Etukäteen epäilin lasten olevan puolikuolleita, sillä kesällä illat olivat venyneet ja aamuisin oli tapahtunut useamman kerran historiallinen myöhäisherääminen.
Siis että perheessä kukaan ei noussut ennen aamu 9 esimerkiksi.
Pelkoni osoittautui aiheettomaksi. Pojat nousivat kuin pienet tikat sängyistään, pukivat ripeästi että pääsivät iskän mukaan katsomaan merta.
Vain neiti rimpsessa käänsi kylkeään ärsyyntyneenä ja tuumasi iloiseen hyvän huomenen toivotukseeni " Älä huuda, minä haluan nukkua nyt!" Äänen sävy sellainen erityisen Pikku Myymäinen.
Sain hänet kuitenkin jotakuinkin jaloilleen ja aamiaiselle, jonka jälkeen virtaa jo piisasi eikä ketään väsyttänyt autossa yhtään.
Olimme suunnitelleet että ajamme suoraan rannikkoa alas.
Pysäkkinä oli vuorossa Söderköping.
Hieman ennen kello 10.00 saavuimmekin tuohon idylliseen pieneen kaupunkiin.
Suosittelen lämpimästi!
Pieniä, kapeita katuja.
Ihastuttavia vanhoja taloja,
kauniita puistoja ja istutuksia.
Kanaali.
Götan kanaali tosiaan alkaa sieltä ja saimmekin seurata jännityneinä, kuinka erilaiset purjeveneet nousivat ja laskivat kanaalia pitkin.
Lapset pääsivät aivan pelottavan lähelle rantaa. Nähtiin kuinka sulkuportit päästivät vettä pois ja vene laskeutui ja toiseen suuntaan ja taas toiseen...
Syy miksi halusimme pysähtyä juuri Söderköpingissä oli tämä: Smultronstället
I-H-A-N-A jäätelöbaari. Kaikki saivat valita juuri sen annoksen, jonka halusivat ja syödä sen ihan kokonaan. Kukaan ei kysellyt lounaan perään tuona päivänä. Jäätelöannokset olivat valtavia.
Kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta ajoaikataulumme ei sallinut enempää viivytyksiä ja niin hyppäsimme autoon ja jatkoimme matkaa Etelä-Ruotsiin, päätepisteenä Malmö.
Mun piti toivottaa teille parasta mahdollista matkaa, turvallisia kilometrejä ja kaikkea, sitten piti toivottaa teidä t lämpimästi takaisin kotosuomeen ja nyt päädyn viimein kiittämään tästä huikeasta mahdollisuudesta siipiveikkomatkailuun:) Eli kiitos tästä matkaraportaasista! *halaus*
VastaaPoistaEipä kestä :) Lämmittää ne toivotukset nytkin.
VastaaPoistaTuntuu niin hassulta että jossain Suomen toisessa ääressä on selvä sielunsisko. Vilahdat usein ajatuksissa ja aamuisin, vaikken tosiaan kahvia juo on pakko tulla koneelle kurkkaamaan onko blogissasi uutisia.
Aurinkoisia terveisiä ja jatkan matkapäiväkirjaa jahka ehdin kuviea plärätä :)