Aika kuluu nopeasti...

Pääsiäinen vilahti ohi aika huomaamatta. Lapsille koitin järjestää mukavia muistoja vaikka oma mieli oli hyvin musta.
Tuttavien lapsi haudattiin pääsiäislauantaina ja vaikkemme hautajaisiin osallistuneetkaan, olivat he mielessäni koko viikonvaihteen oikein erityisesti. Teimme pihahommia. Mieskin kipsistä vapautuneella kipeällä kädellään. Itse lähinnä tuijotin synkeänä kukkapenkkejä miettien mitä kaikkea ojankaivuun alta on pakko ehtiä siirtää. Ajatukset harhailivat ja ei saanut oikein mitään aikaiseksi. Tuntui vaan niin pahalta. Nukuin myöskin huonosti, siis en nukkunut lainkaan.

Pääsiäismunia piilotin puutarhaan ja lapsilla oli hurjan hauskaa niitä etsiessä-ja syödessä. Emme valmistaneet maukkaita pääsiäisaterioita-kuten yleensä teemme. Meidän piti mennä siskon perheen luo mutta koska siellä riehui vatsatautia edellisellä viikolla, ilmoitin ettemme mene lähellekään. Meidän tuurilla kun olisi mennyt myttyyn seuraavan viikonlopun suuret suunnitelmat! Me söimme salaattia, roskaruokaa, ja pizzaa pihahommien uuvuttamina. Sää suosi kyllä eristyisesti. Kesä suorastaan jo kolkutteli.

Seuraava viikkokin oli tietysti pyhien vuoksi vajaa ja meni lähinnä siivoillessa ja miettiessä. Lisäksi aiemmalla viikolla muita vaivannut nuhaköhäkorvatauti, ei pikkuveljen kohdalla alkanutkaan helpottaa, joten päädyimme arjen tullen lääkäriin ja apteekkiin.
Torstaiyönä sain kuitenkin kaiken valmiiksi ja perjantaiaamuna 05.15 oli taxi pihalla valmiina viemään minut ja miehen lentoasemalle. Äiti tuli torstai-illalla myöhään tänne ja jäi lasten sekä koirien kanssa nukkumaan. Perjantaina sitten lapsilla oli vappuisaa ohjelmaa naamiaisineen ja nyyttäreineen kerhossa ja eskarissa. Iltapäivällä tänne saapui hyvä ystäväni pienen kummityttöni kanssa. Esikoinen haettiin kaverinsa luo viikonlopuksi, väliveli lähti miehen vanhemmille, pentu lähti ystävälleni. Pikkuveli ja neiti, sekä isommat koirat jäivät tänne ystäväni hoiteisiin. Puuhakas viikonloppu oli ollut jokaisella. Sunnuntaina sitten sama käänteisesti. Äitini teki taasen vahdinvaihdon ystäväni kanssa,  isot palautuivat päivän mittaan ja meitä odotti taas yöllä palatessa nukkuva huusholli. Pentu kotiutui maanantaiaamuna aikaisin.

Tämä kaikki show siksi, että me lensimme Saksaan pienen kummipoikamme ristiäisiin.
Pohjoisessa Saksassa oli ihan täysi kesä. Lämmintä 15- 20 astetta koko ajan. Omenapuiden kukat olivat varisseet jo muutama viikko takaperin. Nyt kukkivat hevoskastanjat, pihlajat jne. aivan täysillä. Upeaa. Ristiäiset olivat ihastuttavat ja niiden jälkeen nautimme upean juhlaillallisen ihastuttavassa italialaisessa ravintolassa...tryffelillä maustettua pastaa, uunissa haudutettua munakoisoa, appelsiinilla hunnutettua merikorttia jne. Pitkän kaavan mukaan. Illallinen alkoi kuuden jälkeen ja hotellille päädyimme joskus yöllä yhden ja kahden välillä. Sain pitää pientä kummipoikaamme sylissä ja muutenkin pyrimme auttamaan parhaamme mukaan perhettä huushollinpyörityksessä että isovanhemmatkin (Suomesta ja Ranskasta) saivat nauttia. Saimme viettää vajaat kolme ihanaa päivää ystävnäi perheen kanssa ja voi miten olisin mieluusti jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. Harmi että tähän aikaan vuodesta minua tarvitaan kotona.

