Hesarissa jälleen kirjoitus.
Ihanaa että tähän asiaan on taas puututtu.
Olen AINA vastustanut kaikkia kevyttuotteita ja sokerittomia muka terveellisyyksiä.
Rasvaa ja sokeria, suolaa ihminen tarvitsee kohtuudella. Niitä ei voi olla terveellistä korvata keinotekoisesti. Nyt se on taas huomattu ja julkisuuteen ovat nousseet erinäiset rasvakeskustelut.
Tuo kirjoitus osui kyllä provokatiivisuudessaankin taas ihan nappiin.
torstai 23. syyskuuta 2010
Puupää
Siivotessa tuossa kuun vaihteessa syntymäpäivien alta erinäisiä papereita.
Huomasin koiran rekkarin ja siinä rokotuksen kohdalla pienen keltaisen muistilapun a la pieneläinklinikan hoitaja: "tehoste syyskuu 2011".
Minä loihen ajattelemaan että ahas, pitääkin muistaa varata aika!Kun on jo syyskuu!!!
Mielessä juolahti että "enkös just siellä käynyt ja mistä lähtien on rokotettu joka vuosi, kun ei ole kotikoiraa kummempi valio kyseessä..."
Rekkari on nyt roikkunut tuossa "muistitaululla" jonkin aikaa ja päivittäin melkein huomaan sen ja käyn mielessäni läpi tuon yllä kerrotun ajatuskuvion.
Nyt lounaan jälkeen huomasin taas tuon lapun ja keksin että onkin sopiva aika etsiä eläinlääkärin numero ja varata se aika.
Jäi vielä kaivelemaan se että mielestäni kävimme tasan vuosi sitten rokotuksilla ja hassua että jo nyt pitäisi taas mennä.
Menin oikein EVIRAn sivuille katsomaan eläinten rokotuksista ja sielläkin seisoo että normaali väli se pari vuotta.
Etsin eläinlääkärin yhteystiedot ja otin lapun käteen ja etsin kalenterin.
Yhtäkkiä kuin salama iskisi, tajusin että siinä lukee 2011 ja siis mehän elämme edelleen syyskuuta 2010.
Hohhoijaa, varsinainen puupää siis täällä. Onneksi en ehtinyt soittaa lääkärille ja tajuta tätä puhelimessa :D
Lisää samanlaisia ajatuskulkuja olisi varmasti vaikka kuinka. Miten ihminen voi mietteissään olla niin sekaisin. Aivot vain ajattelee mutta järki ei juokse mukana.
Yöllä heräsin kesken kaiken. Enkä saanut enää unta vaikka kuinka yritin.
Totesin että alkaa vaan suututtaa kun perhe kuorsaa ympärillä ja itse makaa ja tuijottaa pimeyteen.
Nousin ylös, join vettä, ja huomasin kellon olevan juuri ja juuri kolme aamuyöllä.
Hohhoijaa, eikä väsyttänyt tippaakaan.
Ikkunasta olohuoneessa tapasin ystäväni täysikuun-ihmekös sitten ettei väsytä kun ei ole univelkaa viimeaikoina tullut, niin ei niiden voimin nukuta.
Istuin vilttiin kääriytyneenä ja surffailin netissä...päiväsaikaan on jotenkin aina kovin virallinen olo ja äkkiä lukaisee tietyt jutut läpi ja hoitaa sähköpostit ja sitten taas on muita hommia ja huono omatunto kolkuttelee jos jumiutuu koneelle huvikseen. Keskellä yötä kun ei voi tehdä mitään niin aika hurahti ihan huomaamatta.
Yhtäkkiä vieras auto ajaa tietämme pitkin. Pysähtelee matkan varrella kuin etsien ja jatkaa matkaa taas. Hetken kuluttua sama auto tulee takaisin yhtä epäilyttävän näköisenä. Päättyvää kujaa kun on tietysti pakko palata takaisin. EIkä ollut taksi-sen kyllä huomasin.
