Viemäri oli sökö alkaen talon kivijalasta ulospäin, sen jo tiesimme.
Viime viikonloppuna piti "asiantuntijoiden" mukaan vain piikata kellarissa yhden huoneen lattiaa auki varoen sen verran, että saa sen viemärin toisen pään näkyviin että siihen voidaan vaihtaa putki ja sitten saadaa juoksutettua uutta putkea ulos talosta eteenpäin.
Mies sitten urakoi ja piikkasi lauantai aamupäivän. Pöly lensi. Onneksi kerrasta oppineena (ihan ensimmäisenä vuonna täällä asuessa purettiin toimimaton avotakka ja muurautettiin uusi parempi tilalle ja se pöly-voi että sitä piisasi suojauksista huolimatta) koko kyseinen huone oli tyhjätty. Se tarkoitti yksien kangaspuiden osien siirtoa, yksien koottujen kangaspuiden siirtoa ja säkkikaupalla matonkuteita, kankaita ja laatikoittain kaikkea vastaavaa roinaa.
Mies piikkasi hiki päässä. Sai aikaan pienen kolon tymäkkään betoniin. Kaikki joitla oli kysytty, olivat vannoneet että putki on helppo ottaa esiin-aina ne on. Varmaan on hiekassa se putki siellä betonin alla.
Tai sitten ei ole. Rumia ärräpäitä kun piikki solahti läpi sementtiputkesta. Mies näytti surkealta ja vihaiselta ja oli poissa tolaltaan koko viikonlopun. Ainoa lohtu oli se, että piikki oli niin lyhyt ettei yltänyt ison putken alareunaan asti, eli putkirikko ei estänyt käyttämästä vessaa/vettä.
Vietin lauantai iltapäivän lasten kanssa luistelemassa, siskonkin lapset olivat mukana.
Otin heidät meille yökylään-tai vain kaksi vanhinta. Lapset katsoivat saunan jälkeen Talenttia televisiosta ja söivät sipsejä ja popcorneja innoissaan. Minä surffasin netissä ja hain tietoa putkiremonteista ja mies koitti saunoa itseään järjelliseksi.
Sunnuntai meni kauhunsekaisissa mietteissä-kuinka paljon budjettia pitää löytyä? Kuinka paljon taloa pitää purkaa.
Ei kyllä naurattanut yhtään. Oli olo kuin sadussa jossa pelätään että taivas putoaa.
Maanantaiaamuna mies oli jo niin synkeä, että olen hänen kerran nähnyt sellaisena ja silloin hänellä oli MURHE. Kyyneliä niellen käskin hänen soittaa yhteen korjausfirmaan. Lupasivat että nopearyhmä ottaa meihin yhteyttä.
Tuli jotain kunnan pomoja katsomaan tilannetta. Kävivät porukalla läpi viemäriasioita.
Sain viestin eskarista: Siellä on tulirokkoa liikkeellä. Aivan sekaisin muutenkin. Melkein pyrskähdin itkuun. Riensin ulos kellarista ja soittamaan sairaalaan, saadakseni lääkärin luurin toiseen päähän, että voin konsultoida pitääkö huolestua ja hakea eskarilainen kotiin? Ei mitään hajua siinä mielentilassa, millainen on tulirokko. Vain kauhukuvia ja mietteitä että mitä jos tähän hätään päädytään osastolle tai karanteeniin tai mitä vielä? Noh sivistystä teillekin. Tulirokon aiheuttaa samankaltainen bakteeri kuin angiinan ja sen siis voi hoitaa lääkkein ja meidänkään eskarilaisen ei tarvitse pelätä sitä. Taudin ei pitäisi aiheuttaa normaalia kummempaa oirekuvaa hänellekään kunhan vain lääkekuuriin heti turvaudutaan jos oireita on. (kuumetta, kurkkukipua, kananlihamaista ihottumaa kyljissä tms.) *syvä huokaus*
Koko päivänä putkifirmasta ei kuulunut mitään. Käskin miehen hätistellä illalla uudelleen. EI vastausta.
Tänä aamuna uusi yritys, eivät vastanneet. Sain onneksi kaivurimiehiltä vinkin yhdestä firmasta täällä päin ja käskin miehen soittaa sinne. Sielläpä vastattiin heti ja luvattiin tulla iltapäivän aikana paikalle katsomaan.
Saapuivatkin paikalle. Kohteliaita, mukavia, ripeitä ja asiantuntevia. MEIDÄN VIEMÄRI KORJATTIIN HETI!
