1. adventti

Aloitimme adventtiaamun kynttilätunnelmissa tuoretta kauraleipää ja glögiä,
pipareita ja suklaata nauttien.
Korkkasin tämän tunnelman ensimmäisen kerran jo viikolla- lasten pyynnöstä kun halusivat glögiä.
Kaiken kruunaa Celine Dionin joululevy (These Are Special Times).
Se soi meillä vuorotellen Rajattoman ja Club For Five:n joululevyjen kanssa.
Vasta ihan jouluna saatan kaivella kaapin kätköistä ne perinteiset joululaulut lapsikuoroineen ja tuttuinen suomalaisine iskelmätähtineen ja oopperaäänineen. Ei niissäkään mitään vikaa siis, ne vain kuuluvat ihan joulupäiviin.
Celineä jaksan kuunnella hyvinkin koko kuukauden kyllästymättä, koko levyä tauotta :)

Lempijoululauluni on kenties O Holy Night

Olimme päättäneet mennä koko perheen voimin Turkuun. Kohteena Ruissalon kasvitieteellinen puutarha.
Lapsille sieltä löytyi tonttuja ja lisäksi lauantaina oli avattu juuri taidenäyttely
Keraamiset kissat istuksivat kasvillisuuden joukossa ja lapsilla riitti intoa bongata niitä.
Usein he myös huomasivat ne meitä paremmin kun kulkivat samalla tasolla kissojen kanssa.
Itseäni viehättivät Mette Helve:n keraamiset enkelit.
Paras kaikista enkeli jolla oli nahkainen essu, kumisaappaat ja kastelukannu-voisiko puutarhaenkeliltä muuta toivoa?

5-vuotias bongasi myös upean lentoliskon katonrajasta!
Kahvion kautta pitää kulkea kun ostaa liput kasvihuoneisiin-arvata saattaa että lapsi kerrallaan kaikille alkoi tulla "hirveä nälkä" alias herkkuja teki mieli.
Miehenkin kahvihammasta kolotti joten herkuttelimme kahviossa. Mukaani tarttui vain 4 pientä tuoksupelargonin tainta *viheltelee* eivät tosin sitä pientä kääpiömuotoa jota himoitsen. Toinen kuitenkin sellainen lajike jonka tuoksu toi miehelle mieleen oman mumminsa pelargonit ja toinen, jonka halusin periaatteesta että on kahta laatua.

Seuraavaksi olimme suunnitelleet suuntaavamme Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoille.
Oli poutainen päivä ja se on nykyään paljon se!
Saimme autollekin helposti parkkipaikan ja menimme etsimään "vuohiolkipukkia" väliveli erityisesti toivoo sellaisen saavansa enkä haluaisi ostaa mitään made in china olkipukkia.
Lupasin että menemme tuonne joulumarkkinoille, sillä muistan siellä usein olleen olkipukintekijän.
Eipä ollut :(
En ole tosin useampaan vuoteen käynyt markkinoilla-monesta syystä. Yhtenä vuonna säästimme menomme ihan joulunalus viikonloppuun, oli kova pakkanen ja maa kuurassa (suurinpiirtein eka kertaa sinä syksynä) markkinoita ei ollutkaan-olin katsonut väärin. Sittemmin yhtenä vuonna emme voineet mennä sellaiseen väenpaljouteen.
Viime vuonna ei huvittanut mennä rämpimään pimeässä kaatosateeseen kun päivännäöllä emme olisi ehtineet minään päivänä.

Nyt siis nautimme tunnelmasta. Lapset tapasivat tonttuja, näkivät joulupukin ja muorin apulaisineen (Sanomatta selvää että se oli päivän kohokohta!), saivat suut makeiksi wanhanajan karkeilla, näkivät upean sirkusshown...

Päivä oli touhukas ja mukava. Olkipukin etsintä jatkuu...

