Syystöitä

Nyt on hyvä olo.
Saatiin aikaiseksi raahautua koko perhe pihahommiin vaikka viikonloppu on ollut kiireinen.
Raahautua-siksi, että on mennyt kuukausi ja kukaan ei ole tehnyt mitään paitsi mennäkseen autolle tai koiralenkille.
Ensin oltiin sairaita, sitten puolikuntoisia, joka välissä kiireisiä ja sää on ollut koko ajan tasaisen ankea ja harmaa.
Kuulostaa helpolta: Menen haravoimaan hiukan pihaa.
Oikeasti se tarkoittaa: Taistelen ja lahjon kolme innotonta ipanaa pukeutumaan päästä varpaisiin kuravaatteisiin ja saappaisiin ja houkuttelen esikoisen avuksi ulos kertoakseni että aion "vain" haravoida. MENNÄÄN PUISTOON!!!Mankuminen alkaa siitä sekunnista.
Siinä ehtii karista suurin into tehdä yhtään mitään.
Tämä syksy on jotenkin ollut niin ankea.
Kesällä asumme käytännössä ulkona ja nyt lapset joka päivä vain jaksavat edelleen aamulla toivoa että jos saisi vain leikkiä sisällä.Ehdotuksistani huolimatta kukaan ei silloin halua sinne puistoon kun maailman parhaat leikit on juuri kesken!
Mitä siihen viitsii sanoa? Itselleni on piisannut sisällä hommia ihan liian kanssa ja on helpottavaa vaihtaa tunnin kiukuttelu ja pukemis- ja lähtörumba sisäleikkeihin joissa kukaan ei tappele.
Kipeänä ja puolikuntoisena en todellakaan edes halunnut heitä ulos roudata. Kuraleikkejä kun on ihan mahdoton kaihtaa-oiva tapa hankkia loputkin pöpöt- EI KIITOS.
Nyt ainoa vika oli siinä että joku sammuttaa kaikki valot aika pian neljän jälkeen ja pihalla on sanalla sanoen pilkkopimeää. Paljon jäi hommia tekemättä mutta tuntuu hyvältä kun niin paljon kuitenkin ehdin tehdä. Lapset leikkivät sopuisasti ja nauttivat ulkoilusta.Jalkapalloakin on aika vinkeää pelata pimeässä :)

Elämä voittaa.