Oli kyllä aika elämys kastaa lasta suomeksi, saksaksi ja ranskaksi. Pappi kun puhui saksaa sikäläisittäin, osa vieraista oli Suomesta ja perhe oli valinnut muutaman suomenkielisen virren ohjelmaan. Vastaavasti osa sukua ja ystäviä tulee ranskasta ja sen mukaan pari virttä laulettiin ranskaksi. Uskontunnustuksen pappi pyysi meitä toistamaan perässään yhdessä saksaksi, sillä muilla kielillä teksti on lyhyempi ja se olisi ollut vaikea lausua yhteenääneen. Isä meidän taas jokainen lausuin omalal kielellään. Varsinainen kielten sekamelska.
Perjantaina kävimme porukalla lounaalla keskustassa. Lounaspyödässä puhuimme suloisen sekaisin englantia, ranskaa, saksaa ja suomea. Mahtoi viereisten pöytien ihmisiä ihmetyttää!

 

Tällaisen vaippakakun taion matkalaukkuun kummilusikan kaveriksi.
(Kakku rakentui mahdollisimman suomalaisista aineksista)

Viikonloppu oli raskas mutta ihana. Lopulta olo oli klassisesti väsynyt mutta onnellinen. Ikävä on jo nyt.

 Siinä siis vierähti vappuinen viikonloppu. Siellä vappu ei juuri katukuvassa näy.

Arki pyörähti käyntiin heti. Maanantaina suuntasimme heti aamutuimaan väliveljen kanssa tutustumaan kouluun. Eskari ja kerho normaalisti. Eilen ilta vierähti pennun kanssa tokoillessa ja ulkoillessa hyvässä seurassa. Tänään metsästin aamulla aitaverkkoa ja tolppia yhdelle puolelle tonttia. Kesällä kun pitää olla pihalla todella paljon niin olisi kiva jos pentunenkin pysyisi pihassa turvallisesti.
Täällä myös sää kylmeni vappuna niin että melkein on tarvittu taas paksumpia vaatteita.

Eilen kävi LVI-suunnittelija ja pian saanemme ojapiirroshedotukset ja laskelmat putkituksista että voidaan pyytää kaivuri hommiin. Pihahommia siis raskaimman kauttaa tiedossa tästä eteenpäin. Kasvit nousevat onneksi hyvin maasta niin niitä on mahdollista siirrellä turvaan. Työmäärää en uskalla edes ajatella.

Hengissä kuitenkin ollaan. Järjestä ei niin varmaa havaintoa.

Sain idean!

Helsingin Kaisaniemessä on tulppaaninäyttely ja olen nyt lukenut siitä niin paljon hehkutuksia että tuumasin, jotta minäpä tahdon sinne! Alustavasti olen suunnitellut että otan pikkuneidin mukaan ja teemme sellaisen tyttöjen reissun päiväseltään sinne junaillen. Tunnustan nolona että vaikka olen elämässäni paljon seikkaillut Helsingissä, en koskaan ole käynyt tuolla kasvitieteellisessä. Sillä kohtaa kaupunkia on aina ollut kiire konserttiin tai junalle. Myöhemmin lasten kanssa on aina ollut väärä hetki tai muuta ohjelmaa päivä täynnään.

Nyt menen sinne ihan vain varta vasten. Kevään kunniaksi! Vinkki muillekin :)

Aurinkoista viikonloppua. Minusta tuntuu ihan perjantailta jo, vaikka se on vasta edessäpäin. Niin ihanan raukea olo tänään.

Kotona

Marraskuu ehti jo alkaa.
Lomalla oleminen ja sieltä palaaminen vaatii näemmä aina lomasta toipumisen.
Kurkkukipuni oli hirveä mutta lensimme upeasti perille.
Neljä jännittynyttä, reipasta ja hyväntuulista lasta nökötti lentokoneessa.
Kukaan ei saanut aihetta sanoa "lapset aina häiriköi".
Jos emme olisi joutuneet kävelemään koko koneen läpi päästäksemme paikoillemme, kukaan ei olisi edes tiennyt että koneessa oli lapsia.

