Hyvä martat! Tässä marttailutesti hidastamisesta.
Oma tulokseni:
20 / 21p.
Osaat tasapainoilla kiireen ja rentoutumisen kanssa mainiosti. Jatka samaan malliin!
Hyvä minä. Totuus kun on että osaan hidastaa. Ikäväkseni ympäröivä suuri perhe ja sen mukanaan tuomat kiireet eivät aina luo sellaista oloa mutta olen pyrkinyt luomaan lapsillekin hitaan arjen.
Meillä mennään illalla aikaisin nukkumaan. Se tarkoittaa että aamulla herätään ilman kellonsoittoa luonnollisesti aikaisin. Lapsille jää pääsääntöisesti aikaa tunti-tunteja ennen kuin on mentävä eskariin/kerhoon/kouluun. Ikäkausien mukanaan tuomat "en halua ja en viitsi"- vaiheet luovat usein lähtöhetkiin kiireen tuntua mutta joskus silloinkin onnistuu olemaan hidas hyvällä tavalla. Iltapäivisin tullaan eskarista pääsääntöisesti kotiin ja on aikaa syödä/lukea/leikkiä/ulkoilla ihan miten lystää. Poikkeuksia toki on.
Ainoa suruni on se, että arkinen aikataulu sitoo minut kotipiiriin. Vaikka minä osaan hidastaa moni muu ei. Tuntuu etten ehdi tavata hyviä ystäviä riittävästi. Heillä on niin kiire. Ne ystäväni, jotka ovat kotona lasten kanssa, elävät samaa vaihetta ja siten ovat sidottuna omaan kotiinsa. Matkat ovat pitkiä ja kahvillekaan ei tahdo ehtiä muutamassa tunnissa. Tapaamisvälit venyvät ja omatunto kolkuttaa. Surullista. Ne jotka ovat työelämässä eivät ehdi illalla harrastuksiltaan minnekään. Hidastamisen nurja puoli.
Hienommin sanailtuna Slow on nyt in. Ihan sama millä kielellä mutta on hyvä aika alkaa hidastaa.
Täällä yksi Martta huutaa hurraata tälle hankkeelle. Eikö ole ihmeellinen tunne, kun tajuaa, että kaikki asiat tulevat kyllä tehdyiksi, vaikka ei niin höseltäisikään. Ja jos joku jää tekemättä, sillä ei ole sitten niin väliäkään :-D
VastaaPoistaKyllä vain! Oma äitini on aina ollut sellainen supertehokas-ei istu hetkeäkään aloillaan. Itse en samaan kykene vaikka haluaisin. Olen kuitenkin huomannut ettei minun tarvitsekaan. Osaan nauttia elämästä-jos haluan. Joskus tuntui että koska olen "vain" kotiäiti minun pitäisi sitä ja tätä-myöhemmin huomasin ettei se lisännyt onnellisuuttani. Yritän olla vain ja nauttia siitä ilman huonoa omaatuntoa-se viimeinen oli varmaan vaikeinta oppimisessa. Niin tiukasti meidät on kasvatettu tekemisen kulttuuriin.
VastaaPoistap.s. Ajattelinkin sinua intopii, kun luin marttojen sivuja ;)
KYLLÄ!! Kotiäidin huono omatunto on ihan sietämätön seuralainen, vaikka kukaan muu kuin sinä itse ei aseta paineita asioiden hoitumisesta. Silti ajattelen aina välillä, että Herra Mies TAATUSTI arvioi kotia töistä palatessaan, ja miettii, että ei se ole tuotakaan tehnyt, vaikka on päivät pitkät kotona. Ja sitten oma taakkani harteilla kasvaa jättisuureksi...
VastaaPoistaKylläpä lämmitti lukea, että olin ollut mielessäsi!
Tietynlaista hidastamista olen tässä yrittäjänä ollessani jo toteuttanutkin. Tosin se tietää sitä, että toisinaan on sitten TOSI kiire. Mutta pääosin olen saanut järjestymään kiireetkin omaan aikatauluun sopiviksi. Ilman stressiä kiirekin on siedettävää. =D
VastaaPoistaMutta ihan tekemättä mitään en osaa olla kuin nukkuessani. Enkä ole sitä kyllä pahaksi asiaksi ottanut. Luen, virkkaan, neulon... Ja niistä saa voimaakin tähän muuhun arkeen. Hyvää vastapainoa.
Samaten olen tärkeysjärjestyksessä mm. siivousta siirtänyt alaspäin useaan otteeseen. Siksi meillä voi tulla yllätysvieraita vastaan ylimääräisiä villakoiria tai/ja iso tiskivuori, mutta en ole näistäkään stressiä ottanut. =D
Minz, totta turiset!
VastaaPoista