Kipitin ikkunaan pimeässä katsomaan. Mietin jo mielessäni että mikä voro siellä oikein touhuaa.
Auton sisällä näkyy taskulampun valo heilumassa...ja mietin jo vaikka mitä.
Yhtäkkiä päässä välähtää. Kello on melkein viisi aamuyöllä ja muut ihmiset tilaavat sanomalehtiä ja sehän on lehdenjakaka! OOhlalaa!
Hyvä etten soittanut poliisille tai rynnännyt kadulle viattoman lehdenjakajan kimppuun.
Hän kai pysähtyi juuri meidän ikkunan alla plaraamaan seuraavan kujan lehtiä ja otsalamppuhan se sielä heilui. Ei muuten ihan tyhmä keksintö, näkee varmasti kätevästi postilaatikoista nimet pimeässä. Katuvalotkin on mutta ei ne mitään valaise, jos siltä kantilta ajattelee, että kurkistelee postilaatikoiden kylttejä aamuyön pimeinä tunteina.
Päätin pakottaa itseni nukkumaan, että järki ei mustene aivan tyystin.
Aamulla nukutti muuten ihan hirveästi.
Huomasin koiran rekkarin ja siinä rokotuksen kohdalla pienen keltaisen muistilapun a la pieneläinklinikan hoitaja: "tehoste syyskuu 2011".
Minä loihen ajattelemaan että ahas, pitääkin muistaa varata aika!Kun on jo syyskuu!!!
Mielessä juolahti että "enkös just siellä käynyt ja mistä lähtien on rokotettu joka vuosi, kun ei ole kotikoiraa kummempi valio kyseessä..."
Rekkari on nyt roikkunut tuossa "muistitaululla" jonkin aikaa ja päivittäin melkein huomaan sen ja käyn mielessäni läpi tuon yllä kerrotun ajatuskuvion.
Nyt lounaan jälkeen huomasin taas tuon lapun ja keksin että onkin sopiva aika etsiä eläinlääkärin numero ja varata se aika.
Jäi vielä kaivelemaan se että mielestäni kävimme tasan vuosi sitten rokotuksilla ja hassua että jo nyt pitäisi taas mennä.
Menin oikein EVIRAn sivuille katsomaan eläinten rokotuksista ja sielläkin seisoo että normaali väli se pari vuotta.
Etsin eläinlääkärin yhteystiedot ja otin lapun käteen ja etsin kalenterin.
Yhtäkkiä kuin salama iskisi, tajusin että siinä lukee 2011 ja siis mehän elämme edelleen syyskuuta 2010.
Hohhoijaa, varsinainen puupää siis täällä. Onneksi en ehtinyt soittaa lääkärille ja tajuta tätä puhelimessa :D
Lisää samanlaisia ajatuskulkuja olisi varmasti vaikka kuinka. Miten ihminen voi mietteissään olla niin sekaisin. Aivot vain ajattelee mutta järki ei juokse mukana.
Yöllä heräsin kesken kaiken. Enkä saanut enää unta vaikka kuinka yritin.
Totesin että alkaa vaan suututtaa kun perhe kuorsaa ympärillä ja itse makaa ja tuijottaa pimeyteen.
Nousin ylös, join vettä, ja huomasin kellon olevan juuri ja juuri kolme aamuyöllä.
Hohhoijaa, eikä väsyttänyt tippaakaan.
Ikkunasta olohuoneessa tapasin ystäväni täysikuun-ihmekös sitten ettei väsytä kun ei ole univelkaa viimeaikoina tullut, niin ei niiden voimin nukuta.
Istuin vilttiin kääriytyneenä ja surffailin netissä...päiväsaikaan on jotenkin aina kovin virallinen olo ja äkkiä lukaisee tietyt jutut läpi ja hoitaa sähköpostit ja sitten taas on muita hommia ja huono omatunto kolkuttelee jos jumiutuu koneelle huvikseen. Keskellä yötä kun ei voi tehdä mitään niin aika hurahti ihan huomaamatta.