Olin kyllä ylpeä ihan jokaisesta.
Lennon kohokohta oli lasten mielestä se että saa "makeisia". Olin varannut hedelmätoffeeta.

Viikko vierähti arkisesti. Mies osittain töissä.
Ihailimme lelukauppoja, kävimme luonnontieteellisessä museossa.

Kävelimme kuulaana syysaamuna Kasvitieteellisen puutarhan puistoalueen läpi.
Ihailimme Puutarhayhdistyksen kaunista puutarhaa.
Söimme pizzaa, kävimme hampurilaisella Mc-ketjussa, mitä emme kotimaassa koskaan tee.

Ulkoilimme, kävelimme, ajoimme raitiovaunuilla ja busseilla. Lapset saivat kiipeillä kallioilla asuinpaikkamme vieressä.

Seikkailimme Maritiman-museossa, joka tarkoittaa montaa erilaista laivaa, sotalaivaa ja mikä huippuhienoa, OIKEAA SUKELLUSVENETTÄ. Lapset menivät miehen kanssa sukellusveneeseen oikein sisälle...minä tyydyin pitämään reppuja ja kasseja.
Niiden kanssa siellä ei olisi mahtunut kulkemaan.

Ihastelimme merenkulkumuseota, jossa kattoon asti ulottuvia purjelaivojen pienoismalleja ja merenkulun historiaa, sekä pieni akvaario alueen meristä ja vesistä.

Viikon kohokohta oli Universeum. Paikka jossa olemme käyneet joka reissullamme Göteborgissa. Mahtava aina vain.
Toinen kohokohta oli vanhan kaupungin pieni lelukauppa, josta edellisellä reissullamme ostimme lapsille pienet silikoniset sisiliskot tai samakot, jokaisen oman valinnan mukaan. Lapset odottivat pääsyä siihen pieneen lelukauppaan kuin kuuta nousevaa.

Esikoinen pääsi mukaan yhtenä päivänä ruotsinsuomalaiseen kouluun. Neljännen luokan tunneille.
Kivaa kuulemma oli. Monilta piti kysyä uudelleen heidän sanomansa asia, sillä monien suomen kieli oli melko persoonallista.
Eron huomaa mm. siinä, että suomen tunti on siellä samanlainen rakenteeltaan kuin meillä vieraiden kielten tunnit.
Vaikka suomi siis on lapsille ns. kotikieli heidän taustansa vuoksi. Monilla heistä ei ole aktiivista suhdetta suomen kieleen ja vaikutteita imeytyy arkiympäristöstä.

Harvinainen reissu. En ottanut lainkaan valokuvia. Päätin rangaista itseäni kun niin monta tuhatta valokuvaa on laittamatta, että uusia en tarvitse. Samalla helpotus kun ei tarvitse vahtia kameraa.
Viimetipassa otettiin mukaan esikoiselle annettu vanha pokkaridigikamera mutta eipä hänkään sillä lopulta kovin montaa kuvaa ottanut.
Nyt muistikuvat elävät.

Kotiin matkasimme pikajunalla Ruotsin halki. Matka sujui upeasti!
Vietimme tuulisen ja hyytävän kylmän iltapäivän Tukholmassa.
Aikaa oli vain muutamia tunteja laivan lähtöön ja mietimme mitä tehdä.
Lasten halusta kävelimme kuninkaanlinnan luokse ja ympäri.
He seurasivat kiinnostuneita kesäisiä häitä, nyt kävelimme kirkon ohi ja olisimme menneet kuninkaalliseen aarrekammioon. Suruksemme se oli kiinni. Auki talviaikaan vain kolme tuntia päivässä.
Lapset olivat kuitenkin haltioissaan kaikesta kuninkaallisesta.
En muistakaan milloin olisin tehnyt näin turistillisen matkan Tukholmaan :)
Laivaterminaalissa laivaan ja kohti kotia.

Nyt arki taas kutsuu....

Reissukuvia osa 8.

Kasvitieteelliseen teimme vain pikavisiitin. Helle teki olon niin heikoksi että auringossa kiertely ei houkutellut lainkaan kun tiesin lasten kyllästyvän hetkessä kuumuuden vuoksi. Itselläkin oli melkein pökerryttävä olo ja oli helppo luopua omasta huvista ja mennä lasten ehdoilla.



