Porkkanaa
Kukkakaalia
Purjoa
Kaalia
Sipulia
Paprika
Tomaattia (muutama kasvihuoneesta tuotu tahtoi väkisin sisällä rypistyä)Suolaa (Herbamare), Pippuria, hiukan voita, Aurajuusto.
Koko keitto sauvasekoittimella samettiseksi.
Oli muuten hyvää.
Syötiin ensin karjalanpiirakoiden ja munavoin kyydittämänä.
Seuraavana päivänä tuoreen leivän kera.
Viikonloppuna omat ja siskonlapset olivat äitimme kanssa ja heihin upposi kattilallinen.
Silti vielä annos oli jäänyt jääkaappiin notkumaan.
Eilen aamulla keitin ohrapuuroa.
Iltapäivällä heitin puuron joukkoon lopun sosekeiton, kananmunia ja hiukan täysjyvävehnäjauhoja. Pippuria ja suolaa.
Paistoin juureslettuja.
Ne olivat suussasulavia sellaisenaan.
Lapset ihastuivat viikonloppuna tekemääni levitteeseen ja laittoivat sitä myös lettujen päälle.
Levitteessä oli puolet pehmeää voita ja puolet maitorahkaa.
Ohjeessa taisi olla 50g molempia mutta minä pistin 250 g rahkapurkin ja saman verran voita.
Lisäksi valkosipulia yksi kynsi tai maun mukaan. Tuli hieman tujumpaa ensin kuin ajattelin, sillä kotimainen valkosipuli oli niin tirisevän aromikas että aliarvioin yhden ison kynnen kyvyn maustaa.
Kun se muhi jääkaapissa, maku tasaantui oikein hyväksi.
Olen tehnyt herkullista levitettä myös pelkästä voista ja valkosipulista mutta tämä rahkalla ryyditetty on mukavaa koostumukseltaan ja helppoa levittää ilman että pitää muistaa ottaa hetkeksi lämpimään ennen tarjoilua.
Joukkoon sopisi jokin silputtu tuore yrttikin mutta niitä ei siihen hätään ehtinyt hakea.
Levitettä syötiin tuoreen leivän kanssa moneen kertaan.
Eilen illalla tein perheen lempparia, kalatahnaa.
Savulohta
Majoneesia
Kermaviili/ranskankerma
Maustekurkkua silputtuna
Tilliä
Ruohosipulia
Sitruunapippuria
Mössö sekoitetaan ja se sopii uuniperunan täytteeksi, tuoreelle leivälle, suolakeksien päälle coctailpalaksi.
Se ei jää vanhenemaan kaappiin!
Lapset halusivat kalatahnankin kaveriksi leivälle ensin valkosipulitahnaa ja se muuten antoi kivan säväyksen.
Kirsikkatomaateilla lisätynä-täydellistä.
Lisään vielä yhden herkun, jonka tein ihan ex tempore ohrapuuron jämistä.
Puuron joukkoon kananmunia, täysjyvävehnäjauhoja, juustoraastetta, suolaa, öljyä, kaurahiutaleita, Fibrex-kuitua. Löysä taikina kasoiksi pellille, päälle hiukan sormisuolaa, unikonsiemeniä ja oliiviöljyä.
200 asteessa paistui herkullisiksi rieskoiksi.
Viikonloppuna pääsin yllättäin saamani lipun kanssa Turun kirjamessuille.
Ilokseni Anna-Leena Härkönen oli haastateltavana juuri sopivasti uuden kirjansa tiimoilta ja vastoin kaikkia normitapojani. Ostin hänen kirjansa Onnen tunti siltä istumalta ja hain vielä signeerauksenkin kaupanpäälle.
Yleensä romaanit haen kirjastosta tai sitten sieltä ALEPOISTO-korista. Tämän kirjan kuitenkin olin etukäteen jo päättänyt lukea, ja uskon ystäväpiirissä olevan useampia jotka mielellään sen lainaavat, niin kirja saa käyttöä koko rahan edestä.
Anna-Leena Härkönen on aina minusta ollut mielenkiintoinen. Olen lukenut monia hänen kirjojaan ja tekstejään. Pidän hänen tavastaan toisaalta ravistella ihmisiä, toisaalta olla rehellinen mutta kuitenkin nauraa ja löytää huumoria monesta asiasta.
Odotan mielenkiinnolla tämän lukemista.
Yleensä kun sijaisvanhemmuudesta tai kaltoinkohdelluista lapsista on vain ulkomaista kirjallisuutta.
Poikkeuksena tosin Kirsikka Arkimiehen Terveisiä sijaisperheestä. Jonka lukemista kyllä myös suosittelen aiheesta kiinnostuneille.
Lauantaina harrastin terapiaa-tein helmitöitä. Niistä myöhemmin kera kuvien.
Eteinen on purettu kokonaan-sitäkin ehkä kuvia myöhemmin.
Kaivuriäijät kävivät vihdoin. He tulevat kahden viikon päästä töihin.
Rukkia pitäisi alkaa kunnostaa-kurssi alkaa ensi viikolla! Löysin jo kirjastosta vanhan mutta asiapitoisen kirjan kehräämisestä. Tosin siinäkään ei kerrottu sitä, mitä tarvitsen mutta ehkä kuulen sen sitten kurssilla.
Talo on kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kun eteisen alasrepiminen johti siihen, että kaikki siellä olevat ulkovaatteet piti nostaa olohuoneen suurelle ruokapöydälle ja sohvalle pinoon. Kengät olohuoneen lattialle.
Ompelutyöt on kesken, kun sopivaa rakoa ei ole ollut niiden tekemiseen. Ei huvita aloittaa kun tietää että maksimissaan kymmenen minuuttia ehtii tehdä.
Lasten puolipitoisia vaatteita on siellä ja täällä, kun ne eivät ole likaisia mutta ovat kastuneet ja pitää antaa kuivua jotta voi käyttää toisen kerran.
Osaan ummistaa silmäni. Harmittaa kun en yllä asentaa kattopaneelia eteiseen ja olen pakotettu odottamaan miestä siihen hommaan ja hänellä on iltamenoa ja töitä. *höh*
No pelkästään avara tila antaa jo lupaksen ihanasta eteisestä.
Sadetta piisaa päivittäin. Ei tarttis, jos minulta kysytään.
Toisaalta se on tekosyys olla tekemättä mitään pihalla.
Sadesää olisi mitä parhain istutussää, mutta jos pitää tunnin -parin välein käydä ihmistenilmoilla, ajaa autolla ja juosta siellä tai täällä, ei todella huvita pukeutua säänpitäviin vaatteisiin, ryvettyä pihalla savessa ja sitten säntäillä asioilla. Olen siis sisällä ja mietin vain mitä olisi voinut tehdä.
Viuh viuh, pitää taas mennä!
