10.joulukuuta perjantai...

...päivä jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä.

Koko viikon on rytmi ollut sekaisin, ei mikään unirytmi vaan elämänrytmi.
Maanantaiaamuna iloisena kerroin lapsille että tulee joulukalenteri televisiosta. Naksautettiin televisio päälle voidaksemme huomata että lastenohjelmat olivat loppumassa. Itsenäisyyspäivän kuuluu olla pyhä ja lastenohjelmien kuuluu tulla normaalia myöhemmin.
Noh, menetin oman lempihömppäohjelmanikin samasta syystä-tosin odotin sitä alkavaksi tiistai-iltana, todetakseni että se siis tosiaan tuli maanantaina joka oli edellinen päivä.

En lannistu pienistä. Koko viikko on kuitenkin mennyt epätahtia. Pää ei vain suostu uskomaan että elämä kulkee.

Viimeksi tänä aamuna havahduin 8.30 siihen tosiasiaan että ei auta vaikka herättäisiin miten ajoissa ja puettaisiin (pikkuiset pukivat päivävaatteet tosi nopeasti herättyään), kun kerho alkaa klo 8.30 ja emme ole edes lähteneet sinne kun ehdin tunnin aikana unohtaa että tänään on oikeasti perjantai ja se kerhopäivä!
Onneksi kerhossa on lapsiperheen unelma "liukuva aamu" Sinne siis saavutaan kukin omaan tahtiinsa puolen tunnin aikana ja klo 9. kerho sitten virallisesti alkaa.
Paras keksintö tässä maailmassa. Lapset pelaavat, värittävät tai tekevät jotain hiljaista ja rauhallista sen ensimmäisen puolituntia ja jokainen pääsee mukaan ja tekee mitä haluaa sen aikaa kun ehtii.
Tosi hyvä systeemi. Sanonko vielä-mahtava!
Ehdimme siis yhdeksäksi kerhoon, koska ihana iskä tekee eväät lähtiessään reppuihin.

Väliveljen pukeminen ei meinannut lähteä alkuun. Hän oli edellisyön kipeä.
Oksensi kerran muttei ollut paha olo?!? Nuha ja köhä sillä on että liekö mennyt unissaan räkä kurkkuun ja saanut oksentamaan kaiken vatsansa sisällön keskiyöllä. Mene ja tiedä.
Pysyimme eilisen varmuudenvuoksi kotona. Kukaan ei sairastunut ja meno oli normaalia.
Väliveli oli kuitenkin sitä mieltä että eskariin ei mene kun siellä on ihan tyhmää.
Kysyin että mikä siellä nyt niin tyhmäksi on muuttunut?
Aikani jankattuani (huomautan että kello kävi koko ajan ja aloitimme keskustelun silloin kun 8.30 huomasin että olin unohtanut kerhopäivän) sain selville, että eskarissa on tyhmää koska joku kiusaa.
Kysyin että kuka kiusaa ja selvisi että eräs pieni tyttö.
Loppuviimein sain selville että ei tyttö ole ilkeä, mutta kiusaa. No miten kiusaa?
Sanoo häntä ja yhtä toista poikaa "vanhaksi mammaksi". Siis TÄH?! (Kaikki näyttelijänlahjat käyttöön. Ei voi hirnua huvittuneena kun toiselta on juuri saanut tivattua suuren tunnustuksen)
Että kuule, ei se nyt ehkä ole ihan pahinta mitä joku voi toiselle sanoa , jos sanoisit sille tytölle (joka on muuten oikein mukava) että et tykkää kun hän nimittelee sinua ja kaveriasi vanhaksi mammaksi.
Kenenkään ei ole mitään tarvetta nimitellä ketään missään.
Vaikka minä tahtoisin sanoa häntä nyt pikku piparkakkusekseni, mutta hänestä se ei tunnu kivalta, niin sen voi sanoa ja sen jälkeen en nimittele.
Aikuiset on eskarissa siksi, että tällaiset asiat voi sanoa niille ja nämä asiat voi sanoa äidille ja isille ja että minä sanon nyt asiasta heti opettajalle, niin voitte eskarissa sitten puhua fiksusti tämmöisestä asiasta kun se on varmasti ihan hyvä kaikille.
Kello 8.58 kipitimme kerhoon ja eskariin ehdimme-sillä meidän onneksemme emme olleet ainoat myöhässä tänä aamuna. Mudienkin viikko on käynyt epätahtia-ylläri ylläri!