Tämän karusellin halusin lasten näkevän ja kokevan. Jännitin etukäteen onko se vielä paikoillaan ja olihan se.


Lasten leikkipuistossa oli hurjasti lapsia. Siksi en tänä vuonna kuvannut paljon. Päivä oli upea ja helteinen. Jäätelöllä, kylmällä juomalla pärjättiin. Lapsista oli hauskaa etsiä juoma-altaita tai suihkulähteitä, joiden vesi oli juomakelpoista. Niissä sitten huuhdottiin raikkaalla vedellä kasvot ja hörpättiin kylmää juotavaa.

Reissukuvia osa 7.

Julkiset kukkaistutukset on tehty harkiten ja huolella.


Musée d'histoire des sciences, tieteen historian museo. Mies halusi tänne ehdottomasti. Lapsetkin viihtyivät tutkimassa kummallisia tieteen ja tutkimuksen historiallisia härveleitä. Tällä kertaa en jaksanut kuvata sisällä. Seurasin vain perheeni puuhia ja etsin läpivetoa helpotukseksi helteeseen.


Rakennus on upea ulkoa ja kauniilla paikalla.

Reissukuvia osa 6.

Lämpöä piisasi, onneksi oli puolipilvistä. Vaikka noissa maisemissa olen viettänyt aikaa, en kyllästy niihin koskaan.


Lapsista parasta oli, kun sai kerätä aallonmurtaja-laiturin juurelta ihania kiviä.


Mitenköhän monta kuvaa elämässäni olen ottanut Jet D'eau:sta?


Se vain on aina erilainen, niin pakkohan sitä on kuvata.


Vanhan kaupungin siluettia.

Reissukuvia osa 5.

Seuraavissa kuvista pikakelaus Sveitsiä tien päällä




Ylitimme rajan Baselissa ja pyähdyimme evästauolle Baselin reunamilla olevalle suurelle huoltoasemalle. Jatkoimme siitä suoraan Neuchâtel järven yläreunan rantaa pitkin suuntana Geneve.

Reissukuvia osa 4.

Seuraavat kolme yötä majailimme Hagenissa. Oli harmaata ja jopa sateista, ei kuitenkaan kovin kylmää.
Sateen vuoksi ehkä siellä tuli otettua aika vähän kuvia. Vietimme ihanaa aikaa ystäväni perheen kanssa. Kävelimme kaupungilla ja leikkipuistoissa, söimme jäätelöä.

Asuimme mukavassa retkeilymajassa. Kiitos sen löytämisestäkin ystävälleni.Yksinkertainen, rauhallinen ja viihtyisä huone, jossa perinteiset kerrossängyt koko perheelle.
Siistiä kaikkialla. Maittava aamiainen. Kävelyetäisyydellä (joskin mielettömän pitkän mäen päällä) keskustasta. Loistava siis kerta kaikkiaan, ottaen huomioon että montaa kymppiä ei tällä porukalla maksanut per yö.

Hagen on sotien aikana pommitettu teollisuusalueen sydämessä aika perinpohjaisesti matalaksi. Kuitenkin löysin kaupungista paljon kaunistakin. Lähialueella olisi paljon nähtävää ja kauniita maisemia, em emme kuitenkaan sattuneista syistä kaivanneet yhtään ajelua eikä yhtään harmittanut että pääosa nähtävyyksistä oli maanantaisin kiinni.
Modernia iloa mm. lapsille soi tämä vesipuisto. Pieniä vesipatsaita suihkusi sinne ja tänne. Helteillä lapset kuulemma kahlaavat altaassa.


Hagenista emme sitten meinanneet pois päästäkään. Tie jonka piti johtaa autobaanalle, olikin suljettu eikä missään kerrottu, miten moottoritielle pääsisi.
Kartan perusteella sitten ajoimme muutamien pikkukylien läpi, seuraavaan mahdolliseen moottoritieliittymään.
Maisemat olivat kauniita, ja jos olisimme hurjan rikkaita, olisimme alunperinkin valinneet pikkuiset kylätiet. Meillä vain ei ollut varaa viipyä matkalla viikkokausia.
Jokainen herttainen ajopäivä idyllisillä pikkuteillä kun tietysti syö aikaa, joka johtaa siihen että on etsittävä majoitus ja se maksaa.
Valinta siis oli tehty ja moottoritielle oli pyrittävä.