Yhtäkkiä vieras auto ajaa tietämme pitkin. Pysähtelee matkan varrella kuin etsien ja jatkaa matkaa taas. Hetken kuluttua sama auto tulee takaisin yhtä epäilyttävän näköisenä. Päättyvää kujaa kun on tietysti pakko palata takaisin. EIkä ollut taksi-sen kyllä huomasin.
Kipitin ikkunaan pimeässä katsomaan. Mietin jo mielessäni että mikä voro siellä oikein touhuaa.
Auton sisällä näkyy taskulampun valo heilumassa...ja mietin jo vaikka mitä.
Yhtäkkiä päässä välähtää. Kello on melkein viisi aamuyöllä ja muut ihmiset tilaavat sanomalehtiä ja sehän on lehdenjakaka! OOhlalaa!
Hyvä etten soittanut poliisille tai rynnännyt kadulle viattoman lehdenjakajan kimppuun.
Hän kai pysähtyi juuri meidän ikkunan alla plaraamaan seuraavan kujan lehtiä ja otsalamppuhan se sielä heilui. Ei muuten ihan tyhmä keksintö, näkee varmasti kätevästi postilaatikoista nimet pimeässä. Katuvalotkin on mutta ei ne mitään valaise, jos siltä kantilta ajattelee, että kurkistelee postilaatikoiden kylttejä aamuyön pimeinä tunteina.
Päätin pakottaa itseni nukkumaan, että järki ei mustene aivan tyystin.
Aamulla nukutti muuten ihan hirveästi.
maanantai 13. syyskuuta 2010
sunnuntai 12. syyskuuta 2010
Iltapalalla
Väliveli:"Nää on sit tosi mehukkaita nää paprikat, kun nää on tämmösiä just revittyjä!"
Minä: "Öööh???"
Hetki meni että hoksasin. Vastakerättyjä, siis _revin_ ne pensaasta suoraan pöytään syötäväksi. Itse kasvatettuja paprikoita. Hyviä olivat juu.
Arvatkaa kaksi kertaa, kuvia on pitänyt ottaa. Paprikat vain olivat koko kesän ensin vihreitä ja sitten mustia ja nyt vasta punaisia...noh en tiettykään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin keräsin ne paprikat.
Kauniita olivat. Esimerkillisen punaisia ja herkullisen muotoisia-juuri paprikan näköisiä :)Kasvamassa jo keittiön ikkunalla, kun mies toi ne kasvihuoneesta turvaan kylmiä viikko sitten. Olisihan se nyt ollut maansuru jos halla ois vienyt meidän ihanat omat paprikat.
Nyt ne on kaikkien massuissa hyvässä tallessa-pullistelemme vitamiineista.
Lisäys: Löysin kuin löysinkin kuvan niistä vaiheessa "musta"
Minä: "Öööh???"
Hetki meni että hoksasin. Vastakerättyjä, siis _revin_ ne pensaasta suoraan pöytään syötäväksi. Itse kasvatettuja paprikoita. Hyviä olivat juu.
Arvatkaa kaksi kertaa, kuvia on pitänyt ottaa. Paprikat vain olivat koko kesän ensin vihreitä ja sitten mustia ja nyt vasta punaisia...noh en tiettykään muistanut ottaa kuvaa ennen kuin keräsin ne paprikat.
Kauniita olivat. Esimerkillisen punaisia ja herkullisen muotoisia-juuri paprikan näköisiä :)Kasvamassa jo keittiön ikkunalla, kun mies toi ne kasvihuoneesta turvaan kylmiä viikko sitten. Olisihan se nyt ollut maansuru jos halla ois vienyt meidän ihanat omat paprikat.
Nyt ne on kaikkien massuissa hyvässä tallessa-pullistelemme vitamiineista.
Lisäys: Löysin kuin löysinkin kuvan niistä vaiheessa "musta"
perjantai 10. syyskuuta 2010
Reissukuvia osa 8.
