivat pudonneet oksille ja maahan.
Pakkanen on vieraillut usean päivän ajan. Nyt sentään ollaan lähempänä -10 astetta kuin -20.

Joulutonttu

" Suippolakki, harmaa takki,
pitkä parta, naurusuu.
Punasukka, harmaa tukka,
kasvot pyöreät kuin kuu.

Kengän kokka, pystynokka.
piipunpätkä verraton.
Housut harmaat, silmät armaat,
kenpä arvaa ken tuo on?

Tekee työtä kaiken yötä,
joulukiire hällä on.
Ei oo ukko suuren suuri,
joko arvaat, ken tuo on? "

~A. Hiilimies~



Ihanaa joulun odotusta!

Ohho

Taas meni viikko niin että viuhahti. Niistinköhän sen vahingossa roskikseen?
Sain onneton nuhan. Oikein semmoinen perinteisen nuhan. Pakko niistää koko ajan.
Tuntuu että räkää on koko pää täynnä. Ei tietenkään kuumetta ettei voi olla oikeasti sairas.
Alkuviikon olo oli kurja. Pakko vaan oli pysyä arkitahdissa ja kuskata lapsia.
Niistää, rasvata nenä, niistää, rasvata nenä ja huulet, niistää, juoda, niistää ja rasvata.
Tottakai talvi tuli kunnolla juuri tälle viikolle. Pakkasta, viimaa ja lunta-oikein pyrytti. Tuntui että joka kerta kun piti niistää (ja se oli usein) naama lähtee palasina irti.
Verrattuna normaaliin elämään. En käytä mitään rasvoja. Ihoni on sopiva. Hoidan sitä vedellä ja Aloella. Talvipakkasella hiukan saatan hipaista jotain öljyä.
Olen kemikaalifirmojen kauhuasiakas, minä en osta mitään voiteita. Paitsi käsirasvaa ja en minä nyt sitä sentään naamaan laita.

Talo on kuin pommin jäljiltä. Ei kyennyt tekemään mitään. Suursiivous on meneillään ja sen vuoksi siis paljon tavaraa siellä täällä lojumassa.
Olen siis järjestellyt pieniä juttuja ja niistänyt.

Tänään oli inhimillinen olo. Silitin urakalla vaatteita. Siivosin loput vaatehuoneesta. Se ei ole kertaakaan vielä ollut näin siisti.
Olemme asuneet taloa sentään tasan tarkkaan kolme vuotta.
Olen tyytyväinen.

Lapset on ulkoilleet minunkin puolesta. Lunta piisaa. Ihanaa talvea ja valoa.
Kylmyys on hiukan liikaa puolikuntoisena.

Tänään kaivoimme kaksi potkukelkkaa esiin ja haimme eskarilaisen potkureilla.
Myrsky oli puhkunut jotkut kohdat tiestä näkyviin, mutta hyvin kulki asfaltilla ja hiekallakin-potkia ei voinut.
Suurimma osan matkaa sentään sai potkutella. Ei nyt ihan sellaista upeaa kuin kevättalvella mutta ei ole ikinä ennen voitu kaivaa kelkkoja enne joulua esiin.
Pulkalla on voitu laskea mäkeä jo ensilumilla aina, mutta jalakset vaatii kovan pohjan ja kunnon kelin.
Aikamoinen ennätystalvi taitaa tulla taas. Uutisissa kerrottiin arktisen kylmyyden valuvan koko Suomeen. HRRRRR.
Vähempikin piisais, olohuoneessa ei kohta ole enää edes +15 astetta. Villasukat on pahasti kesken. Uusi villatakkikin pitäisi ostaa.

Sormet jäätyy tässä istuessa illalla ja nenä on kylmä. Lapset niiskuttaa, toivottavasti se ei ole nuha, vain kylmän tuomaa...

Huomenna meille muuttaa kangaspuut hoitoon. Juu, on minulla yhdet jo ennestäänkin.
Mutta kun ystävän puilla ei ole kotia, niin pitäähän ne pelastaa.
Mieskin jo armahti. Ensin sanoi nyreänä että mihin ne muka mahtuu??? Nyt kun viikko-parikin on kulunut, tuumasi että tuohon vaatehuoneeseenko sinä ne laitat pystyyn? EI huono idea lainkaan.
Tiedoksi, meille ei sitten kolmansia puita mahdu, tämä sijaisperhe on täynnä :)
Joskus ehkä saan ikiomat mutta onneksi kutominen ei riipu siitä puiden omistussuhteesta...

Nyt takka on lämmittänyt makuuhuoneen ja pitänee kömpiä vällyjen väliin. Aamulla on aikainen herätys.
Eskarissa kuulemma voi tapahtua kaikenlaista aamutuimaan, joten sinne pitää mennä pikkujouluilemaan jo klo. 08.00. Kerhossa toki juuri huomenna keksittiin pitää adventtihartaus 8.30. Onneksi mies pääsee sinne. Kuskaan siis koko perheen erinäisiin paikkoihin ja hurautan sitten ystäväni kanssa hakemaan niitä puita.

Talvinen tervehdys ja mukavaa adventtia!

ISÄ

Piirustuksiin on nyt erityisen tärkeää kirjoittaa, kenelle kyseinen piirustus on tehty.

Useimmiten niissä on nyt lukenut ISI ja tietysti tekijänsä nimi. Jokainen arvoisa kerholainen ja eskarilainen kun toki kirjoittaa nimensä erityisen hienosti.

Tänään väliveli piirsi aamulla kuvan ja kirjoitti ahkerasti ja tuli sitten näyttämään.
Paperin yläkulmassa luki ISÄ.

Ihmettelin moista päähänpistoa ja kysyin, onko eskarissa opeteltu kirjoittamaan kun on puhuttu isäinpäivästä?

"Ei kun mä ihan vaan mietin että IIIÄSSSÄÄÄ, ISÄ"

Siitä se lähtee.
Eskarilainen, joka ei halua opetella lukemaan eikä kirjoittamaan.
Sisukkaasti ennen esikoulua kirjoitti nimestään vain alkukirjaimet, kun isovelikin tekee niin ollakseen nopea. Ensimmäisen päivän jälkeen tuli kotiin ja kirjoitti koko nimensä. (eikä se ole ihan lyhyt tai pelkkää I-kirjainta)
Eskarilainen, joka ei halunnut opetella tekemään rusettia kengännauhoihin.
Ilmoitin että kaapissa on vain nauhalliset talvikengät, tee rusetti. Oppi sen samantien. Ehkä armahdan ja ostan jotkut vettä pitävät saappaat eskaria varten ettei pidä noita nahkakenkiä pilalle kun keli on aika ON-OFF. Tulipahan nyt kuitenkin opittua se rusetti.
Kunhan ei erehdy sanomaan "voisitko opetella", niin kaikki sujuu kuin tanssi ja huomaamattaan hän osaa vaikka mitä.

Gaaaaaaaaaaaaaaarrrrrhhhhhhsssss.

En tiedä mitä olisin sanonut.

Viikkasin ja silitin uutterasti pyykkiä.
Olin jo kaavaillut miten pyydän jokaisen muksun ottamaan omasta pinostaan ja laittamaan mallin mukaan omiin laatikoihinsa ne vaatteet.
Ovat nyt pikkuhiljaa opetelleet sitä asiaa, sillä Gogo-rastin vuoksi pitää tehdä jotain.
Idea on siis että kun on fiksusti, tekee ja auttaa saa rastin ja kun on kolme rastia kasassa saa ostaa pussin Gogoja. Yhdessä pussissa on 3 Gogoa. Aika antelias palkkasopimus mielestäni.

Pienet katsoivat Pikku Kakkosta ja ajattelion houkutella heidän puuhaan heti ohjelman päätyttyä "yllätys" taktiikalla.