Ihan mahtavaa. Eikä ilmeisesti maksanutkaan niin paljon kuin toisenlaisen systeemin kanssa olisi maksanut.
Tämän iltapäivän ja illan oli kyllä käyttökielto, että liitokset kuivuvat.
Sen vuoksi hankkiuduimme ravintolaan päivälliselle iltapala-aikaan. Kävimme siskon luona pesemässä lapset.
Kun liikunnan yms. touhujen jälkeen ei olisi ollut kiva mennä likaisena nukkumaan.
Kaivurimiehetkin saivat aamun aikana sadevesipumpun paikoilleen ja se toimii!
Lisäksi saivat kaivettua etupihan auki ja suljettuakin sen illaksi!
Kyllä tästä vielä hengissä selvitään.
Miestäkin jo naurattaa ja osaa vitsailla. Kävi vessassa-nyt kun vihdoin saa. Tuumasi pois tultuaan: "Kyllä se vesi ainakin johonkin meni" Pienet on ihmisen ilot.
Onni on mahtava viemärinkorjausfirma.
tiistai 8. marraskuuta 2011
torstai 3. marraskuuta 2011
Kivoja juttuja ja taas herkkuresepti
Tavoilleni uskollisena en makaa loassa vaikka aivoon ottaakin ja tekisi mieli kirota kuin turkkilainen tai kuten meidän kesken nykyään sanonta kuuluu "kuin kaivurikuski". Hän nimittäin Nortin läpi myös kiroaa kuin se turkkilainen.
Ennen ruljanssia ehdin kaivaa kankaat esiin ja ommella taas pikkuveljen kaikkien housujen polvet paikoiksi että niillä voi taas kulkea. Uusia housuja en tällä haavaa hänelle suostu edes hommaamaan-kun hän ihan joka päivä tulee kotiin puhkinaisissa polvissa. Yhdet pyhähousut on jemmassa että voi ihmisten ilmoille lähteä ehjänä.
Eskarin lattioita kontatessa menee haaskuun.
Idean kissaan hän sai eräässä tilkkutyönäyttelyssä. Saman päivänä kirpparilla näimme ihmeellisen neulepaidan ja tuumasin että siinäpä hyvää kissamateriaalia. Niin syntyi kalastaja-kissa, toista pitäisi tehdä mutta nyt ei ole ehtinyt.
Ompelupöytä lainehtii kankaita ja vanhoja vaatteita, joista pitäisi syntyä yhtä ja toista.
Eilen tein ihanaa ruokaa ihan taas vain kaapista tonkimalla.
Silppusin pari suurta porkkanaa suikaleiksi (siis semmoiseksi kuin nyt peruna silputaan uunivuokiin)
Yhden perunankin silppusin, kun jäi yli isosta perunamuusikattilasta. (tämä ei pakollinen)
Yhden ison punasipulin silppusin
4-5 tomaattia, joiden ylikypsyysaste alkoi olla huomattava, silppusin myös
Tölkillinen luomupapusekoitusta
Kourallinen kaikkia: kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä, Quinoaa, Amaranttia
Iso kourallinen kuivattua paprikasilppua (Punnitse ja Säästä kaupasta saa iha irtotavarana. Säilyy hyvin ja toimii hyvänä mausteena pataruokiin)
Pieni pussillinen laktoositonta juustoraastetta, ja Aurajuusto
Kaksi Knorr kasvisfondimöykkyä. (ei olisi pakollinen, mutta tiedän niiden sopivan kasvistenmakun hyvin ja meille vaihtelua kun en käytä juuri ikinä) Herbamare tms yrttisuola auttaisi myös mutta sitä käytän aina muulloin.
Hiukan mustapippuria taisin rouhia joukkoon.
Sekoitin fondimöykyt ja hiukan sinappia kuumaan veteen.
Lopuksi sekoitin koko vuoan ja kaadoin täyteen vettä.
200 asteiseen uuniin ja annetaan paistua kypsäksi.
Eilen syötynä suoraan uunista oli tosi herkullista mutta vielä aika vetistä. Sopi hyvin perunamuussin ja uunikalan kaveriksi kun kävi kastikkeesta se liemi.
Yön yli jääkaapissa vietettyään oli kivasti vetäytynyt ja oli tiivistä laatikkoa tänään.
OIkea vitamiini, ja kivennäisainepommi ja ihanan lämmittävää syyskelillä.