Kasvitieteelliseen teimme vain pikavisiitin. Helle teki olon niin heikoksi että auringossa kiertely ei houkutellut lainkaan kun tiesin lasten kyllästyvän hetkessä kuumuuden vuoksi. Itselläkin oli melkein pökerryttävä olo ja oli helppo luopua omasta huvista ja mennä lasten ehdoilla.
Tämän karusellin halusin lasten näkevän ja kokevan. Jännitin etukäteen onko se vielä paikoillaan ja olihan se.
Lasten leikkipuistossa oli hurjasti lapsia. Siksi en tänä vuonna kuvannut paljon. Päivä oli upea ja helteinen. Jäätelöllä, kylmällä juomalla pärjättiin. Lapsista oli hauskaa etsiä juoma-altaita tai suihkulähteitä, joiden vesi oli juomakelpoista. Niissä sitten huuhdottiin raikkaalla vedellä kasvot ja hörpättiin kylmää juotavaa.
Reissukuvia osa 7.
Julkiset kukkaistutukset on tehty harkiten ja huolella.
Musée d'histoire des sciences, tieteen historian museo. Mies halusi tänne ehdottomasti. Lapsetkin viihtyivät tutkimassa kummallisia tieteen ja tutkimuksen historiallisia härveleitä. Tällä kertaa en jaksanut kuvata sisällä. Seurasin vain perheeni puuhia ja etsin läpivetoa helpotukseksi helteeseen.
Rakennus on upea ulkoa ja kauniilla paikalla.
Reissukuvia osa 6.
Lämpöä piisasi, onneksi oli puolipilvistä. Vaikka noissa maisemissa olen viettänyt aikaa, en kyllästy niihin koskaan.
Lapsista parasta oli, kun sai kerätä aallonmurtaja-laiturin juurelta ihania kiviä.
Mitenköhän monta kuvaa elämässäni olen ottanut Jet D'eau:sta?
Se vain on aina erilainen, niin pakkohan sitä on kuvata.
Vanhan kaupungin siluettia.
sunnuntai 5. syyskuuta 2010
Syntymäpäivät
Esikon täyskymppipäivä hurahti ohi jo hetki sitten.
Juhlat saimme sovittua vasta kuluvalle viikonlopulle.
Kavereita kutsuttiin eiliseksi. Sankari halusi ulkojuhlat, jäimme varmuuden vuoksi kuitenkin sisälle sillä ilma oli syksyisen kolea.
Lahjat avattiin perinteisesti pulloa pyörittämällä.
Herkuteltiin juhlakalun pyynnöstä sipseillä, Omar-karkeilla ja kuumilla, tuoreilla vohveleilla, joissa oli oman valinnan mukaan hilloja, sokeria ja /tai kermavaahtoa.
Purettiin energiaa heittelemällä parisataa vesi-ilmapalloa ympäri pihaa-olisittepa nähneet mikä vauhti ja kuinka hauskaa pojilla olikaan!
Napattiin omenoita pesuvadista pelkillä hampailla-aika vaikeaa mutta hauskaa.
Leikittiin uusilla lahjoilla porukalla ja ilta tuli aivan liian äkkiä.
Poikajoukko "petti" minut eli vohvelitehtaan ja söivät hyvin hillitysti.
Kutsuin siskon perheineen illalla avuksi tuhoamaan päättymättömiä vohvelipinoja :)
Tänä aamuna heräsin vahingossa aikaisin ja tekaisin äkkiä syntymäpäiväkakun.
Idea muhi pari päivää ja yötä mielessä ja toteutui lopulta kivuttomasti.
Aineksina kaikkea sitä, mistä juhlakalu erityisesti pitää: kääretorttua ja marsipaania.
Lisäksi paistoin perjantai-iltana tuntitolkulla juuressipsejä, joita dipataan kermaviiliin. Aurajuusto-valkosipulilevitettä suolakeksien kaverina. Omar-karkkeja ja muuta pientä lisuketta. Teen vielä kreikkalaisen pinaattipiiraan, spanakopitan.
