Turun linnan tonttu-ukko

Edellä mainittu tonttu on meidän perheessä kuumaa kamaa.
Turun historia on mielenkiintoinen ja lapsetkin siitä mielellään lukevat ja kuulevat tarinoita.
Satuin sitten bongaamaan että juuri tänään pääsee kiertelemään Turun linnan tonttu-ukon yllätysretkellä.
Tällä porukalla aikamoinen suoritus päätyä autoon kaupunkivaatteissa, joissa kestää pakkasta, noin tunnissa.(Eikä kukaan saanut itku potku raivaria!)
Siis lähtökohtana kaikki aamupalan jälkeen lorvimassa yöpuvuissa.
Esikoinen oli ensin vastentahtoinen lähtemään kanssamme. "Tontun on ihan tyhmiä"-kuulemma.
Pistin sen yleisen väsymyksen piikkiin-alkaa olla vuosi ja energiat selvästi loppu ja kinaa tulee aivan käsittämättömistä asioista. (kuten vaikka viikko sitten siitä että ei halua lukea kokeisiin ollenkaan-lapsi joka nyt lukee niihin noin 10 minuuttia ja osaa sitten kaiken)
Siis pääsimme kaikki onnellisesti linnaan asti ajoissa. Kierros kun alkoi tiettyyn aikaan.

Turun linnan tonttu-ukon aarretta vartioiva susi opasti meitä ja monia muita lapsiperheitä, jotka olivat kierrokselle saapuneet, puuhakkaasti läpi linnan.
Kierros oli antoisa lapsille ja aikuisille. Itse olen linnan kiertänyt lukemattomima kertoja elämäni aikana joten oli kiva kun ei "maistunut puulta" vaan itsekin oppi ja muisti taas asioita.
Huippua oli se että ihan oikeasti tapasimme tonttu-ukon ja vieläpä useita kertoja. Kuulemma tonttu-ukko karttaa alle 120cm ihmisiä sillä niistä pääsee niin paha ääni. Uskomatonta mutta meidän revohkamme oli hiljainen ja innostunut ja törmäsimmekin tonttuun tämän tästä linnassa seikkaillessamme. Löysimme jopa pienen kiven, jonka pikkuveli sai kunnian antaa tontulle torniin tullutta aukkoa korjaamaan. Opassusi kovin toivoi josko tonttu muuttaisi kiven kultakimpaleeksi mutta tonttu ei virkannut mitään.

Ystävämme Tatu ja Patu seikkailevat myös parhaillaan Turun linnassa kertoen suomalaisista ja suomalaisuudesta. Lapsille löytyi sielläkin siis erityistä katsottavaa.
Olipa konkkaronkka niin kiltti että lopussa tonttu-ukko antoi aarteistaan jokaiselle pienen muiston ja vilkutuksen.Yllätys oli suuri kun säkistä löytyi myös se löytämämme kivi-kullaksi muuttuneena!
Olen periaatteessa vastaan kaikenlaista ylilmääräistä hurlumheitä mutta juuri näin pienetkin lapset innostuvat historiasta, museoista ja ne jäävät heidän mieliinsä elävinä. Kun ne joskus putkahtavat historian kirjasta nenän eteen-ehkä sieltä muistilokeroista löytyy pieniä yksityiskohtia ja hauskoja tarinoita.

Sitten pikaisesti kävimme keskikaupungilla ihailemassa jouluikkunoita. Se juontaa jo omaan lapsuuteeni. Turussa perinteisesti kaksi suurta tavarataloa laittavat suuren jouluikkunan lapsille. Nykyikkunat ovat aika kaukana niistä mitä muistan omasta lapsuudesta-siis lähinnä määrältään. Laatu kyllä ainakin osittain on sentään säilynyt.
Lapset ainakin olivat haltioissaan kun metsäneläimet viettivät joulua ja pieniä yksityiskohtia jaksettiin tutkailla kauan.

Söimme lasten toiveesta pitsaa ja illan hämärtyessä palasimme kotiin. Nyt on legoleikit parhaimmillaan. Isäntä lähti hiihtämään esikoisen kanssa. Pääsivät eilen ensimmäistä kertaa suksille. Pienet toki pulkkailivat samalla. En muista milloin tällaista olisi tapahtunut täällä ennen joulua!
Nyt siis otetaan ilo irti talvesta.