Ennen ruljanssia ehdin kaivaa kankaat esiin ja ommella taas pikkuveljen kaikkien housujen polvet paikoiksi että niillä voi taas kulkea. Uusia housuja en tällä haavaa hänelle suostu edes hommaamaan-kun hän ihan joka päivä tulee kotiin puhkinaisissa polvissa. Yhdet pyhähousut on jemmassa että voi ihmisten ilmoille lähteä ehjänä.
Eskarin lattioita kontatessa menee haaskuun.
Samalla sitten ompelin Ihanan Tilda pupun.
Väliveljen toiveesta myös kalastaja-kissan.
Idean kissaan hän sai eräässä tilkkutyönäyttelyssä. Saman päivänä kirpparilla näimme ihmeellisen neulepaidan ja tuumasin että siinäpä hyvää kissamateriaalia. Niin syntyi kalastaja-kissa, toista pitäisi tehdä mutta nyt ei ole ehtinyt.
Ompelupöytä lainehtii kankaita ja vanhoja vaatteita, joista pitäisi syntyä yhtä ja toista.
Eilen tein ihanaa ruokaa ihan taas vain kaapista tonkimalla.
Silppusin pari suurta porkkanaa suikaleiksi (siis semmoiseksi kuin nyt peruna silputaan uunivuokiin)
Yhden perunankin silppusin, kun jäi yli isosta perunamuusikattilasta. (tämä ei pakollinen)
Yhden ison punasipulin silppusin
4-5 tomaattia, joiden ylikypsyysaste alkoi olla huomattava, silppusin myös
Tölkillinen luomupapusekoitusta
Kourallinen kaikkia: kurpitsansiemeniä, seesaminsiemeniä, Quinoaa, Amaranttia
Iso kourallinen kuivattua paprikasilppua (Punnitse ja Säästä kaupasta saa iha irtotavarana. Säilyy hyvin ja toimii hyvänä mausteena pataruokiin)
Pieni pussillinen laktoositonta juustoraastetta, ja Aurajuusto
Kaksi Knorr kasvisfondimöykkyä. (ei olisi pakollinen, mutta tiedän niiden sopivan kasvistenmakun hyvin ja meille vaihtelua kun en käytä juuri ikinä) Herbamare tms yrttisuola auttaisi myös mutta sitä käytän aina muulloin.
Hiukan mustapippuria taisin rouhia joukkoon.
Sekoitin fondimöykyt ja hiukan sinappia kuumaan veteen.
Lopuksi sekoitin koko vuoan ja kaadoin täyteen vettä.
200 asteiseen uuniin ja annetaan paistua kypsäksi.
Eilen syötynä suoraan uunista oli tosi herkullista mutta vielä aika vetistä. Sopi hyvin perunamuussin ja uunikalan kaveriksi kun kävi kastikkeesta se liemi.
Yön yli jääkaapissa vietettyään oli kivasti vetäytynyt ja oli tiivistä laatikkoa tänään.
OIkea vitamiini, ja kivennäisainepommi ja ihanan lämmittävää syyskelillä.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Täällä ollaan
Hengissä-vielä.
Purimme eteisen.
Lokakuun alussa saimme tietää kaivurin suurinpiirtein ilmaantuvan tiettyyn aikaan.
Huis hais hurjalla vauhdilla viimeisiä ruusupensaita ja kasveja turvaan ja maahan.
Teimme eteiseen uudet pinnat, maalasimme seiniä ja sisustimme.
Pihassa mietintää, mikä jää alle, mistä selvitään.
Sitten ilmestyi kaivuri keskellä viikkoa-miehet eivät sairastamiselta voineet.
Lupasivat ettei kaivuri sateessa kutistu eikä turpoa-eivät kertoneet veisikö syysmyrsky sen. Sitä minä pelkäsin.
Myrsky meni ja kaivuri pysyi. Perjantaina sillä viikolla miehet ilmestyivät mittoineen tarkastamaan piirustukset ja kävivät hakemassa putkea ja sälää ja toivat ne pihaan.
Viime maanantaina pääsivät hommiin.
Kaivettiin kadun puoli auki ja autotallin edusta rappusille asti. Huis hais nopeaa se on kun osaa.
Patolevyä seinään ja soraa monttuun. Ilmoittivat että saisko nuo raput sitten purkaa huomenissa kun siitä seuraavaksi mennään. Minä pistin oven takalukkoon ettei kukaan paukkaa ovesta monttuun.
Ovikin on jo itsessään reilun puolentoista metrin korkeudella, ja siitä vielä saman verran monttua alaspäin.
Miehet lupasivat ottaa raput pois, runko vain jäi.
