Kotona

Marraskuu ehti jo alkaa.
Lomalla oleminen ja sieltä palaaminen vaatii näemmä aina lomasta toipumisen.
Kurkkukipuni oli hirveä mutta lensimme upeasti perille.
Neljä jännittynyttä, reipasta ja hyväntuulista lasta nökötti lentokoneessa.
Kukaan ei saanut aihetta sanoa "lapset aina häiriköi".
Jos emme olisi joutuneet kävelemään koko koneen läpi päästäksemme paikoillemme, kukaan ei olisi edes tiennyt että koneessa oli lapsia.

Olin kyllä ylpeä ihan jokaisesta.
Lennon kohokohta oli lasten mielestä se että saa "makeisia". Olin varannut hedelmätoffeeta.

Viikko vierähti arkisesti. Mies osittain töissä.
Ihailimme lelukauppoja, kävimme luonnontieteellisessä museossa.

Kävelimme kuulaana syysaamuna Kasvitieteellisen puutarhan puistoalueen läpi.
Ihailimme Puutarhayhdistyksen kaunista puutarhaa.
Söimme pizzaa, kävimme hampurilaisella Mc-ketjussa, mitä emme kotimaassa koskaan tee.

Ulkoilimme, kävelimme, ajoimme raitiovaunuilla ja busseilla. Lapset saivat kiipeillä kallioilla asuinpaikkamme vieressä.

Seikkailimme Maritiman-museossa, joka tarkoittaa montaa erilaista laivaa, sotalaivaa ja mikä huippuhienoa, OIKEAA SUKELLUSVENETTÄ. Lapset menivät miehen kanssa sukellusveneeseen oikein sisälle...minä tyydyin pitämään reppuja ja kasseja.
Niiden kanssa siellä ei olisi mahtunut kulkemaan.

Ihastelimme merenkulkumuseota, jossa kattoon asti ulottuvia purjelaivojen pienoismalleja ja merenkulun historiaa, sekä pieni akvaario alueen meristä ja vesistä.

Viikon kohokohta oli Universeum. Paikka jossa olemme käyneet joka reissullamme Göteborgissa. Mahtava aina vain.
Toinen kohokohta oli vanhan kaupungin pieni lelukauppa, josta edellisellä reissullamme ostimme lapsille pienet silikoniset sisiliskot tai samakot, jokaisen oman valinnan mukaan. Lapset odottivat pääsyä siihen pieneen lelukauppaan kuin kuuta nousevaa.

Esikoinen pääsi mukaan yhtenä päivänä ruotsinsuomalaiseen kouluun. Neljännen luokan tunneille.
Kivaa kuulemma oli. Monilta piti kysyä uudelleen heidän sanomansa asia, sillä monien suomen kieli oli melko persoonallista.
Eron huomaa mm. siinä, että suomen tunti on siellä samanlainen rakenteeltaan kuin meillä vieraiden kielten tunnit.
Vaikka suomi siis on lapsille ns. kotikieli heidän taustansa vuoksi. Monilla heistä ei ole aktiivista suhdetta suomen kieleen ja vaikutteita imeytyy arkiympäristöstä.

Harvinainen reissu. En ottanut lainkaan valokuvia. Päätin rangaista itseäni kun niin monta tuhatta valokuvaa on laittamatta, että uusia en tarvitse. Samalla helpotus kun ei tarvitse vahtia kameraa.
Viimetipassa otettiin mukaan esikoiselle annettu vanha pokkaridigikamera mutta eipä hänkään sillä lopulta kovin montaa kuvaa ottanut.
Nyt muistikuvat elävät.

Kotiin matkasimme pikajunalla Ruotsin halki. Matka sujui upeasti!
Vietimme tuulisen ja hyytävän kylmän iltapäivän Tukholmassa.
Aikaa oli vain muutamia tunteja laivan lähtöön ja mietimme mitä tehdä.
Lasten halusta kävelimme kuninkaanlinnan luokse ja ympäri.
He seurasivat kiinnostuneita kesäisiä häitä, nyt kävelimme kirkon ohi ja olisimme menneet kuninkaalliseen aarrekammioon. Suruksemme se oli kiinni. Auki talviaikaan vain kolme tuntia päivässä.
Lapset olivat kuitenkin haltioissaan kaikesta kuninkaallisesta.
En muistakaan milloin olisin tehnyt näin turistillisen matkan Tukholmaan :)
Laivaterminaalissa laivaan ja kohti kotia.

Nyt arki taas kutsuu....