Ilotulitus

Tällaisesta saa nauttia vuosittain Geneven-päivän juhlallisuuksissa.
Aina yhtä mykistävä, jos ja kun sen näkee oikeasti. Näin kuvattunakin saa käsityksen.
Linkissä on ilotulitus suurimmaksi osaksi : Best of-tyyliin.
Huomatkaa miten pieni piste jää taivaalle loistamaan, kun kaikki räiske loppuu. Täysikuu möllötti taivaalla tänä vuonna näytöksen ajan :)

Ilotulitus

Lisää luettuja kirjoja

En ole saanut aikaiseksi tänne mainita lukemistani kirjoista.
Torey Hayden:in tuotantoa lainaan aina sen mitä sitä hyllyssä sattuu olemaan.
Viimeinen saalis siltä osin oli Häkkipoika. Jälleen yhtä koukuttava lukukokemus kuin aiemmatkin.
En osaa oikein kuvailla enempää, suosittelen sitäkin varmemmin.

Leppoisana ja kevyenä lukemisena olen lukenut Peter Maylen veijariromaaneja.
Hotelli Pastis, Suolaa Tryffeleille, ja Saaliina Cesanne.
Kaikissa kantavana asiana on ranskalainen elämä Provencessa.
Suuri unelma, suurempi petos. Jännittävä suunnitelma, jännittävämpi ja yllätyksiä täynnä oleva kilpajuoksu saaliin perässä...
Tekstissä sujahtelevat ranskankieliset sanat luovat tunnelman ja välillä voi todella haistaa ja maistaa ruoan ja herkut joita nautitaan.
Ainoa mikä itseäni hieman häiritsee on se, että kirjojen perusteella ranskalaiset eivät ajattele mitään muuta kuin seuraavaa ateriaa, ruokaa ja viiniä.
Toisaalta osaan lukea sujuvasti, ilman että nuo asiat saavat liian suurta painoarvoa. Itseäni kuitenkin viehättää välimeren maiden ruoka ja myös ranskalainen keittiö on läheisesti tuttu.
Kaukokaipuuta nämä kirjat kyllä aiheuttavat, etenkin kun niitä lukee harmaana, sateisena syyspäivänä...suosittelen jälleen.

Harmaa maanantai

Aamulla yritin eilisen innostamana miettiä millä sanoin saisi lapset parhaiten lähtemään pukemaan, että voitaisiin lähteä ulkoilemaan...
Ensimmäinen lauseeni ei ehtinyt alkaa kun jo väliveli katsoi minua lautasen kokoisilla silmillään: "Äiti onko tänään kerho?" (Ei) "Onko tänään jumppa?" (Ei) Suuri teatraalinen huokaus (väliveljeltä- ei minulta) "No hyvä, voidaanko me sit olla yöpuvuissa ja leikkiä rauhassa?"
Mitä siihen pitäisi sanoa? Ei ette voi, nyt kurkamppeet päälle ja lähdetään pihalle?
No minä sanoin vain vilttiin kääriytyen...selvä leikkikää rauhassa ja jatkoin väliveljen kaulaliinan kutomista siinä leikkien keskellä.
Lapset leikkivät koko aamun ilman kinaa. Se on aika saavutus. Tein lounaan. Syötiin.
He piirsivät ja värittivät kolme tuntia keittiö pöydän äärellä. Siivosin samalla keittiön, luin sähköpostit, imuroin...
Nyt katsoivat kuin halpaa makkaraa kun kysyin että mitä te seuraavaksi haluatte tehdä?
No leikkiä tietty! Äh minä tyhmä kun en heti tajunnut!
Lapsen tehtävä on leikkiä. Nyt sataakin kaatamalla etten minä ihan oikeasti metsälenkille olisi halunnutkaan, kunhan nyt yritin olla virkaintoinen äiti. Koirat makaavat paikallaan rasat suorina että niitä lenkki ei ainakaan kiinnosta.

Ei kun puikot viuhumaan niin kaulaliina valmistuukin...ollapa yhtä tuottoisa kuin kolme leikki-ikäistä jotka ovat päässeet värittämisen ja piirtämisen makuun. Talomme voisi eristää kaikilla niillä piirustuksilla, joita he tuottavat. Useat niin hienoja että ei niillä takkaa kehtaa sytyttää edes salaa.