Siellä kaivuu kuntoon ja seuraavana aamuna saimme ikävän yllätyksen.
Ekasta nurkasta löytyi likavesiviemäri toista metriä eri paikasta kuin piti.
Se aiheuttaa kaivuussa mutkia matkaan, sillä kaadot pitää miettiä uusiksi.
Eikä sekään vielä mitään. Maasta löytyi vanhaa savista salaojaoputkea, joka oli ns. sokealla liitoksella isketty suoraan siihen likavesiputken kylkeen. Ou jeah! Kun sen irrotti varoen, koko likavesiputki mureni poikki-sementtiä kun on.
Kaivurimies ihmetteli että onko meillä viemäri muka toiminut tähän asti? Tuuria mukana sen verran että tiukka savi on pitänyt sen putken tiivisteen lailla kasassa.
Tietää lisähommia ja lisärahanmenoa kaivaa se uusi putki ja koko etupiha pääviemäriina asti auki.
Onneksi firmalla on hyvät suhteet kaupunkiin. Äijää on lapannut ja hyväksynyt kaiken mitä heille on ehdottaneet.
Jotain iloa siitä että on kärsivällisesti odotettu tätä firmaa hommiin. Tietävät mitä tekevät. Osaavat ottaa selvää oikeista paikoista. Pahaa tekee kun Norttiaskien määrää ei pystyisi kukaan laskemaan, mitä päivässä kuluu mutta työnsä tekevät hyvin.
Likaviemärin hätäapukorjaamisen yhteydessä kävi ilmi, ettei kuntakaan tiedä missä meidän viemäri oikeasti kulkee tai liittyy pääverkkoon. Yritimme asiaa kyllä keväällä selvittää-mutta kunnassa asia ei kiinnostanut ketään.
Nyt kiinnosti. Täällä on käyneet kaikki kunnan vastaavat kaikilta osa-alueilta, kamerafirma kuvaamassa viemärit ja mittamiehet mittailemassa että voidaan lisätä kaupungin viemärikarttoihin oikein-vihdoin.
No viemäri toimii ja kaivuu pääsi jatkumaan. Vajaa viikko piti kulkea takaovesta kellarin rappuja pitkin. Umpisavessa vanhat raput pitkospuina.
Sinänsä melko haasteellista että satoi päivittäin ja puut olivat liukkaat, lisäksi sillä takapihan puolella ei ole valaistusta ja samassa kohtaa katuvalokin on pimeänä.
Perjantaina urakoitsija sitten tuumasi että " isännän pittäis viikonvaihteesa tehä uuet raput, että pääsette taas kulukemaan".
Viikonloppuna hirveällä tohinalla sitten materiaalia hommaamaan.
Se olisi kokonaan toinen romaani ja jätän yksityiskohdat kertomatta-sanotaan vain että reissuun meni tuneja aikaa.
Kun vihdoin isäntä pääsi rappujen tekoon-pimeä tuli kovin pian. Sisukkaasti he esikoisen kanssa sahasivat lankut oikeaan mittaan ja paikoilleen. Sunnuntai meni sitten niitä paksuun vanhaan rautarunkoon kiinnittäessä.
Työ ei sujunut ihan niin kuin Strömsössä-kevyesti ja laulellen mutta lopputulos on hieno! SE ON PÄÄASIA.
Yritän unohtaa sen että onnistuivat jotenkin pudottamaan painavan lankun ja 50 metriä pitkä ulkosähköjohto meni poikki. Uutta ei vielä ole saatu. Lyhyitä löytyisi kaupoista, muttei ne riitä.
Unohduksessani melkein onnistuin-kunnes työmies tuli äsken kysymään oiskos moista johtoa, kun heidän johto on pitkä muttei kuitenkaan riitä sinne minne nyt tarvittais. Onneksi urakoitsija asuu lähellä ja saavat sieltä haettua lisäroikan.
Eilen, maanantaiaamun valjettua kaivurimiehet pääsivät hommiin.
Iltapäivällä täällä taas parveili äijää jos toistakin. Lapsilla oli kuitenkin sen verran villi meno että päätin pysyä sisällä kunnes minua tultaisiin hakemaan. Jos ei haettaisi-ei vissiin kaivattaisi.
Vietin nimittäin torstai illan ja lopulta sunnuntain sängyssä horkkaisena, keikuttuani puolipukeissa mennen tullen ulkona kuopan reunalla milloin minkäkin ongelman vuoksi. Tai vähintään siirtelemässä autoa pois tieltä.