Esikoinen kuitenkin tuli luokseni heti syötyään ja alkoi viedä vaatteitaan paikoilleen.
Kehuin ja kiitin ja sanoin, että on kiva kun laittaa ne pyytämättä. Että laita siististi ja katso mallia laatikosta.
Järjesti niin reippaasti omat vähät vaatteensa että kehun ja kiitoksen voimalla sain hänet tekemään muidenkin osuuden. Kerroin että auttavaisuus palkitaan.
Työ tuli tehtyä nopeasti ja kehuin ja kiitin ja mainitsin miten kätevää kun kun ei minun tarvitse nyt uhrata niihin koko iltaa. Iso apu ja olen iloinen että hän auttoi.
Hän yltyi kehumaan että helppohan noita oli laittaa kun äiti ne viikkasi hienosti valmiiksi, että sai vaan laittaa laatikkoon. (vieläkään ei minulla hälyttänyt)

Kampasin kaikkien hiukset ja syynäsin hiuspohjan. Koulussa on koko syksyn ollut liikkeellä täitä ja nyt myös eskarista tuli ilmoitus. Minä neuroottisena vahtaan päitä ettei olisi täitä. Pesen ja pyykkään ja tiukka ukaasi että kotona ei lojuta kouluvaatteissa nyt yhtään. Koulussa pipot ja hanskat visusti omaan hihaan jne.
Olen aika tiukkapipo tässä jutussa koska vihoviimeinen mitä huusholliin haluan on minkään lajin ötökät. Puistattaa, oksettaa ja inhottaa ja kutittaa silkasta ajatuksesta.

Sitten koko pesuen pääsi iskän kanssa saunaan. Kylmänä pyrypäivänä oivallinen mahdollisuus.

Menin hakemaan yöpukuja esiin että on kiva saunapuhtaana heti pukea päälle.

Ei hemmetti! Hemmetin hemmetti.
Esikoinen oli tosiaan vain laittanut vaatteet laatikoihin. Ei mitään eroa yöpuvuilla, paidoilla, kalsareilla tai pitkillä sellaisilla.
Minulla kilahti. Karjuin kurkku suorana ja pää punaisena että miten tämä on mahdollista ja juuri kun kiitin ja kehuin, niin nyt pitää haukkua.
Harmitti, ärsytti, väsytti, suututti, kiroilutti.

Mitä ääliömäistä miehen logiikkaa?!?
En ole nipo. Vaatteiden ei tarvitse olla viivasuorissa riveissä, riittää että ne ovat viikattuna oikeassa paikassa, niin että ne on helppo löytää. Pienetkin osaavat jo hakea kun sanon, hae kalsarit tai ota punainen paita.
Milläs haet jos ne kaikki on samassa kasassa-leviää koko keko ja taas siivotaan.

Suutuksissani otin Gogo rastin pois ja totesin että näin niitä ei ansaita. Jos pyydän kauniisti laittamaan vaatteet mallin mukaan paikoilleen, esikoisen oletan osaavan tehdä niin.

Harmittaa kun piti vesittää kaikki kehut.
Miksen osaa vetää henkeä ja sanoa herttaisella äänellä: "Voi rakas muru, Miten ne nyt tälleen eksyi väärään paikkaan? Voi tule, laitetaan ne yhdessä oikein..." Osaan sanoa niin kaksi vuotiaalle, mutten 10 vuotiaalle.

Gaaaaaaaaahhhhrrrrsssss...tai jotain. Ugh. Olen puhunut.

Prinsessa

Pikkuneiti 4v istui piirtämässä keittiön pöydän ääressä.
Silitin pyykkejä viereisessä huoneessa korvat höröllään ja pidättelin naurua.

"Mutta tulee itona plintetta! Mä muutan tit Luottiin atumaan."

Pikkuveli ja väliveli piirsivät myös ja tuumasivat.

"Se voi kyl olla hiukan vaikeeta kun et sä oo syntyny kuninkaalliseen perheeseen ja Suomessa ei enää nykyään ole kuninkaallisia ollenkaan, on vaan presidentti."

Pojat jatkoivat pohdintojaan:
"Mut oli se prinssi Daanielkin kyl ihan tavallinen mies ja sitten siitä tuli prinssi kun se meni sen prinsessan kanssa naimisiin."


Että on hyvä kun on tulevaisuus suunniteltu.

Viimeksi neiti 4v. kyllä aikoi ryhtyä isona merirosvolaivan kapteeniksi.
Sitä ennen muistaakseni palomieheksi. Jossain välissä lääkäriksi ja
paras ehkä on: "Mä lupeen itona JOU JOU-tytökti!"
Ööö... Okei???
Kovin vaihtuu siis tuulensuunnan mukaan ideatkin. Hyvä niin.

HAA! Luulitteko että kirjoitan leffa-arvostelun siitä Prinsessa-elokuvasta?
En kirjoittanutkaan-en nimittäin päässyt sitä katsomaan pari viikkoa sitten. Elokuvateatterissa se oli loppuunmyyty. Se on kyseisessä kaupungissa ensimmäinen kerta oman elämäni aikana, että törmään tilanteeseen.
En tosin käy hirveän usein elokuvissa mutta en ollut ainoa joka kuvitteli että jos kotimainen elokuva on mennyt jo viikkoja, sinne tuskin on arki-iltana tunkua.
Väärä luulo.
Prinsessa on siis vasta "pitäisi"-listalla.

Luin syyslomalla "Eat, Pray, Love" -kirjan. Kun elokuvateatterille olin mukavassa seurassa päätynyt, menimme katsomaan kyseisen elokuvan.
Tykkäsin.
Julia Roberts on aina viehättänyt minua. Punaisine hiuksineen, suloisine hymyineen ja herttaisine ilmeineen. Hänellä on myös yleensä sellaisia rooleja että tykkään.

Kirjaa lukiessa hiukan pelkäsin, miten kirja ylipäätään saadaan valkokankaalle, saati että päätähtenä keikkuu herttainen Julia.
Elokuva oli parempi kuin uskalsin odottaa.
Ei se oikein päässyt pureutumaan kirjan syvyyksiin mutta onnistui välittämään jonkinlaisen perusidean kuitenkin.
Suosittelen lukemaan ensin kirjan ja vasta sitten katsomaan romanttisen hömppäleffan samasta tarinasta.

Koko päivän on tuullut kylmästi ja nyt alkoi pyryttää lunta. Lumimyrskyä lupasivat...

Suklaamoussea ja löytöjä

Pyhäinpäivä.
Ajattelin "juhlistaa" sitä ja törsäsin kaupassa kuhafileisiin.
Tänään sitten iskä lähti pyöräilemään pienten kanssa, esikko oli urheilemassa ja minä olin juuri saanut mattoloimen puihin. (mattopuissa onkin ollut se loimi puoliksi niisittynä vasta syksystä 2007-että mikäs kiire tässä enää)
Tein suklaamoussea jälkiruoaksi. Kahta erilaista versiota kun en ollut varma kumpi on hyvää.
Järjestelin upouusille lautasille salaattipedin, sen päälle ihanaa juusto-paprika-ciapattaa, kotijuustoa ja tomaattia.
Laitoin uuniin lämpenemään porkkanalaatikon (väliveljen erikoistoive ja muillekin kelpaa)sekä perunalaatikon (minun teki mieli).
En koskaan tätä ennen ole syönyt jouluruokia muulloin kuin jouluna-en tiedä missä viiraa.
Paistoin kuhafileet voissa, maustoin ne sitruunalla, pippurilla ja suolalla.

Aikuiset saivat kuohuviiniä palanpainikkeeksi, lapset mehua.

Suklaamousse numero yksi oli aikuisten suosikki:
Lämmitetään kattilassa 3 dl kermaa melkein kiehumispisteeseen.
Lisätään 225g tummaa suklaata. Sammutetaan levy.
Hämmennetään niin että suklaa sulaa.

Hetken jäähdyttyään, seosta vatkataan kauan. Se sakenee-uskokaa vain.
Koostumus on kuin hienoimmissa ravintoloissa. Ilmavaa, pursotettavaa, ihanaa.

Suklaamousse numero 2 oli lasten suosikki:
1 dl kermaa kattilaan sekä 1dl sokeria, lämmitetään kunnes sokeri sulaa.
Lisätään 200g tummaa suklaata. Sammutetaan levy ja sekoitellaan suklaa sulaksi asti.
Vatkataan jossain välissä 3 dl kermaa vaahdoksi. Sekoitetaan varoen suklaamassa kermavaahdon joukkoon. Samettista, kevyen tuntuista, herkullista. Aikuisen makuun äklömakeaa. Miehen mielestä maistui joulukalenterisuklaalta-ihan niin alas en vajoaisi arvostelussani.

Laitetaan mousset kauniisiin maljoihin ja jääkaappiin kylmään.

Lapset juhlivat pyörälenkin jälkeen yöpuvuissa-eihän sitä nyt herranjestas päivävaatteita pueta jos on pyhäpäivä eikä tarvitse kotoa poistua. Ulkoillessa kun yöpuvun päälle sujahti näppärästi kaikki tarvittavat ulkovaatteet.
Meillä ei pieniin muotoseikkoihin takerruta.

Vatsa täynnä herkkuja kömmin takaisin kellariin mattopuiden kimppuun.
Koko illan pähkäiltyäni ja miehen ja esikoisen oivallisella avustuksella (omat kädet ei riittäneet joka narun pitelyyn) sain puut kudontakuntoon.
Olen ylpeä ja onnellinen.
A) Puut eivät ole omat ja ne on kasattu ystäväni avustuksella silloin kolme vuotta takaperin, en siis ole ikinä näillä puilla kutonut.
B) Kyseessä on pyöräspuut, en eläissäni ole kutonut pyöräspuilla, muilla kyllä.
C) Kolmessa vuodessa kun pitää totaalitauon, ehtii taitavasti unohtaa kaiken oppimansa...muisti palaa pätkittäin. Onneksi ainakin minulla toimii joku solumuisti.
Kun kädet koskevat, alkaa päässäkin surista ja sopivat asiat loksahtelevat paikoilleen.

Sain jo muutaman sentin mattoakin tehtyä mutta sitten väsy voitti.
Nyt mattoa pukkaa koska vain...20m loimi odottaa kutojaansa.
Monen maton kuteet on jo valmiina nyssäköinä. Joka kesä olen niitä laitellut ja luullut että tulee aikaa kutoa. Se on se aloittamisen kamala vaikeus. Ajatus että pitää muistaa miten niisitään, tai luetaan niitä maa-taivasohjeita, miten laitetaan pirtaan tai solmitaan ja onko puissa kaikki osat siellä missä pitää???

Esikoista kiinnosti pienempänäkin kudonta ja hän lyöttäytyi varsinaiseksi seuramieheksi jälleen kellariin. Kysymyksiä sateli.
Aikansa kuluksi hän myös tutkaili kellarin laatikoita.
Pieni lipasto, jossa on kolme laatikkoa paljasti yllättävän löydön.

Isot kasat pellavaisia keittiöpyyhkeitä ja pari lasten esiliinaa, kauniisti viikattuina. En olekaan kuin noin sata kertaa etsinyt niitä ja miettinyt mihin olen voinut ne tunkea?!?
No se pieni lipasto oli meillä vanhan kodin keittiössä ennen keittiöremonttia alkutalvesta 2007.
Luit aivan oikein.
Lipasto kannettiin kellarin ompeluhuoneeseen muutossa ja sen päällä on hyvä istua!
Kuka sinne laatikkoon nyt tulisi katsoneeksi?

Saman lipaston ylimmässä laatikossa oli mm. syömäpuikot. Olenkin ehtinyt miettiä, mitä niille on tapahtunut kun väliveli kerta toisensa jälkeen vaatii, että nuudelia pitäisi saada syödä sellaisilla kiinalaisilla puikoilla- että "äiti oletko jo löytänyt ne?????????" Nyt olen !
Tai muistin ihan varmasti omistavani mehupullon kumisia korkkeja, kaksi vuotta sitten kun niitä tarvitsin, piti ostaa uusia...no niitä oli siellä laatikossa.

(siinä yhdessä mystisessä laatikossa oli vain tyhjiä kirjekuoria, ei kiinnostavaa raportoitavaa)

Lattialla lojui myös avonainen banaanilaatikko. Sellainen "pitäisi toikin varmaan järjestää. Ei tänään , ehkä huomenna..."
Siellä oli vinot pinot pannulappuja jne. keittiökamaa...sieltä mistä edellisetkin.

No tuli kerta heitolla siistiä ja Feng Shui suorastaan holisee talomme läpi :)

Sain eilen surullisia uutisia. Hyvän ystäväni isä on menehtynyt vaikeaan sairauteen. Surettaa ystävän puolesta.

Tänään on pienen kummityttömme syntymäpäivä ja huomenna menemme juhlimaan.
Emme ole nähneet liian pitkään aikaan. Kaikenlaiset kulkutaudit ovat olleet kylässä siellä ja täällä...nyt iloitaan siis senkin edestä.

Ulkona pimeys käärii talon kuin peittoon. Kasvihuoneesta kajastaa kynttilöiden valo.
Mies kysyi tänään: "Milloin joululauluja aletaan kuunnella?" Vastasin "Jouluna".
Nyt on vasta syksy. Pimeä syksy.

Kotona

Marraskuu ehti jo alkaa.
Lomalla oleminen ja sieltä palaaminen vaatii näemmä aina lomasta toipumisen.
Kurkkukipuni oli hirveä mutta lensimme upeasti perille.
Neljä jännittynyttä, reipasta ja hyväntuulista lasta nökötti lentokoneessa.
Kukaan ei saanut aihetta sanoa "lapset aina häiriköi".
Jos emme olisi joutuneet kävelemään koko koneen läpi päästäksemme paikoillemme, kukaan ei olisi edes tiennyt että koneessa oli lapsia.

Olin kyllä ylpeä ihan jokaisesta.
Lennon kohokohta oli lasten mielestä se että saa "makeisia". Olin varannut hedelmätoffeeta.

Viikko vierähti arkisesti. Mies osittain töissä.
Ihailimme lelukauppoja, kävimme luonnontieteellisessä museossa.

Kävelimme kuulaana syysaamuna Kasvitieteellisen puutarhan puistoalueen läpi.
Ihailimme Puutarhayhdistyksen kaunista puutarhaa.
Söimme pizzaa, kävimme hampurilaisella Mc-ketjussa, mitä emme kotimaassa koskaan tee.

Ulkoilimme, kävelimme, ajoimme raitiovaunuilla ja busseilla. Lapset saivat kiipeillä kallioilla asuinpaikkamme vieressä.

Seikkailimme Maritiman-museossa, joka tarkoittaa montaa erilaista laivaa, sotalaivaa ja mikä huippuhienoa, OIKEAA SUKELLUSVENETTÄ. Lapset menivät miehen kanssa sukellusveneeseen oikein sisälle...minä tyydyin pitämään reppuja ja kasseja.
Niiden kanssa siellä ei olisi mahtunut kulkemaan.

Ihastelimme merenkulkumuseota, jossa kattoon asti ulottuvia purjelaivojen pienoismalleja ja merenkulun historiaa, sekä pieni akvaario alueen meristä ja vesistä.

Viikon kohokohta oli Universeum. Paikka jossa olemme käyneet joka reissullamme Göteborgissa. Mahtava aina vain.
Toinen kohokohta oli vanhan kaupungin pieni lelukauppa, josta edellisellä reissullamme ostimme lapsille pienet silikoniset sisiliskot tai samakot, jokaisen oman valinnan mukaan. Lapset odottivat pääsyä siihen pieneen lelukauppaan kuin kuuta nousevaa.

Esikoinen pääsi mukaan yhtenä päivänä ruotsinsuomalaiseen kouluun. Neljännen luokan tunneille.
Kivaa kuulemma oli. Monilta piti kysyä uudelleen heidän sanomansa asia, sillä monien suomen kieli oli melko persoonallista.
Eron huomaa mm. siinä, että suomen tunti on siellä samanlainen rakenteeltaan kuin meillä vieraiden kielten tunnit.
Vaikka suomi siis on lapsille ns. kotikieli heidän taustansa vuoksi. Monilla heistä ei ole aktiivista suhdetta suomen kieleen ja vaikutteita imeytyy arkiympäristöstä.

Harvinainen reissu. En ottanut lainkaan valokuvia. Päätin rangaista itseäni kun niin monta tuhatta valokuvaa on laittamatta, että uusia en tarvitse. Samalla helpotus kun ei tarvitse vahtia kameraa.
Viimetipassa otettiin mukaan esikoiselle annettu vanha pokkaridigikamera mutta eipä hänkään sillä lopulta kovin montaa kuvaa ottanut.
Nyt muistikuvat elävät.