Syystöitä

Nyt on hyvä olo.
Saatiin aikaiseksi raahautua koko perhe pihahommiin vaikka viikonloppu on ollut kiireinen.
Raahautua-siksi, että on mennyt kuukausi ja kukaan ei ole tehnyt mitään paitsi mennäkseen autolle tai koiralenkille.
Ensin oltiin sairaita, sitten puolikuntoisia, joka välissä kiireisiä ja sää on ollut koko ajan tasaisen ankea ja harmaa.
Kuulostaa helpolta: Menen haravoimaan hiukan pihaa.
Oikeasti se tarkoittaa: Taistelen ja lahjon kolme innotonta ipanaa pukeutumaan päästä varpaisiin kuravaatteisiin ja saappaisiin ja houkuttelen esikoisen avuksi ulos kertoakseni että aion "vain" haravoida. MENNÄÄN PUISTOON!!!Mankuminen alkaa siitä sekunnista.
Siinä ehtii karista suurin into tehdä yhtään mitään.
Tämä syksy on jotenkin ollut niin ankea.
Kesällä asumme käytännössä ulkona ja nyt lapset joka päivä vain jaksavat edelleen aamulla toivoa että jos saisi vain leikkiä sisällä.Ehdotuksistani huolimatta kukaan ei silloin halua sinne puistoon kun maailman parhaat leikit on juuri kesken!
Mitä siihen viitsii sanoa? Itselleni on piisannut sisällä hommia ihan liian kanssa ja on helpottavaa vaihtaa tunnin kiukuttelu ja pukemis- ja lähtörumba sisäleikkeihin joissa kukaan ei tappele.
Kipeänä ja puolikuntoisena en todellakaan edes halunnut heitä ulos roudata. Kuraleikkejä kun on ihan mahdoton kaihtaa-oiva tapa hankkia loputkin pöpöt- EI KIITOS.
Nyt ainoa vika oli siinä että joku sammuttaa kaikki valot aika pian neljän jälkeen ja pihalla on sanalla sanoen pilkkopimeää. Paljon jäi hommia tekemättä mutta tuntuu hyvältä kun niin paljon kuitenkin ehdin tehdä. Lapset leikkivät sopuisasti ja nauttivat ulkoilusta.Jalkapalloakin on aika vinkeää pelata pimeässä :)

Elämä voittaa.

Isänpäivää!

Tehdään illalla myöhään mutakakku. Helppoa.


Tehdään siihen äkkiä suklaakuorrutus. Helppoa. Keksitään koristella se valkosuklaalla juhlan kunniaksi. Ajatellaan mennä siitä missä aita on matalin ja sulatetaan suklaa omassa kääreessään. Kokeiltu monet kerrat-helppo leikata kulma auki ja pursotella.
Kas ei tällä kertaa...Suklaa valahti kakun päälle saumasta :(
Mietitään pari sekunttia ettei suklaa ehtisi jähmettyä...ja keksitään vedellä viiltoja siihen veitsellä. Tulee hieno! MUTTA Veitsi putoaa kädestä keskelle kakkua ja kuvio suttaantuu...
Mietitään jälleen pari sekuntia ja todetaan että tehdään lisää viiltoja ja kohta melkein peittyy.
Noin. Helppoa.


Kakusta tuli syntisen ihanan makuinen ja koostumukseltaan täydellinen. Olkoonkin että pieni sokerileipuri minussa sai tuta että kiire ei sovi eikä väsy.
Mutta kelpasi tätä syödä mussuttaa sängyssä aamutuimaan koko porukalla.
Isä peittyi itsetehtyihin kortteihin ja lahjoihin, joita lapset pienintä myöten hartaasti ja salassa pitivät.

Alkulunta

Menimme tänään pitkästä aikaa uimaan pienten kanssa.
Pieni nuha ja köhä on pitänyt meidät koko syksyn poissa uimahallista.
Possuflunssa hieman arveluttaa mutta päätin uhmata sitäkin ja ankea harmaa päivämme piristyi kun marssimme altaaseen.
Lähtiessä alkoi taivaalta leijailla mikroskooppisen pieniä valkeita lumihiutaleen kaltaisia hippusia.
Lauloin autossa ihastuttavaa laulua (joululaulu, mutta tykkään siitä ja se alkaa soida korvissani aina kun sataa lunta).
Hiljaa leijaa maahan hiutaleet, kimmeltäen matkallaan....(loppu laulu tuokin eittämättä joulun mieleen vaikka se ei vielä tarpeeksi lähellä olekaan) hiljaa loistaa valot kynttilöiden, ne tuovat joulun tunnelmaa...
Erityisesti tuo soi päässäni Lauluyhtye Rajattoman versiona

