Hyvä martat! Tässä marttailutesti hidastamisesta.
Oma tulokseni:
20 / 21p.
Osaat tasapainoilla kiireen ja rentoutumisen kanssa mainiosti. Jatka samaan malliin!
Hyvä minä. Totuus kun on että osaan hidastaa. Ikäväkseni ympäröivä suuri perhe ja sen mukanaan tuomat kiireet eivät aina luo sellaista oloa mutta olen pyrkinyt luomaan lapsillekin hitaan arjen.
Meillä mennään illalla aikaisin nukkumaan. Se tarkoittaa että aamulla herätään ilman kellonsoittoa luonnollisesti aikaisin. Lapsille jää pääsääntöisesti aikaa tunti-tunteja ennen kuin on mentävä eskariin/kerhoon/kouluun. Ikäkausien mukanaan tuomat "en halua ja en viitsi"- vaiheet luovat usein lähtöhetkiin kiireen tuntua mutta joskus silloinkin onnistuu olemaan hidas hyvällä tavalla. Iltapäivisin tullaan eskarista pääsääntöisesti kotiin ja on aikaa syödä/lukea/leikkiä/ulkoilla ihan miten lystää. Poikkeuksia toki on.
Ainoa suruni on se, että arkinen aikataulu sitoo minut kotipiiriin. Vaikka minä osaan hidastaa moni muu ei. Tuntuu etten ehdi tavata hyviä ystäviä riittävästi. Heillä on niin kiire. Ne ystäväni, jotka ovat kotona lasten kanssa, elävät samaa vaihetta ja siten ovat sidottuna omaan kotiinsa. Matkat ovat pitkiä ja kahvillekaan ei tahdo ehtiä muutamassa tunnissa. Tapaamisvälit venyvät ja omatunto kolkuttaa. Surullista. Ne jotka ovat työelämässä eivät ehdi illalla harrastuksiltaan minnekään. Hidastamisen nurja puoli.
Hienommin sanailtuna Slow on nyt in. Ihan sama millä kielellä mutta on hyvä aika alkaa hidastaa.