Kotiin matkasimme pikajunalla Ruotsin halki. Matka sujui upeasti!
Vietimme tuulisen ja hyytävän kylmän iltapäivän Tukholmassa.
Aikaa oli vain muutamia tunteja laivan lähtöön ja mietimme mitä tehdä.
Lasten halusta kävelimme kuninkaanlinnan luokse ja ympäri.
He seurasivat kiinnostuneita kesäisiä häitä, nyt kävelimme kirkon ohi ja olisimme menneet kuninkaalliseen aarrekammioon. Suruksemme se oli kiinni. Auki talviaikaan vain kolme tuntia päivässä.
Lapset olivat kuitenkin haltioissaan kaikesta kuninkaallisesta.
En muistakaan milloin olisin tehnyt näin turistillisen matkan Tukholmaan :)
Laivaterminaalissa laivaan ja kohti kotia.

Nyt arki taas kutsuu....

Sää

Sää on suosinut meitä. Se on tänään näyttänyt kaikki temppunsa.
On paistanut aurinko. Satanut kaatamalla. Tuullut kovaa. Paistanut jälleen kirkkaalta siniseltä taivaalta ja satanut kaatamalla. Jottei elämä kävisi tylsäksi, tuli oikein kunnon raekuuro.
Sitten paistoi taas aurinko ja satoi kaatamalla. Tuuli ryskii nurkissa ja piipun kautta hakkaa uunien peltejä.

Se on syksy ihan tosissaan. Lehdet irtoavat myrskytuulessa vihdoin puista ja lentelevät ympäri pihaa.

Yöllä ajattelin että tukehdun. Kurkku tuntui turpoavan umpeen. Aivan kuin olisi vahingossa nielaissut koko neulatyynyt terävät päät edellä.
Keuhkoputkessa poltti ja jyskytti jos piti niellä.

Unissani mietin, mitä kannattaisi tehdä.
Jos koitan löytää unissani oikean homeopaattisen aineen, käy helposti niin että olo vain pahenee. Jotenkin yskän kohdalla sääntö "oire voi ensin pahentua ja sen jälkeen helpottaa" kuntuu pätevän ikävän täsmällisesti. En halunnut yskänkohtausta, sillä toistaiseksi olen saanut nukkua yöt yskimättä.
Hunajapurkki oli kaukana keittiössä-ajatuskin sen hakemisesta vilutti.
Vähimmän vaivan säänöllä keksin että Aloe Gelly- perheen pelastaja, on ihan lähellä kaapissa.
Hain pienen nokareen sitä ja nielaisin....helpotti heti. Tänään olen uusinut tuon konstin monta kertaa ja leikkinyt mykkää.

Koko viime viikon podin jo lievää kurkkukipua. Tällä viikolla se on päivä päivältä pahentunut.
Jos puhun, se villiintyy.
Kokeilpaa huviksenne luotsata neljää lasta ja kahta koiraa mykkänä.
Minäpä osaan-vaikka hieman raskasta se on.
Ensimmäinen aamu sujui loistavasti. Lapset varmaan silkasta hämmästyksestä tekivät mitä tuijottamalla ja elehtimällä pyysin.
Tänään aamu oli jo astetta haastavampi, yhtään ei voinut puhua, heti sai yskiä niin että tuntuu kuin pää räjähtäisi, keukot halkeaisivat ja kurkkua repeäisi.

Jos tällä "mykkäkoululla" kykenen huomenna vastaamaan pakollisiin kysymyksiin ja tervehdyksiin lentokentillä. Lentokoneessa sitten voinkin elehtiä lapsille ja saada hullun maineen ;)

Olen siivonnut vaatehuoneessa vaatteet paikoilleen, pakannut matkalaukkua ja puuhaa lapsille mukaan. Emme tosiaankaan tarvitse repullista puuhaa lyhyillä lennoilla, mutta kaipaamme sitä takuulla junamatkalla kotiin päin halki Ruotsin.

Lapset ovat leikkineet koulua. Välillä meno on riehumista mutta päätin noudattaa taktiikkaa-riehukaa nyt niin jaksatte huomenna istua- olen päättänyt että se toimii.

Myrsky yltyy jälleen. Nurkat paukkuvat ja puut huojuvat. Sade hakkaa kattoa.
Huomenna voisi olla kiva, kirkas ja tyyni sää. En kaipaa myrskyä, enkä muitakaan jännitysmomentteja matkalle.

Lumisade

Piti hieroa silmiä.
Syksy on ollut yllättävän leuto. Kaunis. Kunnollinen syksy.

Ilma oli eilen illalla jo tosi kylmä, satoi ja yöllä satoi rankastikin.
Aamulla oli hirmuisen kylmä verrattuna moniin aamuihin tätä ennen. Sellainen talvinen kylmyys. Ei pakkasta kuitenkaan.

Nyt sataa lunta.
Puissa on vielä lehdet. Nurmikko kasvaa ja viheriöi.
Ei tuo lumi täällä vielä maahan jää mutta iha oikeaa lunta se on.
Sellaista leijuvaa.

Löysin pikkuneidille kauniin punaisen toppatakin hamekäyttöön, siis sellainen "pyhä"takki. Puki sen onnellisena tänään päälleen kerhoon. "Tässä ei mennä kuraleikkeihin" sanoi.

Taivas on harmaa. Hiutaleet loppuivat. Alkusoitto kuitenkin.

Pikkuveli lepää. Eilinen kuume laski kyllä. Nyt on kuitenkin tultava kuntoon.

Nuohoojaa odotan. Pyykkivuori on pesty. Tuhkaa muistin tyhjentää pönttöuunista ja saunasta. Levitin sen Potager-laatikkoon, talvivalkosipulin itusilmut pitäisi vielä kaivaa maahan ennen lähtöä.

Aurinko paistaa -mutta

Nyt pitäis kai kirjoittaa että EI mennyt niin kuin Strömsössä...tai jotain sellaista ;)

Kyse ei vain ole kädentaidoista ja väkertämisestä.

Aamulla pikkuväki käyttäytyi kohtuullisesti ja mussutti aamupalansa, pesi hampaansa, jopa puki jotakuinkin näppärästi.
Esikoinen auttoi aamupalan laittamisessa MUTTA sai taas jonkun mielipuolikohtauksen ja oli ihan pakko hepuloida koiraa.
Inhoan ja vihaan sitä ja saan siitä helposti raivarin.

Kun koira muutenkin on ihan "jee mihin nyt mennään, ai saako ruokaa, eikö pääsekään ulos, jos olen oikein iloinen ja seuraan teitä tauotta, pääsenkö sittenkin mukaan?????"
Siinä muutenkin kaikki säntäilee ympäriinsä etsien tavaroitaan ja koittaen varoa astumasta kenenkään päälle. Koira on ihan tarpeeksi täpinöissään, sille ei tarvitse hokea älyttömiä ölinöitä ja lietsoa sitä polviin taputtamalla loikkimaan ympäri taloa.
Se on tyhmää, älytöntä, vaarallista ja koiralle epäreilua.
Sanoin esikoiselle asiasta. (Juu enkä tietenkään ikinä ennen hänen 10-vuotisen elämänsä aikana ole asiasta sanonut, en. Ihan puun takaa tuli koko asia!?!)
Korotin ääneni ja täsmensin sanomiseni. Vaadin pukemaan reippaasti ja menemään aikansa kuluksi vaikka ulos sen koiran kanssa (hän kun meni tuntia myöhemmin kuin muut).
Kun en (enää)ehdi kävellen pienten kanssa. Pyöräillä ei koira osaa (eikä sitä voisi edes vaatia jos mukana pyöräilee pari pikku-ukkoa eikä se siis osaa muutenkaan).

Mitä tapahtuu. Esikoinen katoaa keittiöstä ja jatkaa sähläämistä makuuhuoneessa-saamatta vaatteita päälleen.
Silloin kilahti. Karjuin pää punaisena että on se nyt kumma ettei tuon ikäinen osaa pukea päälleen kun pyydetään. Että mikä hitto vaivaa kun pitää asiat karjua?!?
(Tekee hyvää omalle jo viikon kipeänä olleelle kurkulle- ei muuta tautia vain kurkku jossa tuntuu olevan kärpänen tai pölypallo)

No jo alkoi tapahtua. Itselle tuli ihan sellainen paskamutsi fiilis. Että kivasti alkanut aamu pitää TAAS päättää näin.
Ilmoitin etten halua yhtään tällaista aamua enää (tälle viikolle) IKINÄ.

Juu, en usko itsekään siihen unelmaan.

Kippasin pienet autoon, veimme väliveljen esikouluun ja kurvasimme kotiin.
Esikoinen on jo fillarin selkään nousemassa ja selittää jälleen omana fiksuna itsenään: "Kävin koiran kanssa lenkillä ja laitoin niille puhtaan veden." Kiitin ja halasin ja toivotin hyvää koulupäivää ja pyysin anteeksi karjumista ja kysyin että oliko aiheetonta? Ei kuulemma ollut.