Lunta leijuu edelleen hiljalleen maahan ja maa on jo peittynyt valkoiseen ohueen verhoon.
Ensilumi herätti lapsissa sen saman riemun minkä joka vuosi. "Äiti kato tuolla sataa sitä...-ALKULUNTA! Jääköhän se jo maahan????" Hymyilytti ja korjailin noin sataan kertaan ei alku-, vaan ensilunta muruseni...illalla nukkumaan mennessä lapset vielä miettivät voikohan huomenna jo tehdä lumiukkoja :D

Ehkei ihan. Pyry ei vaikuta yltyvän. Itselleni kelpaisi jos vaikka maa pysyisi kuurassa jouluun asti. Enempää en uskalla näillä leveysasteilla toivoa. Talon nurkilla on kyllä eräitä vesitynnyreitä vielä aivan täynnä...kasteluvettä ei tarvita tänä vuonna enää, pitäisi ehtiä ne tyhjätä joku päivä...lehdet ovat suurimmaksi osaksi haravoimatta. Sellaisia säitä tullee vielä kuitenkin.

Kynttilät sytytin sisälle joka puolelle-ulos en tarennut-vilutti uinnin jälkeen niin.
Käperryin takkatulen lämpöön lukemaan.

Kurpitsajuhla

Nämä koristekaalit huusivat kaupassa, että haluavat meille. Tein matalan asetelman sammaliin.


Näin syntyy kurpitsanaama. Lapset odottivat tätä jälleen koko vuoden. Voi miten syys-lokakuu oli pitkä kun vihreä kurpitsa kökötti eteisen naulakon alla ja muuttui pikkuhiljaa oranssiksi.
Hyvää kannatti odottaa! Tämän vuoden ainoa suuri kurpitsa oli kaunis. Viime vuonna meillä oli VALTAVIA kurpitsoita ja komeita kurpitsoita ja koristekurpitsoita. Sananmukaisesti hukuimme niihin..viimeiset heitin pois vasta keväällä kun komposti alkoi toimia. Meilä oli kurpitsat koristeena siis koko talven kun en raaskinut niitä pois heittää ennen kuin menivät pilalle.
Nyt meillä pelättiin että ainoasta ei tulisi mitään mutta pelko oli turhaa:





Illalla saapuivat noidat, kummitukset ja monet muut ystävämme juhlaan. Asu oli vapaa.
Kameraa en ehtinyt illan aikana itse käyttää-valitettavasti.
Illan MENUu oli monipuolinen:
Kastematoja
Kärpäsen papanoita
Lepakon pipanoita
Lehmänläjäpiirakkaa
Hämähäkin suklaakakkua
Lepakon verta
Kahvia
Teetä
Salaattia
Suolaista piirakkaa
Peikon sormia
jne...

Ilta oli hauska ja onnistunut. Lapset ja aikuiset viihtyivät.

Halloweeniin sopien naapurin hoitokissa oli karannut ja juossut toisen naapurin puuhun.
Siellä se naukui surkeana eikä suostunut tulemaan alas. Oli niin ylhäällä petäjässä ettei kukaan sinne pimeässä voinut kiivetä.
Yöksi sille jätettiin ruokaa puun alle. Vielä yömyöhään kävin ovella ja kuulin miten se heti vastasi minulle kun kuuli liikettä. Pyhäaamu valkeni ja puussa kiipeiltiin..me ojensimme naapurielle avuksi vain pidempiä tikkaita ja myötätuntoa...kissa ei tullut alas.
Monenlaisia konsteja koitettiin.
Lähdimme esikoisen koululle tapahtumaan ja meitä vastaan tuli paloauto. Arvasimme heti että kissaa pelastamaan varmasti menossa :)
Mies kertoi että ei kestänyt kauan. Palomiehet vetivät esiin paloletkun.
Ruiskivat vettä ja kerivät letkun takaisin. Kissa mitä ilmeisemmin tuli hyvin nopeasti alas puusta ja pääsi turvaan lämpimään.Loppu hyvin kaikki hyvin.

