tiistai 8. marraskuuta 2011

Tökkii, tökkii, tökkii...wörkkii

Viemäri oli sökö alkaen talon kivijalasta ulospäin, sen jo tiesimme.
Viime viikonloppuna piti "asiantuntijoiden" mukaan vain piikata kellarissa yhden huoneen lattiaa auki varoen sen verran, että saa sen viemärin toisen pään näkyviin että siihen voidaan vaihtaa putki ja sitten saadaa juoksutettua uutta putkea ulos talosta eteenpäin.

Mies sitten urakoi ja piikkasi lauantai aamupäivän. Pöly lensi. Onneksi kerrasta oppineena (ihan ensimmäisenä vuonna täällä asuessa purettiin toimimaton avotakka ja muurautettiin uusi parempi tilalle ja se pöly-voi että sitä piisasi suojauksista huolimatta) koko kyseinen huone oli tyhjätty. Se tarkoitti yksien kangaspuiden osien siirtoa, yksien koottujen kangaspuiden siirtoa ja säkkikaupalla matonkuteita, kankaita ja laatikoittain kaikkea vastaavaa roinaa.
Mies piikkasi hiki päässä. Sai aikaan pienen kolon tymäkkään betoniin. Kaikki joitla oli kysytty, olivat vannoneet että putki on helppo ottaa esiin-aina ne on. Varmaan on hiekassa se putki siellä betonin alla.

Tai sitten ei ole. Rumia ärräpäitä kun piikki solahti läpi sementtiputkesta. Mies näytti surkealta ja vihaiselta ja oli poissa tolaltaan koko viikonlopun. Ainoa lohtu oli se, että piikki oli niin lyhyt ettei yltänyt ison putken alareunaan asti, eli putkirikko ei estänyt käyttämästä vessaa/vettä.

Vietin lauantai iltapäivän lasten kanssa luistelemassa, siskonkin lapset olivat mukana.
Otin heidät meille yökylään-tai vain kaksi vanhinta. Lapset katsoivat saunan jälkeen Talenttia televisiosta ja söivät sipsejä ja popcorneja innoissaan. Minä surffasin netissä ja hain tietoa putkiremonteista ja mies koitti saunoa itseään järjelliseksi.

Sunnuntai meni kauhunsekaisissa mietteissä-kuinka paljon budjettia pitää löytyä? Kuinka paljon taloa pitää purkaa.
Ei kyllä naurattanut yhtään. Oli olo kuin sadussa jossa pelätään että taivas putoaa.

Maanantaiaamuna mies oli jo niin synkeä, että olen hänen kerran nähnyt sellaisena ja silloin hänellä oli MURHE. Kyyneliä niellen käskin hänen soittaa yhteen korjausfirmaan. Lupasivat että nopearyhmä ottaa meihin yhteyttä.
Tuli jotain kunnan pomoja katsomaan tilannetta. Kävivät porukalla läpi viemäriasioita.

Sain viestin eskarista: Siellä on tulirokkoa liikkeellä. Aivan sekaisin muutenkin. Melkein pyrskähdin itkuun. Riensin ulos kellarista ja soittamaan sairaalaan, saadakseni lääkärin luurin toiseen päähän, että voin konsultoida pitääkö huolestua ja hakea eskarilainen kotiin? Ei mitään hajua siinä mielentilassa, millainen on tulirokko. Vain kauhukuvia ja mietteitä että mitä jos tähän hätään päädytään osastolle tai karanteeniin tai mitä vielä? Noh sivistystä teillekin. Tulirokon aiheuttaa samankaltainen bakteeri kuin angiinan ja sen siis voi hoitaa lääkkein ja meidänkään eskarilaisen ei tarvitse pelätä sitä. Taudin ei pitäisi aiheuttaa normaalia kummempaa oirekuvaa hänellekään kunhan vain lääkekuuriin heti turvaudutaan jos oireita on. (kuumetta, kurkkukipua, kananlihamaista ihottumaa kyljissä tms.) *syvä huokaus*

Koko päivänä putkifirmasta ei kuulunut mitään. Käskin miehen hätistellä illalla uudelleen. EI vastausta.
Tänä aamuna uusi yritys, eivät vastanneet. Sain onneksi kaivurimiehiltä vinkin yhdestä firmasta täällä päin ja käskin miehen soittaa sinne. Sielläpä vastattiin heti ja luvattiin tulla iltapäivän aikana paikalle katsomaan.
Saapuivatkin paikalle. Kohteliaita, mukavia, ripeitä ja asiantuntevia. MEIDÄN VIEMÄRI KORJATTIIN HETI!
Ihan mahtavaa. Eikä ilmeisesti maksanutkaan niin paljon kuin toisenlaisen systeemin kanssa olisi maksanut.
Tämän iltapäivän ja illan oli kyllä käyttökielto, että liitokset kuivuvat.
Sen vuoksi hankkiuduimme ravintolaan päivälliselle iltapala-aikaan. Kävimme siskon luona pesemässä lapset.
Kun liikunnan yms. touhujen jälkeen ei olisi ollut kiva mennä likaisena nukkumaan.

Kaivurimiehetkin saivat aamun aikana sadevesipumpun paikoilleen ja se toimii!
Lisäksi saivat kaivettua etupihan auki ja suljettuakin sen illaksi!

Kyllä tästä vielä hengissä selvitään.

Miestäkin jo naurattaa ja osaa vitsailla. Kävi vessassa-nyt kun vihdoin saa. Tuumasi pois tultuaan: "Kyllä se vesi ainakin johonkin meni"  Pienet on ihmisen ilot.

Onni on mahtava viemärinkorjausfirma.

2 kommenttia:

  1. Voi eeiiii, voi teitä! Miten on ihmisiä siunattu - näköjään teitä molempia, mutta mikäpä yllätys se oikeastaan on - mahtavalla huumorilla koettelemustenkin keskellä. Edelleen hirveästi voimia ja kärsivällisyyttä arkikaaoksenne keskellä lähettää

    intopii

    VastaaPoista
  2. Täytyy sanoa että meillä olen minä perusluonteeltani vissiin melko optimisti kuitenkin realisti. Mies on pessimisti realisti.
    Huumori kuitenkin on aina kantava voimavara. Välillä hyvin inhorealistinen ja sarkastinenkin mutta kuitenkin huumori.

    Koko projektissa kannattelee sekin että nuo kaivurimiehet ja näköjään putkimiehetkin on varsin irvileukaista sakkia. Kuitenkin hoitavat työnsä-ei siis mitään tyhjän naurajia.

    Kuvaavaa esim. eilen illalla virnuileva kommentti kaivurimiehen suusta viemärityyppien poistuttua paikalta: "Niin kovin hiljainen tuokin mies." Tuumasin hänelle että hyvä, että ootte kaikki tuommoisia tuppisuita niin pysyy työrauha kun jokainen seisoo hiljaksiin eri nurkassa pihaa.

    Eikös se niin ole että nauru pidentää ikää. Tämmöisen työmaan keskellä se pitää hengissä ;)

    VastaaPoista