Aamulla yritin eilisen innostamana miettiä millä sanoin saisi lapset parhaiten lähtemään pukemaan, että voitaisiin lähteä ulkoilemaan...
Ensimmäinen lauseeni ei ehtinyt alkaa kun jo väliveli katsoi minua lautasen kokoisilla silmillään: "Äiti onko tänään kerho?" (Ei) "Onko tänään jumppa?" (Ei) Suuri teatraalinen huokaus (väliveljeltä- ei minulta) "No hyvä, voidaanko me sit olla yöpuvuissa ja leikkiä rauhassa?"
Mitä siihen pitäisi sanoa? Ei ette voi, nyt kurkamppeet päälle ja lähdetään pihalle?
No minä sanoin vain vilttiin kääriytyen...selvä leikkikää rauhassa ja jatkoin väliveljen kaulaliinan kutomista siinä leikkien keskellä.
Lapset leikkivät koko aamun ilman kinaa. Se on aika saavutus. Tein lounaan. Syötiin.
He piirsivät ja värittivät kolme tuntia keittiö pöydän äärellä. Siivosin samalla keittiön, luin sähköpostit, imuroin...
Nyt katsoivat kuin halpaa makkaraa kun kysyin että mitä te seuraavaksi haluatte tehdä?
No leikkiä tietty! Äh minä tyhmä kun en heti tajunnut!
Lapsen tehtävä on leikkiä. Nyt sataakin kaatamalla etten minä ihan oikeasti metsälenkille olisi halunnutkaan, kunhan nyt yritin olla virkaintoinen äiti. Koirat makaavat paikallaan rasat suorina että niitä lenkki ei ainakaan kiinnosta.
Ei kun puikot viuhumaan niin kaulaliina valmistuukin...ollapa yhtä tuottoisa kuin kolme leikki-ikäistä jotka ovat päässeet värittämisen ja piirtämisen makuun. Talomme voisi eristää kaikilla niillä piirustuksilla, joita he tuottavat. Useat niin hienoja että ei niillä takkaa kehtaa sytyttää edes salaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti