Puupää

Siivotessa tuossa kuun vaihteessa syntymäpäivien alta erinäisiä papereita.
Huomasin koiran rekkarin ja siinä rokotuksen kohdalla pienen keltaisen muistilapun a la pieneläinklinikan hoitaja: "tehoste syyskuu 2011".
Minä loihen ajattelemaan että ahas, pitääkin muistaa varata aika!Kun on jo syyskuu!!!
Mielessä juolahti että "enkös just siellä käynyt ja mistä lähtien on rokotettu joka vuosi, kun ei ole kotikoiraa kummempi valio kyseessä..."
Rekkari on nyt roikkunut tuossa "muistitaululla" jonkin aikaa ja päivittäin melkein huomaan sen ja käyn mielessäni läpi tuon yllä kerrotun ajatuskuvion.

Nyt lounaan jälkeen huomasin taas tuon lapun ja keksin että onkin sopiva aika etsiä eläinlääkärin numero ja varata se aika.
Jäi vielä kaivelemaan se että mielestäni kävimme tasan vuosi sitten rokotuksilla ja hassua että jo nyt pitäisi taas mennä.
Menin oikein EVIRAn sivuille katsomaan eläinten rokotuksista ja sielläkin seisoo että normaali väli se pari vuotta.
Etsin eläinlääkärin yhteystiedot ja otin lapun käteen ja etsin kalenterin.
Yhtäkkiä kuin salama iskisi, tajusin että siinä lukee 2011 ja siis mehän elämme edelleen syyskuuta 2010.
Hohhoijaa, varsinainen puupää siis täällä. Onneksi en ehtinyt soittaa lääkärille ja tajuta tätä puhelimessa :D

Lisää samanlaisia ajatuskulkuja olisi varmasti vaikka kuinka. Miten ihminen voi mietteissään olla niin sekaisin. Aivot vain ajattelee mutta järki ei juokse mukana.

Yöllä heräsin kesken kaiken. Enkä saanut enää unta vaikka kuinka yritin.
Totesin että alkaa vaan suututtaa kun perhe kuorsaa ympärillä ja itse makaa ja tuijottaa pimeyteen.
Nousin ylös, join vettä, ja huomasin kellon olevan juuri ja juuri kolme aamuyöllä.
Hohhoijaa, eikä väsyttänyt tippaakaan.
Ikkunasta olohuoneessa tapasin ystäväni täysikuun-ihmekös sitten ettei väsytä kun ei ole univelkaa viimeaikoina tullut, niin ei niiden voimin nukuta.
Istuin vilttiin kääriytyneenä ja surffailin netissä...päiväsaikaan on jotenkin aina kovin virallinen olo ja äkkiä lukaisee tietyt jutut läpi ja hoitaa sähköpostit ja sitten taas on muita hommia ja huono omatunto kolkuttelee jos jumiutuu koneelle huvikseen. Keskellä yötä kun ei voi tehdä mitään niin aika hurahti ihan huomaamatta.

Yhtäkkiä vieras auto ajaa tietämme pitkin. Pysähtelee matkan varrella kuin etsien ja jatkaa matkaa taas. Hetken kuluttua sama auto tulee takaisin yhtä epäilyttävän näköisenä. Päättyvää kujaa kun on tietysti pakko palata takaisin. EIkä ollut taksi-sen kyllä huomasin.
Kipitin ikkunaan pimeässä katsomaan. Mietin jo mielessäni että mikä voro siellä oikein touhuaa.
Auton sisällä näkyy taskulampun valo heilumassa...ja mietin jo vaikka mitä.
Yhtäkkiä päässä välähtää. Kello on melkein viisi aamuyöllä ja muut ihmiset tilaavat sanomalehtiä ja sehän on lehdenjakaka! OOhlalaa!
Hyvä etten soittanut poliisille tai rynnännyt kadulle viattoman lehdenjakajan kimppuun.

Hän kai pysähtyi juuri meidän ikkunan alla plaraamaan seuraavan kujan lehtiä ja otsalamppuhan se sielä heilui. Ei muuten ihan tyhmä keksintö, näkee varmasti kätevästi postilaatikoista nimet pimeässä. Katuvalotkin on mutta ei ne mitään valaise, jos siltä kantilta ajattelee, että kurkistelee postilaatikoiden kylttejä aamuyön pimeinä tunteina.

Päätin pakottaa itseni nukkumaan, että järki ei mustene aivan tyystin.
Aamulla nukutti muuten ihan hirveästi.