Mikä ihme lapsiin menee. Kiltti, fiksu, omatoiminen, älykäs ja huolellinen lapsi muuttuu aamuisin ihme piruksi, joka menee pitkin seiniä eikä saa mitään järjellistä tehtyä ilman että suutun. Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, joka aamu se on eri lapsi. Joten ei voi ennakoida-voi vain pelätä pahinta.

Sivuhuomautus. Meillä ei yleensä ikinä joudu herättämään ketään. Jokainen saa siis nukkua juuri niin kauan kuin tarvitsee, leikkiä mitä huvittaa tai lukea jos haluaa.
Aamiaista on aina tarjolla. Siis päivän pitäisi alkaa loistavasti!

Tässä vaiheessa puhalsin pitkään (kello oli vasta hiukan yli 9 aamulla) ja tuumasin pienille iloisena että heillä on nyt leikkiaikaa ihan rauhassa ennen kuin heidän pitää mennä omaan menoonsa. (kyse ei ole harrastuksesta, vaan menosta jonne emme voi itse valita haluammeko tänään vai emme, mutta siitä ei enempää tässä)
Sain pyykkiä koneeseen. Söimme ja lähdimme puoleksi päiväksi sinne minne piti. Pienillä hyvä mieli. Kaikki hyvin.

Yhdeltä palasin kotikonnuille ja hain väliveljen esikoulusta.
Hänelle piti jäämän toista tuntia leikkiaikaa.

Sain taas pyykkiä koneeseen.
Juuri sillä sekuntilla kun istuin sohvalle ja otin välipalaa kinuavan väliveljen kainaloon. Soi puhelin.
Pikkuveljelle on noussut korkea kuume, sillä hetkellä jo yli 39.
Ilmoitin että hyppäämme autoon ja olemme hetken päästä siellä.

Kotona lääkettä ja kekäleen kuuma lapsi nukkumaan. Muille munkkia välipalaksi ja NYT MINÄ ISTUN TÄSSÄ.
*Puhelin soi*

Juoksin jo seinäkalenterille. Sairaalasta soitettiin: Korvien putkitusleikkausaikaa pikkuveljelle.
Olisi peruutusaika ensi viikolle (tottahan toki). Jouduin pahoittelemaan että olemme (toivottavasti) lomalla juuri silloin.
Aika heti lomalta palattua maanantaiaamuna. Hyvä niin, tarpeeseen tulee.
Mutta nyt sitten saan järjestää sille päivälle muiden hoidon, että päästään sairaalaan pikkuveljen kanssa.

Minä istun nyt tässä (hiljainen kuiskaus) ja soitan miehelle että saan tietää hänen työaikataulunsa leikkauspäivänä.

Ystävät kysyvät: "Mitä teille kuuluu?" Meille kuuluu hyvää. Elämä kulkee ja roikumme perässä. Tiukasti kun pitää kiinni niin pysyy mukana :)
Meillä ei oe mitään ohjelmaa-perus elämässä on yllin kyllin!

Laulu, jossa sanat on hyvät "Sisko herää jo, ulkona paistaa aurinko..."
Ulkona paistaa ihan oikeasti aurinko!

Minun pitäisi pestä niitä pyykkejä. (Koska tottakai koira astui pimeässä viikonloppuna johonkin kakkaan ja sotki koirien petin tyynyt ja peitot=pehmusteet joiden päällä voi nukkua) JOS emme olisi lähdössä reissuun, ei olisi ongelmaa,antaisin niiden olla. Pyykit eivät karkaa. Tiesittekö. No nyt tiedätte!
Tulevan loman vuoksi ne on nyt pestävä. En halua jättää niitä äitikullan ihmeteltäväksi kun hän tulee meille koira ja kotivahdiksi. Eikä nuo lapset ole alasti kulkeneet yhtenäkään päivänä, joten pyykkivuori ei lakkaa kohoamasta milloinkaan.
Enkä minä valita, itse nuo koirat olen halunnut ja lapsetkin.

Mutta miten se tasainen ja tylsä arki ei voinut olla tällä viikolla?
Oliko liikaa pyydetty?

Jälkikirjoitus:
Muistin viedä luistimet ja kypärän eskariin tänään. KAIKKI KUMARTUVAT JA KUNNIOITTAVAT TÄTÄ MAHTAVAA ÄITIÄ!
Lapsi ainakin pääsee huomenna luistelemaan. Muistan toivottavasti juomapullon huomenna-sen puutteeseen ei onneksi kuole.
Olen konsultoinut arboristia erään hankalahkon puun kaatamisesta-todetakseni että "mietimme" vielä. On sen verran suolainen hinta.
Siivosin taas koirankakat aitauksesta ettei nuohooja astu niihin ja katolle jää jänniä jalanjälkiä huomenna.
Tajusin (esikoinen vahvisti epäilykseni) että nuohoojan lapussa lukee 8-15. Siis koko päivän saa päivystää ja miettiä että koska se tulee. En muistanutkaan vuoden takaa että se oli näin. Aina yhtä ärsyttävää.
En ole koskaan tajunnut mitä tekevät työssä olevat omakotiasujat? Milloin se nuohooja tulee heille? Voiko töistä ottaa vapaata? Syy: Nuohooja tulee?
Leikkasin pensaan aitauksesta niin että sen ohi mahtuu normaalisti kävelemään.
Vajaa en jaksa siivota. Autotallikellarin jo järjestin niin että hän pääsee sieltä sisään romppeineen. On aina tullut sieltä eikä suostu tulemaan ulko-ovesta vaikka ensimmäisenä vuonna kehtasin moista ehdottaa. (alakerrassa on saunan pesä ja takka, joiden vuoksi siis menee ensin aina sinne-kaavoihin kangistunutta?)
Meillä kun autotallikellarissa on aika monta polkupyörää ja lukematon määrä rojua. Sinne on hieman haastavaa saada kunnon kulkureitti. Autotalli sen nimi on vain jäänteenä historiasta. Nykyautoilla ei moiseen talliin ole asiaa, ellei halua viikattua autoa. *vinkeä ajatus*
Voiko nuohoojalla vaatia olevan omat tikkaat? Niin aina elokuvissa. Nuohooja kävelee tikkaat ja suti olkapäällä.
Todellisuudessa yhteneväisyyttä on vain siinä että nuohooja on musta päästä varpaisiin.
Kaikki tapaamani nuohoojat ovat hirveän kilttejä, rauhallisia ja kohteliaita. Mutta mustanpuhuva, oudolle tuoksuva ulkomuoto saa lapset ja koirat hyppimään seinille!
Ehkä kiltti setä suostuu käyttämään leikkimökintikkaita? Osaanko näyttää uskottavalta ja tekaista "oho en muistanut sitä tikasjuttua kun se aitaus just siirrettiin..." selityksen. En.
Kannan tikkaat takapihalle illalla-viimeistään sitten aamulla kun totean ettei se nuohooja ihan oikeasti osaa lentää.

Pikkuveljen kuume laski ja lastenohjelmia ainakin jaksaa katsoa.
Onneksi kohta voi mennä jo yöpuulle.

En tykkää olla YH(tään)

Olen aikanaan "luopunut" urasta, joka olisi vienyt minua ympäri Suomea ja maailmaa.
Luopuminen lainausmerkeissä siksi, että tein sen ilman marttyyriutta ja luopumisen tuskaa.
Vaihdoin alaa, en vain olisi vaihtanut sitä ellen olisi tavannut miestäni.
Olisin varmasti jatkanut seinää päin juoksemista ja sisulla selvinnyt ja päässyt eteenpäin.Jossain vaiheessa jälleen nauttinut työstäni.
Mies ja uusi elämä oli hyvä syy kääntää ihan uusi ja puhdas lehti elämässä.
En ole katunut. Se oli hurja päätös mutta oikea.

Syy luopumiseen oli kuitenkin päivänselvä. Halusi(mme) perheen ja perhe-elämän.
Minulle se tarkoittaa yhdessäoloa. Minä tiesin haluavani olla kotiäiti.
Mieheni on paremmin palkattu, joten hän ei voinut taistella koti-isän asemasta.
Miehen työ oli/on päivätyö. Ei työmatkoja ties missä ja kuinka kauan. Töihin ja kotiin, siinä se.
Toki joskus on ollut reissuja, lasten ollessa pieni(ä) lähdin yleensä mukaan tapaamaan omia ystäviä ja viettämään mukavaa aikaa vaihteeksi muualla kuin kotikaupungissa.
Ne olivat aina mukavia reissuja.