Ajattelin että ehkä tämä tästä.
Ajoin postiin. Mietin, pitäisikö odottaa pakettikorttia mutta ajattelin että helpompi käydä siellä nyt yksin.
Puhelimeeni kun saapui jo aiemmin viikolla viesti: "Hyvä asiakkaamme, pakettisi on postitettu pla pla plaa....koodi jolla voit seurata lähetystä löytyy tästä ja paketti on noudettavissa lähipäiviä omasta postistasi..."

Eilen poistuimme kotoa sen verran että pikkuveljen korvien putket piti tarkastutettaman lääkärillä, että ovat siellä missä pitää ja korvat OK. Operaatio kun oli silloin syysloman jälkeen jo.
Yöoksennus ja lääkärikäynti ja sitä edeltänyt stressi kun mietin mitä jos kaikki oksentaakin aamulla ja pitää muistaa ehtiä perua lääkäriaika joka on aikaisin aamulla ja stressi stressi stressi...
Unohdin koko lähetyskoodin.
Illalla muistin ja kurkkasin nettiin, niin siellä luki että on saapunut postiin ja siis pääsen sen tänään hakemaan.

Noh, pääsin postiin.
Annoin koodin, postivirkailija tulostaa kuitin koneesta ja pyytää allekirjoituksen ja henkkarin.
Hakee paketin ja sitten huokaisee: "Tämä onkin tämmöinen paketti että tarvitaan valtakirja." (Miksei postin kone huutanut Alerttia jo siinä vaiheessa kun tulosti kuittia paketista?)
Minä ihan öönä, että miten minä itselleni voisin valtakirjan kirjoittaa???
"Tämä on lähetetty Matti Meikäläiselle, onko hän sinun miehesi?"
No juu onhan se, mutta kun minä olen Maija Meikäläinen ja se paketti on minun, mies sen kyllä on maksanut omalta tililtään mutta minä olen sen omistaja...ja miksei viestissä mainita että VALTAKIRJA tai KIRJATTU lähetys? Kun viestihän tuli MINULLE niin en voi kyllä olettaa että en saisi hakea pakettiani"

Voi tuhannen turkasta!
Hvyä tietty että kallista pakettia ei voi noutaa kuka tahansa mutta kyllä harmitti.
Suututtaa jo valmiiksi tämmöinen asiakassuhde, että ei hoideta asiaa kunnolla.
Kyllä lähettäjän olisi pitänyt älytä, ettei voi lähettää pakettia minulle kirjattuna miehen nimellä. Että jokin yhtälössä ei täsmää.

Koko lähetyskoodin idea vesittyy tämmöisessä.
Minä lähempää autolla en pääse hakemaan pakettia heti kun se on mahdollista, kun pitää odottaa pakettikorin saapumista postissa ja joko haetuttaa se miehellä (joka fillaroi töihin naapurikaupunkiin!) tai odottaa että hän ehtii kotiin allekirjoittamaan valtakirjan.

Noin, nyt hengitän syvään ja vielä uudelleen. Sain puhistua.


Palkinnoksi sinulle, joka luit tänne asti, taas jouluruno.

"Roudan kourissa maa.
Taivas satanut hyppysellisen lunta.
Tuulen luuta lakaisee orpolehteä.
Sytytän kynttilän.
Entisyys hiihtää ohitse
punaisessa pipossaan
huivi tuulessa. "

~tuntematon