Eiköhän näillä taas vieraiden vatsa saada tyytyväiseksi.
Juhlakalu sai toivomansa kunnon maastopyörän, on ajanut minun vanhalla pyörällä pari vuotta.
Tosin sekin oli jotakuinkin maastopyörä-vuosimalli vain viime vuosituhannelta ja liian monta ajokilometriä takana. Ei siis turvallinen oikeassa maastossa enää, olisi pahimmillaan voinut hajota johonkin töyssyyn. Kelpaa hyvin koulumatkoille, niin ei tarvitse huolehtia jos joku tekee sille ilkivaltaa tms. kurjuuksia.
Tässä kuvia kakkuluomuksesta. Onnistui ja olisihan voinut piperrellä vaikka mitä hienouksia, mutta kun idealamppu ei syttynyt siellä kaupassa viime viikolla, vaikka yritin, näin sunnuntai-aamuna ei viitsi enää lähteä lisähankinnoille vaan sovelsin sitten niillä mitä ostin varalta että jotain syntyy.
Juhlat saimme sovittua vasta kuluvalle viikonlopulle.
Kavereita kutsuttiin eiliseksi. Sankari halusi ulkojuhlat, jäimme varmuuden vuoksi kuitenkin sisälle sillä ilma oli syksyisen kolea.
Lahjat avattiin perinteisesti pulloa pyörittämällä.
Herkuteltiin juhlakalun pyynnöstä sipseillä, Omar-karkeilla ja kuumilla, tuoreilla vohveleilla, joissa oli oman valinnan mukaan hilloja, sokeria ja /tai kermavaahtoa.
Purettiin energiaa heittelemällä parisataa vesi-ilmapalloa ympäri pihaa-olisittepa nähneet mikä vauhti ja kuinka hauskaa pojilla olikaan!
Napattiin omenoita pesuvadista pelkillä hampailla-aika vaikeaa mutta hauskaa.
Leikittiin uusilla lahjoilla porukalla ja ilta tuli aivan liian äkkiä.
Poikajoukko "petti" minut eli vohvelitehtaan ja söivät hyvin hillitysti.
Kutsuin siskon perheineen illalla avuksi tuhoamaan päättymättömiä vohvelipinoja :)
Tänä aamuna heräsin vahingossa aikaisin ja tekaisin äkkiä syntymäpäiväkakun.
Idea muhi pari päivää ja yötä mielessä ja toteutui lopulta kivuttomasti.
Aineksina kaikkea sitä, mistä juhlakalu erityisesti pitää: kääretorttua ja marsipaania.
Lisäksi paistoin perjantai-iltana tuntitolkulla juuressipsejä, joita dipataan kermaviiliin. Aurajuusto-valkosipulilevitettä suolakeksien kaverina. Omar-karkkeja ja muuta pientä lisuketta. Teen vielä kreikkalaisen pinaattipiiraan, spanakopitan.
Eiköhän näillä taas vieraiden vatsa saada tyytyväiseksi.
Juhlakalu sai toivomansa kunnon maastopyörän, on ajanut minun vanhalla pyörällä pari vuotta.
Tosin sekin oli jotakuinkin maastopyörä-vuosimalli vain viime vuosituhannelta ja liian monta ajokilometriä takana. Ei siis turvallinen oikeassa maastossa enää, olisi pahimmillaan voinut hajota johonkin töyssyyn. Kelpaa hyvin koulumatkoille, niin ei tarvitse huolehtia jos joku tekee sille ilkivaltaa tms. kurjuuksia.
Tässä kuvia kakkuluomuksesta. Onnistui ja olisihan voinut piperrellä vaikka mitä hienouksia, mutta kun idealamppu ei syttynyt siellä kaupassa viime viikolla, vaikka yritin, näin sunnuntai-aamuna ei viitsi enää lähteä lisähankinnoille vaan sovelsin sitten niillä mitä ostin varalta että jotain syntyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)