Yhden kerran mies teki viikon työ/opintomatkan naapurimaahan. Esikoinen oli silloin ihan pieni. Ei olisi ollut rahaa lähteä viikosi asumaan hotelliin "huvin vuoksi".
Oli kesä. Viikko sujui helposti.
Toisen kerran mies teki opinto/työmatkan lähikaupunkiin. Tiesin että viikko on pelkkää opiskelua ja tenttejä emme tupanneet mukaan-rahaakan ei raaskinut tuhlata kun kyseinen kaupunki ei paikkana ollut mitenkään mieleinen.
Oli kesä ja viikko meni jättämättä traumoja.

Elämä on muuttunut aika paljon sen jälkeen, vuosia on kulunut.
Olen monet kerrat pohtinut ystäviä joiden miehet reissaavat jopa suurimman osan vuotta.
He ovat arjet yksinhuoltajina. Sellaista elämää en haluaisi mistään hinnasta.
Olemme oman tapamme elää valinneet. Ei ehkä kovin luksusta mutta yritämme haalia aikaa perheelle.
Tällä hetkellä se on hirveän vaikeaa. Tuntuu että viikot vilistävät ohi ja roikun perässä.
Olen koko syksyn tehnyt työtä sen eteen että elämä tuntuisi rauhalliselta, vaikka se on aika kaukana siitä oikeasti.

Mies lähti työmatkalle perjantaina. Lennämme lasten kanssa perässä ensi perjantaina, alkaa syysloma.
Perjantai meni melko normaalisti. Ainoa ero on se että meneepä kuka minne tahansa, kaikkien on mentävä mukana kun ei pieniä voi jättää yksin kotiin. Yleensä riittää että toinen hakee/vie ja toinen jää kotiin pienten kanssa. Heille edelleen tärkeintä maailmassa on se, että "saa vaan leikkiä!" Lievää vastarintaa siis. Etenkin kun juuri tällä viikolla on ollut tarpeen kuljettaa eiskoista paikkoihin joihin normaalisti ei tarvitse.

Perjantaiyönä sitten ensimmäisen kerran ajattelin että tätäkö tämä on koko tuleva viikko?!?
Olin juuri saanut unen päästä kiinni. Unessa kuulen karmivaa ujellusta. Näen tulipalon enkä löydä palovaroitinta ja tulta mistään. Paniikki kasvaa ja kuvittelen ulkona koirien tai susien tappelevan...kunnes havahdun ja ymmärrän että joku parkuu meillä sisällä!
Hetkeen en pimeässä tunnista itkua. Kunnes tajuan ja ponkaisen yläkertaan hiljentämään huutajan.
Korvatulehdus! Tietysti.
Pikkuveljellä on ollut nyt lukematon määrä korvatulehduksia kahden vuoden aikana.
Valtaosa täysin oireettomia.
Tietysti kun olen yksin. Esikoinenkin yökylässä. Juuri silloin pitää sattua ja tapahtua.
Onneksi oli kipulääkettä juuri pikkuveljelle määrättyä ja sain kivun haltuun.
Lapsi takaisin sänkyyn.
Itse ei tarvinnut kuvitellakaan nukkuvansa.
Makasin sängyssä ja mietin että tulen varmasti viikossa hulluksi.

Pari viikkoa olen nähnyt unia ja ollut uneton. Lapset saavat milloin vatsataudin, ripulin, tai korvat ja pää räjähtävät kivusta lentokoneessa. Vesirokko sentään tuli sairastettua syyskuussa ja sen osalta voi huokaista helpotuksesta.
Stressasin, miten pakkaan tavarat koko perheelle. Miehelle ensin yhdeksi viikoksi. Kaikille toiseksi. Suurin ongelma petivaatteet ja pyyheliinat koko sakille!
Kun emme tosiaankaan raaski asua hotellissa kun halvempi mahdollisuus on tarjolla.

Lentokoneessa huono kokemus juuri naapurimaan länsirannikolle mennessä kerran, matkatavarat eivät löytäneet perille ajallaan.
Olisi aika kurjaa pakata koko poppoon tavarat ja olla sitten ilman niitä lomalla.
Mies itse ehdotti että hän vie tavarat mukanaan ja riittää että otan akuutit tavarat ja lapset kun lennän perässä.
Mies kun laivaili ja körötteli junassa sinne päin niin ei tarvinnut miettiä tavaran perillepääsyä. Takaisin tullaan sitten yhdessä junalla ja laivalla ja on kantajia.

Lisää painajaisia. Olen lasten kanssa jossain huitsin tuutissa ja huomaan että passit ovat miehellä tai että matkaliput ovat hepreaa eivätkä kelpaa.
Olen lentänyt sen sata kertaa. Olen matkustanut lasten kanssa.
Mutta suurin MUTTA.
En ole koskaan _lentänyt lapsen_ kanssa. En ole koskaan lentänyt neljän lapsen kanssa, jotka eivät ole koskaan olleet lentokoneessa.
Itse en koskaan ole kärsinyt mistään ongelmista lentäessä.

Tämän pikkuveljen korvatulehduksen vuoksi tietysti ravitsin itseäni kauhukertomuksilla miten korvat sattuvat paineen vuoksi monilla aikuisillakin.
Entä jos lapset jännittävät ja voivat ihan vain siksi pahoin koko matkan? Tai korvat sattuvat koko viikon lomallakin vielä?

No yön kauhut saivat minut vihdoin jatkamaan uniani. herätäkseni siihen että koirilla oli hirveä pissahätä keskellä yötä.
Meillä edes vauva-aikana minä en ole ollut se joka _nousee_ sängystä yöllä. En saa unta uudelleen. En käy yöllä vessassakaan, jos ei ole äärimmäinen pakko.
Minä kyllä herään ja havahdun mutta mies toimii.
Vauva-aikana imetin nukkuessa ja nyt kun ei ole enää vauvaa, olen oppinut nukkumaan niin sikeästi että tosiaan kesti hetken havahtua siihen että joku itkee.
No päästin koirat ulos ja sisään ja kömmin entistä tuskastuneempana sänkyyn.

Lauantaiaamuna saimme kuin ihmeen kaupalla heti klo 10 päivystysajan ja pääsimme sinne myöskin kello 10.00. Eikä esimerkiksi neljän tunnin kuluttua, kuten kerran aikaisemmin.
Korvatulehdus ja lääkärin mielestä ei estettä lentämiselle. Kuuri antibioottia taas vaihteeksi ja ei tarvitse varata jälkitarkastusta kun putkitusleikkauksen pitäisi olla jo niihin aikoihin kuin olisi jälkitarkastusaikakin. Kävimme viikko takaperin korvapolilla ja siellä lääkäri kertoi että jono leikkaukseen on 4-5 viikkoa.

Apteekin kautta pikkuveli ja väliveli parturiin. Pikkuneiti keikkui mukana.
Onneksi esikoinen oli yökylässä ja omissa puuhissaan valvottuna koko päivän myöhäiseen iltaan saakka.

Parturin ja lääkärin jälkeen menimme läheiselle ABC-asemalle syömään.
Itse söin pariloitua lohta lisukkeilla ja lapset saivat Hesburger-roskaruokaa. kaikki olivat tyytyväisiä.
Kotona ulkoilimme metsässä koirien kanssa ja pihassa koko loppu päivän. Haravoitiin ja laitettiin pihaa hiukan syyskuntoon.

Tänään esikoinen vietiin uimaharjoituksiinsa. Hengenpelastuksen kisaharjoitteita vuorossa.
Tultiin kotiin välissä. Leikittiin, pelattiin ja mikä tärkeintä sovitettiin luistimia.
Esikoulu menee luistelemaan tiistaina. Väliveli odottaa sitä hurjasti. Kiva juttu.
Riittää että äiti muistaa viedä luistimet ja kypärän eskariin-mieluummin jo huomenna ettei unohdu H-hetkellä. Luistimet ovat naulakossa-ei niitä voi unohtaa eihän?!?

