" Keskellä kiireiden, arkisten askarten, mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle, mitä tekisin toiselle.
Entä jos jääkin jotain tekemättä, kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat, pelästyn – ne ovatkin ikiomat.
Tässä on hyvä pysähtyä ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.
En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa, ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen, jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen – sanomaltaan suurenmoinen!
Annankin lahjaksi aivan uutta – itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme, niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus, kun rintaa ei paina ahdistus. "
~Tuntematon
Tämä joulumietelmä pysäytti minut ensimmäisen kerran jo joskus nuorena.
Pysäyttää edelleen.
Tuossa runossa on mielessäpidettävää, en ole kuullutkaan sitä ennen. Ihana! Olen itse painanut tällä viikolla jarrua oikein tosi kovasti. Kellon kanssa kilpaa juokseminen on aivan hirvää ja tämän päivän aikatauluttomuuden jälkeen tuntuu jo paremmalta. Tuo juokseminen ei tosin ole johtunut joulusta, mutta kuitenkin. Joulua varten tehdään se mitä ehditään ja mikä on kaikkein tärkeintä. Itselle ja perheelle tärkeille asioille löytyy aika ja jaksaminen. Sitä mitä ei ehditä, ei tarvita. Joulu tulee kuitenkin eikä kukaan nauti siitä aaton väsyneestä ja äkäisestä äidistä. Tunnelmaa itsenäisyyspäivän iltaa teidän perheelle ♥
VastaaPoista