Väliveli on nyt syksyn ajan käynyt luontokerhoa.
Paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen aktiivi, herttainen nainen, pitää kerhoa.
Kerho on ollut joka kerta jymymenestys.
On seikkailtu metsässä, luuppailtu (siis tutkittu luupilla asioita), sidottu oljista seppele, jonka sai itse koristaa luonnosta löytämillään jutuilla, vierailtu kerhon vetäjän kotitilalla (jonka jälkeen äitikin sai oppitunnin kanoista), piirretty kalliomaaluaksia hiilillä jne.jne.
Syksyn huippu tuli tänään.
"Äiti kato, me saatiin karstata lampaiden villoja ihan ite!"
"Kato mulla on näytti!" (näyte) (ruskean Suomenlampaan villakikkara)
"Haista mun käsiä!"
"Koita kuinka pehmeää se on, siinä ei ole yhtään roskia kun karstasin sen niin hvyin-katottiin sitä sillä koneella mitä lääkäritkin käytttää...MIKROSKOOPILLA!!!...ei saa karstata liian isoa kerrallaan...voiko tähän laittaa ympyräisen kankaan päälle ja tehdä tyynyn???....."
Voi onnea ja äiti oli ihan vähän kade.
Rakastan huovuttamista ja unelmani on löytää vanhat, hyväkuntoiset karstat.
Kirpparilla on toistaiseksi tullut vastaan vain sellaisia versioita, joiden piikit irtoilevat pohjasta omia aikojaan.
Pitänee joulun alla antaa houkutuksille myöten ja hankkia villoja...voisin saada innokkaan apulaisen.
Muista tulla ensin täältä kattomaan minkä värisiä villoja löytyy ;)
VastaaPoista