Perjantaina postilaatikossa oli keltainen lappu.
Nuohooja saapuu tiistai aamuna-tietysti, juuri tiistai aamuna. Ovelaa sattumaa. Ei missään nimessä muina aamuina vaan juuri tiistaina, kun pahin lähtörumba on päällä ja pitäisi muistaa ne luistimet.

Koira-aitaus siirrettiin, portti tehtiin. En vain ehtinyt saada siihen toimivaa salpaa ennen kuin mies poistui työmatkalle. Nyt sitä tarvittaisiin. Nuohoojan pitää kulkea siitä portista.
Noh, nuohooja on näppärä setä.
Seuraava ongelmani onkin se että tikkaat pitäisi saavuttaa lentämällä.
Ennen palotikkaille pääsi vanhalta mattotelineeltä. Nuohooja kiipesi sinne oikein näppärästi!
Nyt sitä mattotelinettä ei enää ole. Puhuttiin kyllä miehen kanssa asiasta. Että siihen tarvitsee sitten nostaa vajasta vaikka toiset tikkaat, että pääsee...mutta ei puhuttu asiaa loppuun ja ne tikkaat eivät nyt sitten oel siellä ja nyt se nuohooja tulee juuri ensi tiistaina. Kurkkasin eilen vajaan. Ne isot tikkaat saisi sieltä jos purkaa ensin koko vajan ja siivoaa sen. Missä välissä ja millä energialla???

Mitä muuta kivaa voisin keksiä? Putkirikko? Öljy loppuu tai kattila hajoaa?
Varaisinko lapsille varmuuden vuoksi pari neuvola tai hammaslääkäriaikaa?

Ei naurata. Ei naurata yhtään.

Löysin kirja-alesta aikaisemmin hauskan kirjan. "Kirjeitä lapsiperheestä" Suosittelen se on aika hersyvä.
Siinä yhdessä kirjeessä pähkäillään mm. avioeroa ja yksinhuoltajuutta.
Hyvä puoli yksinhuoltajuudessa olisi se, että kun itse tekee jotain ei toinen makaa sohvalla. Se vertailukohta puuttuu ja silloin ei ärsytä.
Kun joutuu tekemään kaiken yksin eikä ole sitä toista jakamassa arkea, ei oletakaan saavansa apua ja selviää.
Normaalissa kahden vanhemman arjessa odottaa saavansa apua ja tukea ja niinä hetkinä, kun niitä ei saa, tuntuu aina että maailma romahtaa ja suututtaa.
Sen ajatuksen allekirjoitan kyllä. En silti haluaisi olla yksinhuoltaja.

Nyt laitetaan uuniin ja syödään pakastepitsaa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Jälkikirjoitus: Niin olenhan minä aina arjet päivällä yksin ja vastuussa. Minä meillä säädän aikataulut ja organisoin sen että arki toimii. Mutta minä saan mennä kauppaan ihan yksin, rauhassa, jättäen lapset kotiin leikkimään ja pelamaan rakkaan miehen kanssa. Minun ei tarvitse aina tehdä kaikkea yksin ja jos ottaa päähän niin voin sanoa miehelle. Se on vähän sama juttu kuin se, että en tarvitse autoa. Voi kulua päivä ilman autoa. Mutta jos auto on huollossa, juuri silloin sitä tarvittaisiin ihan kaikkeen.
se että mahdollisuus puuttuu, se ahdistaa.

Ihanaa tiedossa. Keskiviikkona kummityttöni ja hyvä ystäväni vievät pikkuneidin kanssaan konserttiin. Tyttöjen juttu. :)
Tänään tein lapsille perunoista leimasimia ja he saivat maalata vesiväreillä sielunsa kyllyydestä. Kyllä minä siivoan.
Esikoinen sai mennä pelaamaan moneksi tunniksi sulkapalloa kaverinsa kanssa.
Kyllä me selvitään. Vaikka hiukan ahdistaakin noin periaatteesta.

Nyt menemme syömään sitä pizzaa.Nam.

Pehmeitä villoja

Väliveli on nyt syksyn ajan käynyt luontokerhoa.
Paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivi, herttainen nainen, pitää kerhoa.

Kerho on ollut joka kerta jymymenestys.
On seikkailtu metsässä, luuppailtu (siis tutkittu luupilla asioita), sidottu oljista seppele, jonka sai itse koristaa luonnosta löytämillään jutuilla, vierailtu kerhon vetäjän kotitilalla (jonka jälkeen äitikin sai oppitunnin kanoista), piirretty kalliomaaluaksia hiilillä jne.jne.
Syksyn huippu tuli tänään.

"Äiti kato, me saatiin karstata lampaiden villoja ihan ite!"
"Kato mulla on näytti!" (näyte) (ruskean Suomenlampaan villakikkara)
"Haista mun käsiä!"
"Koita kuinka pehmeää se on, siinä ei ole yhtään roskia kun karstasin sen niin hvyin-katottiin sitä sillä koneella mitä lääkäritkin käytttää...MIKROSKOOPILLA!!!...ei saa karstata liian isoa kerrallaan...voiko tähän laittaa ympyräisen kankaan päälle ja tehdä tyynyn???....."

Voi onnea ja äiti oli ihan vähän kade.
Rakastan huovuttamista ja unelmani on löytää vanhat, hyväkuntoiset karstat.
Kirpparilla on toistaiseksi tullut vastaan vain sellaisia versioita, joiden piikit irtoilevat pohjasta omia aikojaan.

Pitänee joulun alla antaa houkutuksille myöten ja hankkia villoja...voisin saada innokkaan apulaisen.

Asiaa ruoasta

Hesarissa jälleen kirjoitus.

Ihanaa että tähän asiaan on taas puututtu.
Olen AINA vastustanut kaikkia kevyttuotteita ja sokerittomia muka terveellisyyksiä.
Rasvaa ja sokeria, suolaa ihminen tarvitsee kohtuudella. Niitä ei voi olla terveellistä korvata keinotekoisesti. Nyt se on taas huomattu ja julkisuuteen ovat nousseet erinäiset rasvakeskustelut.
Tuo kirjoitus osui kyllä provokatiivisuudessaankin taas ihan nappiin.

Puupää

Siivotessa tuossa kuun vaihteessa syntymäpäivien alta erinäisiä papereita.
Huomasin koiran rekkarin ja siinä rokotuksen kohdalla pienen keltaisen muistilapun a la pieneläinklinikan hoitaja: "tehoste syyskuu 2011".
Minä loihen ajattelemaan että ahas, pitääkin muistaa varata aika!Kun on jo syyskuu!!!
Mielessä juolahti että "enkös just siellä käynyt ja mistä lähtien on rokotettu joka vuosi, kun ei ole kotikoiraa kummempi valio kyseessä..."
Rekkari on nyt roikkunut tuossa "muistitaululla" jonkin aikaa ja päivittäin melkein huomaan sen ja käyn mielessäni läpi tuon yllä kerrotun ajatuskuvion.

Nyt lounaan jälkeen huomasin taas tuon lapun ja keksin että onkin sopiva aika etsiä eläinlääkärin numero ja varata se aika.
Jäi vielä kaivelemaan se että mielestäni kävimme tasan vuosi sitten rokotuksilla ja hassua että jo nyt pitäisi taas mennä.
Menin oikein EVIRAn sivuille katsomaan eläinten rokotuksista ja sielläkin seisoo että normaali väli se pari vuotta.
Etsin eläinlääkärin yhteystiedot ja otin lapun käteen ja etsin kalenterin.
Yhtäkkiä kuin salama iskisi, tajusin että siinä lukee 2011 ja siis mehän elämme edelleen syyskuuta 2010.
Hohhoijaa, varsinainen puupää siis täällä. Onneksi en ehtinyt soittaa lääkärille ja tajuta tätä puhelimessa :D

Lisää samanlaisia ajatuskulkuja olisi varmasti vaikka kuinka. Miten ihminen voi mietteissään olla niin sekaisin. Aivot vain ajattelee mutta järki ei juokse mukana.