Kun pihaan yrittää mahtua oma iso pakettiauto-työmiesten vastaava, kuorma-auto maakuormia ja soraa varten sekä kaivuri että dumpperi. On hieman ahtautta havaittavissa. Koska autot pitää laittaa kadun varteen ja se piennar lilluu mössönä savena sateiden vuoksi painavien autojen renkaiden alla, koitan aina ujuttaa oman auton oman tontin kohdalle kuin voin. Samassa kohtaa kuitenkin sijaitsee juurikin miljoona viemärin kantta ja siten olin välillä aina tiellä. (sanan varsinaisessa merkityksessä)
No mies tuli sopivasti kotiin ja haahuili puolestani ukkojen kanssa siellä kuopan reunalla.
Sisälle tullessa sitten pääsi aika pahoja ärräsanoja ainakin mielessä-ihan kaikkea ei kehdannut lasten korvien vieressä päästellä.
Kaivuri oli osunut sähköpääkaapeliin. Voi pyhä jysäys. Onneksi on hyvä kaivurimies-osasi reagoida ja ei ollut mennyt poikki-hiukan hipaissut vain.
Kaapeli ei siis tosiaankaan kulkenut siellä missä olisi luullut. Eikä niin syvällä kuin vähintään pitäisi.
Kaapeli oli juuri ja juuri pintamullan alla.
*pyörtynyt kauhistunut hymiö*
Me olemme tässä asuessa pariin otteeseen siirtäneet sillä samaisella alueella koira-aitausta ja sen tolppia.
Kaivaneet mennen tullen ja palatessa kasveja ylös ja pois. Ronkkineet valtavia talon kokoisia pusikoita ja hakanneet irti juurakoita rautakangella.
Hyvänä esimerkkinä viime kesänä löysimme koira-aitauksen aitatolpan kohdalta useita liuskekiviä maahan uponneina.
Mikä ihmeen varjelus meillä on tässä asiassa ollut, ettei kukaan meistä ole hengiltä. Lapio on käynyt millien ja senttien päässä useita kertoja.
Eilen illalla kehruukurssille lähtiessä oksetti ja itketti autossa kun mietin tätä kaikkea.
En löydä mitään lakia tai määräystä mitä vaaditaan mutta kaikkien alan suositusten mukaan maakaapeli pitäisi upottaa ainakin 60-70 cm syvyyteen nauhalla merkaten ja reilusti ennen sitä yläpuolella pitäisi olla toinen varoitusnauha, että ehtii lopettaa kaivuun, siihen osuessa. Lisäksi nykyään suositellaan että kaivuun suorittaisi aina alan ihminen-ei kukaan tee-se-itse-jannu.
Nyt se kaapeli siis törrötti viiden sentiin syvyydessä ja varoitusnauha oli kiinni kaapelissa. *uudelleen pyörtynyt kauhistunut*
Taas lisää kaivuutyötä ja kalliimmaksi tulee.
Ainoa asia mikä juuri nyt lohduttaa on se, että talon yhdestä nurkasta ei löydy kalliota tällä kaivuumäärällä.
Suurin pelkomme nimittäin tähän mennessä oli että siellä tulee kallio nopeammin vastaan kuin salaojille piisaisi ja räjäytystyö se vasta maksaisi.
Te jotka rakennatte nykypäivänä, älkää ikinä pihdatko pohjatöissä älkääkä iniskö, että pitää niin kalliisti tehdä maantäyttöjä.
Meillä on elävä esimerkki toisenlaisesta rakennustavasta.
Yli 50 vuotta sitten on kaivettu siniseen umpisaveen kuoppa, siihen on tuotu kuorikariketta (herran varjelkoon älkää kysykö miksi, satuin kuulemaan) ja soraa ja päälle on valettu betonilaatta. Siihen on pystytetty talo.
Nyt ei voida salaojia laittaa niin syvälle kuin määräykset käskevät, ettei pohja kuivu liikaa ja kaadu koko talo.
Pääasia että saadaan toimivat putket jotka johtavat ylimääräisen veden sinne minne kuuluu.
Sekin pitää tehdä pumpaten, kun kaadot on huonot kunnan jälkeenpäin tehdyistä viemäreistä tontille.
Tämä on hinta jonka maksamme kun emme halunneet ryhtyä rakentajiksi.
Emmekä mistään hinnasta muuttaisi takaisin kerrostaloon tms.
Talo on edelleen ihana ja koko ajan olemme remontilla saaneet enemmän oman näköiseksi.