Pohjoisen tietyöt eivät vainonneet aivan yhtä pahasti. Karlsruhen ohittaminen kyllä käy työstä. Miten samalle alueelle onkin voitu sulloa niin paljon liikaa ihmisiä.

Tässä vielä maisemaa Saksan puolella moottoritievauhdista kuvattuna.

Reissukuvia osa 3.

Yöpaikkana siis Malmö. Mukava, siisti ja rauhallinen hotelli.
Lapset pääsivät vielä illalla uimaan pikkuruiseen uima-altaaseen.

Kunnon aamiainen ja taas kimpsut ja kampsut autoon.

Kävimme rannassa ihmettelemässä hullunkurista taloa: Turning Torso






Rannassa lasten mielestä myös tämä oli hieno.


Taustalla siintää jo silta...


Matkalla näimme ufon!



Öresundin siltaa pitkin Tanskaan...

Hurutellen parissa tunnissa Tanskan läpi Köpenhaminasta-Rödbyn satamaan.
Lautalla Saksan Puttgardeniin.

Sitten alkoi uskomaton ajomatka. Ensin vain muutama kaista ja 80km/h.
Tietyötä kilometritolkulla 80km/h. Hetki isoa autobaanaa.
Jälleen tietyötä kilometrikaupalla 80km/h. Olen reissannut Saksassa aina bussilla.
Autobaanat olivat todella pettymys. Onneksi ajomatkat ja ajat oli laskettu pessimistisesti, niin ei ihan hirveästi jääty aikataulusta. (lue: hermot säilyivät)

Illalla olimme kuin olimmekin lopulta onnellisesti ja turvallisesti Hagenissa.

Siitä kerron lisää myöhemmin.
Nyt hyvää yötä.

Reissukuvia osa 2.

Olimme siis Ruotsin puolella, Kapellskärin satamassa aamulla klo. puoli kuusi paikallista aikaa.
Etukäteen epäilin lasten olevan puolikuolleita, sillä kesällä illat olivat venyneet ja aamuisin oli tapahtunut useamman kerran historiallinen myöhäisherääminen.
Siis että perheessä kukaan ei noussut ennen aamu 9 esimerkiksi.

Pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Pojat nousivat kuin pienet tikat sängyistään, pukivat ripeästi että pääsivät iskän mukaan katsomaan merta.
Vain neiti rimpsessa käänsi kylkeään ärsyyntyneenä ja tuumasi iloiseen hyvän huomenen toivotukseeni " Älä huuda, minä haluan nukkua nyt!" Äänen sävy sellainen erityisen Pikku Myymäinen.

Sain hänet kuitenkin jotakuinkin jaloilleen ja aamiaiselle, jonka jälkeen virtaa jo piisasi eikä ketään väsyttänyt autossa yhtään.

Olimme suunnitelleet että ajamme suoraan rannikkoa alas.
Pysäkkinä oli vuorossa Söderköping.
Hieman ennen kello 10.00 saavuimmekin tuohon idylliseen pieneen kaupunkiin.
Suosittelen lämpimästi!


Pieniä, kapeita katuja.


Ihastuttavia vanhoja taloja,



kauniita puistoja ja istutuksia.



Kanaali.
Götan kanaali tosiaan alkaa sieltä ja saimmekin seurata jännityneinä, kuinka erilaiset purjeveneet nousivat ja laskivat kanaalia pitkin.

Lapset pääsivät aivan pelottavan lähelle rantaa. Nähtiin kuinka sulkuportit päästivät vettä pois ja vene laskeutui ja toiseen suuntaan ja taas toiseen...


Syy miksi halusimme pysähtyä juuri Söderköpingissä oli tämä: Smultronstället
I-H-A-N-A jäätelöbaari. Kaikki saivat valita juuri sen annoksen, jonka halusivat ja syödä sen ihan kokonaan. Kukaan ei kysellyt lounaan perään tuona päivänä. Jäätelöannokset olivat valtavia.



Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta ajoaikataulumme ei sallinut enempää viivytyksiä ja niin hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa Etelä-Ruotsiin, päätepisteenä Malmö.