Yöllä heräsin kesken kaiken. Enkä saanut enää unta vaikka kuinka yritin.
Totesin että alkaa vaan suututtaa kun perhe kuorsaa ympärillä ja itse makaa ja tuijottaa pimeyteen.
Nousin ylös, join vettä, ja huomasin kellon olevan juuri ja juuri kolme aamuyöllä.
Hohhoijaa, eikä väsyttänyt tippaakaan.
Ikkunasta olohuoneessa tapasin ystäväni täysikuun-ihmekös sitten ettei väsytä kun ei ole univelkaa viimeaikoina tullut, niin ei niiden voimin nukuta.
Istuin vilttiin kääriytyneenä ja surffailin netissä...päiväsaikaan on jotenkin aina kovin virallinen olo ja äkkiä lukaisee tietyt jutut läpi ja hoitaa sähköpostit ja sitten taas on muita hommia ja huono omatunto kolkuttelee jos jumiutuu koneelle huvikseen. Keskellä yötä kun ei voi tehdä mitään niin aika hurahti ihan huomaamatta.

Yhtäkkiä vieras auto ajaa tietämme pitkin. Pysähtelee matkan varrella kuin etsien ja jatkaa matkaa taas. Hetken kuluttua sama auto tulee takaisin yhtä epäilyttävän näköisenä. Päättyvää kujaa kun on tietysti pakko palata takaisin. EIkä ollut taksi-sen kyllä huomasin.
Kipitin ikkunaan pimeässä katsomaan. Mietin jo mielessäni että mikä voro siellä oikein touhuaa.
Auton sisällä näkyy taskulampun valo heilumassa...ja mietin jo vaikka mitä.
Yhtäkkiä päässä välähtää. Kello on melkein viisi aamuyöllä ja muut ihmiset tilaavat sanomalehtiä ja sehän on lehdenjakaka! OOhlalaa!
Hyvä etten soittanut poliisille tai rynnännyt kadulle viattoman lehdenjakajan kimppuun.

Hän kai pysähtyi juuri meidän ikkunan alla plaraamaan seuraavan kujan lehtiä ja otsalamppuhan se sielä heilui. Ei muuten ihan tyhmä keksintö, näkee varmasti kätevästi postilaatikoista nimet pimeässä. Katuvalotkin on mutta ei ne mitään valaise, jos siltä kantilta ajattelee, että kurkistelee postilaatikoiden kylttejä aamuyön pimeinä tunteina.

Päätin pakottaa itseni nukkumaan, että järki ei mustene aivan tyystin.
Aamulla nukutti muuten ihan hirveästi.

Suomi-bulimia

HS:n Brysselin kirjeenvaihtaja kirjoittaa kolumnissaan Suomi-bulimiasta.

Iltapalalla

Väliveli:"Nää on sit tosi mehukkaita nää paprikat, kun nää on tämmösiä just revittyjä!"

Minä: "Öööh???"

Hetki meni että hoksasin. Vastakerättyjä, siis _revin_ ne pensaasta suoraan pöytään syötäväksi. Itse kasvatettuja paprikoita. Hyviä olivat juu.

Arvatkaa kaksi kertaa, kuvia on pitänyt ottaa. Paprikat vain olivat koko kesän ensin vihreitä ja sitten mustia ja nyt vasta punaisia...noh en tiettykään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin keräsin ne paprikat.
Kauniita olivat. Esimerkillisen punaisia ja herkullisen muotoisia-juuri paprikan näköisiä :)Kasvamassa jo keittiön ikkunalla, kun mies toi ne kasvihuoneesta turvaan kylmiä viikko sitten. Olisihan se nyt ollut maansuru jos halla ois vienyt meidän ihanat omat paprikat.
Nyt ne on kaikkien massuissa hyvässä tallessa-pullistelemme vitamiineista.

Lisäys: Löysin kuin löysinkin kuvan niistä vaiheessa "musta"

Reissukuvia osa 8.

Kasvitieteelliseen teimme vain pikavisiitin. Helle teki olon niin heikoksi että auringossa kiertely ei houkutellut lainkaan kun tiesin lasten kyllästyvän hetkessä kuumuuden vuoksi. Itselläkin oli melkein pökerryttävä olo ja oli helppo luopua omasta huvista ja mennä lasten ehdoilla.



Tämän karusellin halusin lasten näkevän ja kokevan. Jännitin etukäteen onko se vielä paikoillaan ja olihan se.


Lasten leikkipuistossa oli hurjasti lapsia. Siksi en tänä vuonna kuvannut paljon. Päivä oli upea ja helteinen. Jäätelöllä, kylmällä juomalla pärjättiin. Lapsista oli hauskaa etsiä juoma-altaita tai suihkulähteitä, joiden vesi oli juomakelpoista. Niissä sitten huuhdottiin raikkaalla vedellä kasvot ja hörpättiin kylmää juotavaa.

Reissukuvia osa 7.

Julkiset kukkaistutukset on tehty harkiten ja huolella.


Musée d'histoire des sciences, tieteen historian museo. Mies halusi tänne ehdottomasti. Lapsetkin viihtyivät tutkimassa kummallisia tieteen ja tutkimuksen historiallisia härveleitä. Tällä kertaa en jaksanut kuvata sisällä. Seurasin vain perheeni puuhia ja etsin läpivetoa helpotukseksi helteeseen.


Rakennus on upea ulkoa ja kauniilla paikalla.

Reissukuvia osa 6.

Lämpöä piisasi, onneksi oli puolipilvistä. Vaikka noissa maisemissa olen viettänyt aikaa, en kyllästy niihin koskaan.


Lapsista parasta oli, kun sai kerätä aallonmurtaja-laiturin juurelta ihania kiviä.


Mitenköhän monta kuvaa elämässäni olen ottanut Jet D'eau:sta?


Se vain on aina erilainen, niin pakkohan sitä on kuvata.


Vanhan kaupungin siluettia.

Syntymäpäivät

Esikon täyskymppipäivä hurahti ohi jo hetki sitten.
Juhlat saimme sovittua vasta kuluvalle viikonlopulle.
Kavereita kutsuttiin eiliseksi. Sankari halusi ulkojuhlat, jäimme varmuuden vuoksi kuitenkin sisälle sillä ilma oli syksyisen kolea.
Lahjat avattiin perinteisesti pulloa pyörittämällä.
Herkuteltiin juhlakalun pyynnöstä sipseillä, Omar-karkeilla ja kuumilla, tuoreilla vohveleilla, joissa oli oman valinnan mukaan hilloja, sokeria ja /tai kermavaahtoa.
Purettiin energiaa heittelemällä parisataa vesi-ilmapalloa ympäri pihaa-olisittepa nähneet mikä vauhti ja kuinka hauskaa pojilla olikaan!
Napattiin omenoita pesuvadista pelkillä hampailla-aika vaikeaa mutta hauskaa.
Leikittiin uusilla lahjoilla porukalla ja ilta tuli aivan liian äkkiä.

Poikajoukko "petti" minut eli vohvelitehtaan ja söivät hyvin hillitysti.
Kutsuin siskon perheineen illalla avuksi tuhoamaan päättymättömiä vohvelipinoja :)

Tänä aamuna heräsin vahingossa aikaisin ja tekaisin äkkiä syntymäpäiväkakun.
Idea muhi pari päivää ja yötä mielessä ja toteutui lopulta kivuttomasti.
Aineksina kaikkea sitä, mistä juhlakalu erityisesti pitää: kääretorttua ja marsipaania.

Lisäksi paistoin perjantai-iltana tuntitolkulla juuressipsejä, joita dipataan kermaviiliin. Aurajuusto-valkosipulilevitettä suolakeksien kaverina. Omar-karkkeja ja muuta pientä lisuketta. Teen vielä kreikkalaisen pinaattipiiraan, spanakopitan.
Eiköhän näillä taas vieraiden vatsa saada tyytyväiseksi.

Juhlakalu sai toivomansa kunnon maastopyörän, on ajanut minun vanhalla pyörällä pari vuotta.
Tosin sekin oli jotakuinkin maastopyörä-vuosimalli vain viime vuosituhannelta ja liian monta ajokilometriä takana. Ei siis turvallinen oikeassa maastossa enää, olisi pahimmillaan voinut hajota johonkin töyssyyn. Kelpaa hyvin koulumatkoille, niin ei tarvitse huolehtia jos joku tekee sille ilkivaltaa tms. kurjuuksia.

Tässä kuvia kakkuluomuksesta. Onnistui ja olisihan voinut piperrellä vaikka mitä hienouksia, mutta kun idealamppu ei syttynyt siellä kaupassa viime viikolla, vaikka yritin, näin sunnuntai-aamuna ei viitsi enää lähteä lisähankinnoille vaan sovelsin sitten niillä mitä ostin varalta että jotain syntyy.