Väliveli on siinä iässä, että iltaisin ei uni meinaa tulla, kun sängyssä alkavat ajatukset "surista ja pöristä" päässä. (näin hän asian jo pienenä ilmaisi)
Lomareissussa hotellissa sain siis kuulla melko mielenkiintoisia ajatelmia.
Lapset kävivät omiin sänkyihin nukkumaan.
Äiti: Hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Kauniita unia. Huomenna nähdään.
Väliveli (pikkuneiti jo unessa):Hyvää yötä, nuku hyvin, kauniita unia, huomenna nähdään.
Muutaman sekunnin hiljaisuus. Väliveljen sängystä alkoi kuulua yhtäkkiä nyyhkytystä.
(todettakoon että reissu oli jo loppusuoralla päin, eli varmasti koti-ikäväkin...)
Ä: "No mikäs nyt on?"
Väliveli: "No kun mua pelottaa. Kun maailma räjähtää."
Ä: MITÄH?????
Vv: "No niin siellä akraariossa...eiku... no siellä sanottiin!"
Ä: Ai siellä planetaariossa? (isot pojat kävivät iskän kanssa ainakin vuosi sitten)
Vv: (nyyhkyttäen) "Niin"
Ä: "Olet tajunnut väärin, ei maailma nyt mihinkään räjähdä. Joskus on ehkä ollut se alkuräjähdys, tutkijat uskovat että niin maailma on syntynyt....mutta muistatko siitä on vielä miljoonia ja miljoonia vuosia enemmän aikaa kuin dinosauruksista ja niistäkin on vaikka kuinka monta miljardia vuotta aikaa. Voit siis nukkua ihan rauhassa, ei ole mitään hätää. HYVÄÄ YÖTÄ, Kauniita unia."
Vv: "Hyvää yötä"
Seuraavana iltana.
Juuri kun luulen että molemmat lapset ovat nukahtaneet (meillä oli siis kaksi hotellihuonetta ja lapset fifti fifti, kun ei kaupunkihotellissa mitään perhehuoneita tunneta) alkaa taas kuulua pieni niiskutus sängystä.
Ä: "No mikäs nyt tuli?"
Vv:"No en mä voi nukkua kun kaikki ihmiset kuolee"
Ä: "Hmm, mistäs se sun mieleen nyt pälkähti? Älä nyt semmoisia ajattele. Kaikki kuolee joskus. Mutta mieti jos sinäkin elät sata vuotiaaksi, niin siihen on hirveän kauan aikaa kun se ja sekin on vasta yli 80 vuotta ja niin reipas. Ethän sä voi sellaista ajatella. Lopeta turhien asioiden murehtiminen ja käy kulta nukkumaan."
Vv (nyyhkytys yltyy): "Kun en mä voi. Ne ajatukset ei mene pois."
Ä: "No tule tänne äiti kainaloon....No niin ajattelet jotain mukavia juttuja etkä tuommoisia murheita..."
Vv: "En mä pysty....(niiskutusta)...kun en voi rapsuttaa XX:ää (meidän koira)"
Ä (tässä vaiheessa jo itselläkin tippa linssissä): "No voi hyvänen aika sun kanssa"
Väliveli on meillä se joka istuu usein pitkiä aikoja koira sylissä ja rapsuttelee sitä.
Sitten päässäni välähti! Kännykkä, valokuvat....
Ä: "Ootas äiti keksi yhen jutun...." (plärään kännykkää, ei yhtään kuvaa koirista-käsittämätöntä)
Ä: "Ootas, tehdään yks hassu juttu..." (lähetin äkkiä kotiin äidille viestin, hän oli talon ja koirien vahtina)
Ä: "No niin kato mikä viesti puhelimeen tuli!"
Vv:"Mitä ne tekee?" (koirat olivat kummastuneen näköisiä kun niitä oli kuvattu kesken unien)
Ä: "Nyt voit rapsuttaa niitä virtuaalisesti"
Vv: (rapsuttaa koiria kännykän näytöllä) "X tykkää kun sitä rapsuttaa oikean tai vasemman korvan takaa ja Y tykkää kun rapsutan sitä mahan alta.."
Ä (pyyhkii silmäkulmia): "No niin nyt voit käydä hyvällä mielellä nukkumaan"
Vv: "Hyvää yötä."
*huoh*
Eräänä päivänä tällä viikolla haimme väliveljen eskarista.
Aamulla mennessä kyseli sitä miten vanhoiksi koirat elää. *huoh*
Iltapäivällä yhtäkkiä:
Vv: "Äiti, mistä työstä saa eniten palkkaa maailmassa????"
Poika kulkee potkulautaa taluttaen ja tuijottaa minua kiinteästi ja odottaen.
Ä: "Hmm... no jos kouluttautuu ahkerasti ja tekee ahkerasti työtä, niin voi saada sellaisen työn että saa hyvää palkkaa...MUTTA tärkeämpää on saada sellaista työtä, mistä tykkää ja mitä on kiva tehdä..."
Vv: "NO EIIIIIII; mä en halua tehdä työtä ollenkaan mutta mä haluan tehdä sellaista työtä että saan hurjan paljon rahaa ja hirveästi seteleitä."
Vv. "MIstä tuli maailman ensimmäinen raha? Kuka sen teki, miksi se sen keksi...????"
*Mistä se saa tuollaista päähänsä?*
Hauskaa viikonloppua! Palaan matkakuviin paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti