Suklaamoussea ja löytöjä

Pyhäinpäivä.
Ajattelin "juhlistaa" sitä ja törsäsin kaupassa kuhafileisiin.
Tänään sitten iskä lähti pyöräilemään pienten kanssa, esikko oli urheilemassa ja minä olin juuri saanut mattoloimen puihin. (mattopuissa onkin ollut se loimi puoliksi niisittynä vasta syksystä 2007-että mikäs kiire tässä enää)
Tein suklaamoussea jälkiruoaksi. Kahta erilaista versiota kun en ollut varma kumpi on hyvää.
Järjestelin upouusille lautasille salaattipedin, sen päälle ihanaa juusto-paprika-ciapattaa, kotijuustoa ja tomaattia.
Laitoin uuniin lämpenemään porkkanalaatikon (väliveljen erikoistoive ja muillekin kelpaa)sekä perunalaatikon (minun teki mieli).
En koskaan tätä ennen ole syönyt jouluruokia muulloin kuin jouluna-en tiedä missä viiraa.
Paistoin kuhafileet voissa, maustoin ne sitruunalla, pippurilla ja suolalla.

Aikuiset saivat kuohuviiniä palanpainikkeeksi, lapset mehua.

Suklaamousse numero yksi oli aikuisten suosikki:
Lämmitetään kattilassa 3 dl kermaa melkein kiehumispisteeseen.
Lisätään 225g tummaa suklaata. Sammutetaan levy.
Hämmennetään niin että suklaa sulaa.

Hetken jäähdyttyään, seosta vatkataan kauan. Se sakenee-uskokaa vain.
Koostumus on kuin hienoimmissa ravintoloissa. Ilmavaa, pursotettavaa, ihanaa.

Suklaamousse numero 2 oli lasten suosikki:
1 dl kermaa kattilaan sekä 1dl sokeria, lämmitetään kunnes sokeri sulaa.
Lisätään 200g tummaa suklaata. Sammutetaan levy ja sekoitellaan suklaa sulaksi asti.
Vatkataan jossain välissä 3 dl kermaa vaahdoksi. Sekoitetaan varoen suklaamassa kermavaahdon joukkoon. Samettista, kevyen tuntuista, herkullista. Aikuisen makuun äklömakeaa. Miehen mielestä maistui joulukalenterisuklaalta-ihan niin alas en vajoaisi arvostelussani.

Laitetaan mousset kauniisiin maljoihin ja jääkaappiin kylmään.

Lapset juhlivat pyörälenkin jälkeen yöpuvuissa-eihän sitä nyt herranjestas päivävaatteita pueta jos on pyhäpäivä eikä tarvitse kotoa poistua. Ulkoillessa kun yöpuvun päälle sujahti näppärästi kaikki tarvittavat ulkovaatteet.
Meillä ei pieniin muotoseikkoihin takerruta.

Vatsa täynnä herkkuja kömmin takaisin kellariin mattopuiden kimppuun.
Koko illan pähkäiltyäni ja miehen ja esikoisen oivallisella avustuksella (omat kädet ei riittäneet joka narun pitelyyn) sain puut kudontakuntoon.
Olen ylpeä ja onnellinen.
A) Puut eivät ole omat ja ne on kasattu ystäväni avustuksella silloin kolme vuotta takaperin, en siis ole ikinä näillä puilla kutonut.
B) Kyseessä on pyöräspuut, en eläissäni ole kutonut pyöräspuilla, muilla kyllä.
C) Kolmessa vuodessa kun pitää totaalitauon, ehtii taitavasti unohtaa kaiken oppimansa...muisti palaa pätkittäin. Onneksi ainakin minulla toimii joku solumuisti.
Kun kädet koskevat, alkaa päässäkin surista ja sopivat asiat loksahtelevat paikoilleen.

Sain jo muutaman sentin mattoakin tehtyä mutta sitten väsy voitti.
Nyt mattoa pukkaa koska vain...20m loimi odottaa kutojaansa.
Monen maton kuteet on jo valmiina nyssäköinä. Joka kesä olen niitä laitellut ja luullut että tulee aikaa kutoa. Se on se aloittamisen kamala vaikeus. Ajatus että pitää muistaa miten niisitään, tai luetaan niitä maa-taivasohjeita, miten laitetaan pirtaan tai solmitaan ja onko puissa kaikki osat siellä missä pitää???

Esikoista kiinnosti pienempänäkin kudonta ja hän lyöttäytyi varsinaiseksi seuramieheksi jälleen kellariin. Kysymyksiä sateli.
Aikansa kuluksi hän myös tutkaili kellarin laatikoita.
Pieni lipasto, jossa on kolme laatikkoa paljasti yllättävän löydön.

Isot kasat pellavaisia keittiöpyyhkeitä ja pari lasten esiliinaa, kauniisti viikattuina. En olekaan kuin noin sata kertaa etsinyt niitä ja miettinyt mihin olen voinut ne tunkea?!?
No se pieni lipasto oli meillä vanhan kodin keittiössä ennen keittiöremonttia alkutalvesta 2007.
Luit aivan oikein.
Lipasto kannettiin kellarin ompeluhuoneeseen muutossa ja sen päällä on hyvä istua!
Kuka sinne laatikkoon nyt tulisi katsoneeksi?

Saman lipaston ylimmässä laatikossa oli mm. syömäpuikot. Olenkin ehtinyt miettiä, mitä niille on tapahtunut kun väliveli kerta toisensa jälkeen vaatii, että nuudelia pitäisi saada syödä sellaisilla kiinalaisilla puikoilla- että "äiti oletko jo löytänyt ne?????????" Nyt olen !
Tai muistin ihan varmasti omistavani mehupullon kumisia korkkeja, kaksi vuotta sitten kun niitä tarvitsin, piti ostaa uusia...no niitä oli siellä laatikossa.

(siinä yhdessä mystisessä laatikossa oli vain tyhjiä kirjekuoria, ei kiinnostavaa raportoitavaa)

Lattialla lojui myös avonainen banaanilaatikko. Sellainen "pitäisi toikin varmaan järjestää. Ei tänään , ehkä huomenna..."
Siellä oli vinot pinot pannulappuja jne. keittiökamaa...sieltä mistä edellisetkin.

No tuli kerta heitolla siistiä ja Feng Shui suorastaan holisee talomme läpi :)

Sain eilen surullisia uutisia. Hyvän ystäväni isä on menehtynyt vaikeaan sairauteen. Surettaa ystävän puolesta.

Tänään on pienen kummityttömme syntymäpäivä ja huomenna menemme juhlimaan.
Emme ole nähneet liian pitkään aikaan. Kaikenlaiset kulkutaudit ovat olleet kylässä siellä ja täällä...nyt iloitaan siis senkin edestä.

Ulkona pimeys käärii talon kuin peittoon. Kasvihuoneesta kajastaa kynttilöiden valo.
Mies kysyi tänään: "Milloin joululauluja aletaan kuunnella?" Vastasin "Jouluna".
Nyt on vasta syksy. Pimeä syksy.