Silti kyllä hieman tuppaa stressaamaan tällainen.
Kaivuuta kun tosiaan on odotettu koko kulunut vuosi.
Koko ajan ympärillä pyörii normaali arki. Harrastukset. Lisäksi eskarissa ja ekalla tuntuvat kaikki pojat (paitsi omat) syntyneet juuri lokakuussa. On siis ollut aika haipakkaa kuskailla lapsia synttäreille moneen kertaan viikossa. Kivaa sinänsä mutta juuri nyt kun tuntuu että kamelin selkä katkeaa oljenkorrestakin.
En ymmärrä miten tällaiset hommat hoituisivat jos en olisi kotona saapuvilla helposti.
Miestä ei kertaakaan ole päivän aikana tavoittanut kun on kuopan reunalla miesten kanssa ihmetelty että mitäs nyt.
Loppuhuipentumana pitäisi tämän viikon kuluessa siirtää kangaspuut ja tyhjentää kokonainen kellarihuone kaikesta roinasta, kankaista, tarvikkeista, säkki tolkulla matonkuteita jne. Ensi viikolla pitäisi olla sen huoneen lattia piikattu auki ja kaivurin päästä tekemään uutta paskaviemäriä. Anteeksi rumasana mutta niin se asia on.
Hengissä siis ollaan-juuri ja juuri. Sattuneista syistä ei ole ehtinyt paljon bloggailla tai kommentoida.
Menee tosiaan energia sihen hengissä pysymiseen.
Purimme eteisen.
Lokakuun alussa saimme tietää kaivurin suurinpiirtein ilmaantuvan tiettyyn aikaan.
Huis hais hurjalla vauhdilla viimeisiä ruusupensaita ja kasveja turvaan ja maahan.
Teimme eteiseen uudet pinnat, maalasimme seiniä ja sisustimme.
Pihassa mietintää, mikä jää alle, mistä selvitään.
Sitten ilmestyi kaivuri keskellä viikkoa-miehet eivät sairastamiselta voineet.
Lupasivat ettei kaivuri sateessa kutistu eikä turpoa-eivät kertoneet veisikö syysmyrsky sen. Sitä minä pelkäsin.
Myrsky meni ja kaivuri pysyi. Perjantaina sillä viikolla miehet ilmestyivät mittoineen tarkastamaan piirustukset ja kävivät hakemassa putkea ja sälää ja toivat ne pihaan.
Viime maanantaina pääsivät hommiin.
Kaivettiin kadun puoli auki ja autotallin edusta rappusille asti. Huis hais nopeaa se on kun osaa.
Patolevyä seinään ja soraa monttuun. Ilmoittivat että saisko nuo raput sitten purkaa huomenissa kun siitä seuraavaksi mennään. Minä pistin oven takalukkoon ettei kukaan paukkaa ovesta monttuun.
Ovikin on jo itsessään reilun puolentoista metrin korkeudella, ja siitä vielä saman verran monttua alaspäin.
Miehet lupasivat ottaa raput pois, runko vain jäi.
Siellä kaivuu kuntoon ja seuraavana aamuna saimme ikävän yllätyksen.
Ekasta nurkasta löytyi likavesiviemäri toista metriä eri paikasta kuin piti.
Se aiheuttaa kaivuussa mutkia matkaan, sillä kaadot pitää miettiä uusiksi.
Eikä sekään vielä mitään. Maasta löytyi vanhaa savista salaojaoputkea, joka oli ns. sokealla liitoksella isketty suoraan siihen likavesiputken kylkeen. Ou jeah! Kun sen irrotti varoen, koko likavesiputki mureni poikki-sementtiä kun on.
Kaivurimies ihmetteli että onko meillä viemäri muka toiminut tähän asti? Tuuria mukana sen verran että tiukka savi on pitänyt sen putken tiivisteen lailla kasassa.
Tietää lisähommia ja lisärahanmenoa kaivaa se uusi putki ja koko etupiha pääviemäriina asti auki.
Onneksi firmalla on hyvät suhteet kaupunkiin. Äijää on lapannut ja hyväksynyt kaiken mitä heille on ehdottaneet.
Jotain iloa siitä että on kärsivällisesti odotettu tätä firmaa hommiin. Tietävät mitä tekevät. Osaavat ottaa selvää oikeista paikoista. Pahaa tekee kun Norttiaskien määrää ei pystyisi kukaan laskemaan, mitä päivässä kuluu mutta työnsä tekevät hyvin.