Onnistunut kuva

Onnistunut tämä kuva on siksi, että sitä ei todellakaan ole käsitelty mitenkään.
Kuvasin pilkkopimeässä vessassa esikoisen horrorsormia ennen kuin hän vilahti kouluun juhlimaan Halloweenia.
Sormet siis hohtavat pimeässä ja tuntuvat "luilta", voi pienen koululaisen onnea. Kolmatta vuotta sama luurankopuku ja toista vuotta nuo hansikkaat palvelevat tarkoitustaan. Ensi vuonna eivät mahdu enää päälle ja olen jälleen sen edessä että pitää keksiä jokin uusi asu.

Kurpitsajuhlan pidimme myös kotona. Toista kertaa kutsuimme ystävät perheineen-joten tämä on jo traditio ja kuulemma vuoden odotettu tapahtuma :)
Palaan siihen seuraavassa postauksessa...

Liekehtivät puut

Viikko sitten ihmettelin miten osassa lähipihojen koivuja on vielä täydet keltaiset lehdet.
Seuraavan päivänä- taisi tarkalleen olla viime perjantai- oli todella pilvinen ja harmaa päivä.
Aurinko päätti näyttäytä vasta illalla, juuri kun oli laskemassa. Se sai puiden keltaiset latvat suorastaan liekehtimään!


Kamera ei oikein tehnyt sille liekkimerelle oikeutta mutta kuvat antavat hiukan osviittaa.
Todella taiaomainen hetki kun kaikkialla on aivan harmaata ja vain puiden latvat hehkuvat.

Viikonlopun aikana kaikki lehdet putosivat ja nyt koivut odottavat talvea oksat paljaina.

Melanzane

Tein reilu viikko sitten yhtä lempiruokaani, Melanzanea.
Niin kuin italialainen "Nonna" sen minulle opetti kauan sitten.
Juuri tähän aikaan vuodesta ei ole mitään ihanampaa kuin täyteläinen ja tuoksuva tomaattiruoka.
Tämä ruoka on suuritöinen, kuten monet Välimerenmaiden herkut. Suuritöinen ei kuitenkaan tee siitä vaikeaa vaan tarkoittaa että kyse ei ole mistään 10 minuutin pikaruuasta joka kyhätään kasaan pikaisesti perheen kiljuessa nälkää vieressä.

Tarvitaan suuri uunivuoka. Pienen tähden en itse ainakaan viitsisi nähdä kaikkea sitä vaivaa.
Melanzane on myös yksi niitä ruokia, joka uudelleen lämmittäessä vain paranee.

Resepti on yksinkertaisuudessaan tämä:

Iso munakoiso
Suolaa
Jauhoja
Kananmunia

Leikataan munakoiso aivan ohuiksi siivuiksi.
Itketetään siivut suolalla.
Kieritellään itkeneet viipaleet jauhoissa ja sen jälkeen kananmunassa (jota voi hiukan maustaa suolalla ja pippurilla) ja paistetaan nopeasti pannulla. (tämä oli se aikaa vievä vaihe) Munakoisot ovat HERKULLISIA tällaisenaan, joten pitää muistaa olla maistamatta liian montaa :)

Lisäksi tarvitaan:
Hyvin maustettua tomaattikastiketta reilusti
Lasagnelevyjä
Tuoretta Mozzarellaa ohuina viipaleina
Ripaus Pecorinoa tai Parmesania raasteena

Ladotaan lasagnelevyjä pohjalle. Päälle tomaattikastiketta ja mozzarellaa kerros.
Hiukan tomaattikastiketta ja kerros paistettuja munkoisoja. Jälleen tomaattikastiketta ja uudet kerrokset kaikkea.
Jatketaan kunnes vuoka täyttyy ja/tai aineet loppuvat.
Pintaan viimeiset mozzarellat ja tomaattikastike sekä ripaus juustoraatetta.
Uuniin kunnes näyttää herkulliselta.
Malta hetki ja anna Melanzanen vetäytyä uunista oton jälkeen ja sitten vain salaattia kaveriksi ja herkuttelemaan!