Likaviemärin hätäapukorjaamisen yhteydessä kävi ilmi, ettei kuntakaan tiedä missä meidän viemäri oikeasti kulkee tai liittyy pääverkkoon. Yritimme asiaa kyllä keväällä selvittää-mutta kunnassa asia ei kiinnostanut ketään.
Nyt kiinnosti. Täällä on käyneet kaikki kunnan vastaavat kaikilta osa-alueilta, kamerafirma kuvaamassa viemärit ja mittamiehet mittailemassa että voidaan lisätä kaupungin viemärikarttoihin oikein-vihdoin.
No viemäri toimii ja kaivuu pääsi jatkumaan. Vajaa viikko piti kulkea takaovesta kellarin rappuja pitkin. Umpisavessa vanhat raput pitkospuina.
Sinänsä melko haasteellista että satoi päivittäin ja puut olivat liukkaat, lisäksi sillä takapihan puolella ei ole valaistusta ja samassa kohtaa katuvalokin on pimeänä.
Perjantaina urakoitsija sitten tuumasi että " isännän pittäis viikonvaihteesa tehä uuet raput, että pääsette taas kulukemaan".
Viikonloppuna hirveällä tohinalla sitten materiaalia hommaamaan.
Se olisi kokonaan toinen romaani ja jätän yksityiskohdat kertomatta-sanotaan vain että reissuun meni tuneja aikaa.
Kun vihdoin isäntä pääsi rappujen tekoon-pimeä tuli kovin pian. Sisukkaasti he esikoisen kanssa sahasivat lankut oikeaan mittaan ja paikoilleen. Sunnuntai meni sitten niitä paksuun vanhaan rautarunkoon kiinnittäessä.
Työ ei sujunut ihan niin kuin Strömsössä-kevyesti ja laulellen mutta lopputulos on hieno! SE ON PÄÄASIA.
Yritän unohtaa sen että onnistuivat jotenkin pudottamaan painavan lankun ja 50 metriä pitkä ulkosähköjohto meni poikki. Uutta ei vielä ole saatu. Lyhyitä löytyisi kaupoista, muttei ne riitä.
Unohduksessani melkein onnistuin-kunnes työmies tuli äsken kysymään oiskos moista johtoa, kun heidän johto on pitkä muttei kuitenkaan riitä sinne minne nyt tarvittais. Onneksi urakoitsija asuu lähellä ja saavat sieltä haettua lisäroikan.
Eilen, maanantaiaamun valjettua kaivurimiehet pääsivät hommiin.
Iltapäivällä täällä taas parveili äijää jos toistakin. Lapsilla oli kuitenkin sen verran villi meno että päätin pysyä sisällä kunnes minua tultaisiin hakemaan. Jos ei haettaisi-ei vissiin kaivattaisi.
Vietin nimittäin torstai illan ja lopulta sunnuntain sängyssä horkkaisena, keikuttuani puolipukeissa mennen tullen ulkona kuopan reunalla milloin minkäkin ongelman vuoksi. Tai vähintään siirtelemässä autoa pois tieltä.
Kun pihaan yrittää mahtua oma iso pakettiauto-työmiesten vastaava, kuorma-auto maakuormia ja soraa varten sekä kaivuri että dumpperi. On hieman ahtautta havaittavissa. Koska autot pitää laittaa kadun varteen ja se piennar lilluu mössönä savena sateiden vuoksi painavien autojen renkaiden alla, koitan aina ujuttaa oman auton oman tontin kohdalle kuin voin. Samassa kohtaa kuitenkin sijaitsee juurikin miljoona viemärin kantta ja siten olin välillä aina tiellä. (sanan varsinaisessa merkityksessä)
No mies tuli sopivasti kotiin ja haahuili puolestani ukkojen kanssa siellä kuopan reunalla.
Sisälle tullessa sitten pääsi aika pahoja ärräsanoja ainakin mielessä-ihan kaikkea ei kehdannut lasten korvien vieressä päästellä.
Kaivuri oli osunut sähköpääkaapeliin. Voi pyhä jysäys. Onneksi on hyvä kaivurimies-osasi reagoida ja ei ollut mennyt poikki-hiukan hipaissut vain.
Kaapeli ei siis tosiaankaan kulkenut siellä missä olisi luullut. Eikä niin syvällä kuin vähintään pitäisi.
Kaapeli oli juuri ja juuri pintamullan alla.
*pyörtynyt kauhistunut hymiö*
Me olemme tässä asuessa pariin otteeseen siirtäneet sillä samaisella alueella koira-aitausta ja sen tolppia.
Kaivaneet mennen tullen ja palatessa kasveja ylös ja pois. Ronkkineet valtavia talon kokoisia pusikoita ja hakanneet irti juurakoita rautakangella.
Hyvänä esimerkkinä viime kesänä löysimme koira-aitauksen aitatolpan kohdalta useita liuskekiviä maahan uponneina.
Mikä ihmeen varjelus meillä on tässä asiassa ollut, ettei kukaan meistä ole hengiltä. Lapio on käynyt millien ja senttien päässä useita kertoja.
Eilen illalla kehruukurssille lähtiessä oksetti ja itketti autossa kun mietin tätä kaikkea.
En löydä mitään lakia tai määräystä mitä vaaditaan mutta kaikkien alan suositusten mukaan maakaapeli pitäisi upottaa ainakin 60-70 cm syvyyteen nauhalla merkaten ja reilusti ennen sitä yläpuolella pitäisi olla toinen varoitusnauha, että ehtii lopettaa kaivuun, siihen osuessa. Lisäksi nykyään suositellaan että kaivuun suorittaisi aina alan ihminen-ei kukaan tee-se-itse-jannu.
Nyt se kaapeli siis törrötti viiden sentiin syvyydessä ja varoitusnauha oli kiinni kaapelissa. *uudelleen pyörtynyt kauhistunut*
Taas lisää kaivuutyötä ja kalliimmaksi tulee.
Ainoa asia mikä juuri nyt lohduttaa on se, että talon yhdestä nurkasta ei löydy kalliota tällä kaivuumäärällä.
Suurin pelkomme nimittäin tähän mennessä oli että siellä tulee kallio nopeammin vastaan kuin salaojille piisaisi ja räjäytystyö se vasta maksaisi.
Te jotka rakennatte nykypäivänä, älkää ikinä pihdatko pohjatöissä älkääkä iniskö, että pitää niin kalliisti tehdä maantäyttöjä.
Meillä on elävä esimerkki toisenlaisesta rakennustavasta.
Yli 50 vuotta sitten on kaivettu siniseen umpisaveen kuoppa, siihen on tuotu kuorikariketta (herran varjelkoon älkää kysykö miksi, satuin kuulemaan) ja soraa ja päälle on valettu betonilaatta. Siihen on pystytetty talo.
Nyt ei voida salaojia laittaa niin syvälle kuin määräykset käskevät, ettei pohja kuivu liikaa ja kaadu koko talo.
Pääasia että saadaan toimivat putket jotka johtavat ylimääräisen veden sinne minne kuuluu.
Sekin pitää tehdä pumpaten, kun kaadot on huonot kunnan jälkeenpäin tehdyistä viemäreistä tontille.
Tämä on hinta jonka maksamme kun emme halunneet ryhtyä rakentajiksi.
Emmekä mistään hinnasta muuttaisi takaisin kerrostaloon tms.
Talo on edelleen ihana ja koko ajan olemme remontilla saaneet enemmän oman näköiseksi.
Silti kyllä hieman tuppaa stressaamaan tällainen.
Kaivuuta kun tosiaan on odotettu koko kulunut vuosi.
Koko ajan ympärillä pyörii normaali arki. Harrastukset. Lisäksi eskarissa ja ekalla tuntuvat kaikki pojat (paitsi omat) syntyneet juuri lokakuussa. On siis ollut aika haipakkaa kuskailla lapsia synttäreille moneen kertaan viikossa. Kivaa sinänsä mutta juuri nyt kun tuntuu että kamelin selkä katkeaa oljenkorrestakin.
En ymmärrä miten tällaiset hommat hoituisivat jos en olisi kotona saapuvilla helposti.
Miestä ei kertaakaan ole päivän aikana tavoittanut kun on kuopan reunalla miesten kanssa ihmetelty että mitäs nyt.
Loppuhuipentumana pitäisi tämän viikon kuluessa siirtää kangaspuut ja tyhjentää kokonainen kellarihuone kaikesta roinasta, kankaista, tarvikkeista, säkki tolkulla matonkuteita jne. Ensi viikolla pitäisi olla sen huoneen lattia piikattu auki ja kaivurin päästä tekemään uutta paskaviemäriä. Anteeksi rumasana mutta niin se asia on.
Hengissä siis ollaan-juuri ja juuri. Sattuneista syistä ei ole ehtinyt paljon bloggailla tai kommentoida.
Menee tosiaan energia sihen hengissä pysymiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)