" Pimeyden on oltava
muutoin kynttilänliekki ei valaise.
Valo on valoa vain pimeyttä vasten.
Pimeys ja valo tarvitsevat toisiaan
ollakseen olemassa
niin kuin ihminen ihmistä tarvitsee. "
~Maaria Leinonen
Olen tänään pitänyt kädelläni pienen pientä koiranpentua, vastasyntynyttä.
hieronut sen pientä vartaloa ja kuullut kun se ensikerran vinkaisee.
Ihaillut sitä emonsa kainalossa.
Pieni ja valkoinen, sadanseitsemänkymmenenkahdeksan gramman painoinen.
Jännittänyt, saako se pentukavereita.
Luopunut jo "toivosta" , luullut että kuvittelimme vain, ilahtunut, kun pieni tumma kaveri tupsahti maailmaan.
Pieni, niin hento että piti hieroa paljon enemmän ja miettiä jaksaako se kuitenkaan...toivoa...auttaa...toivoa...toivoa... Jätin pienet emonsa hellään huomaan.
Oli ihana jälleen kerran (niin monennen etten enää osaa laskea) olla koirakätilönä auttamassa ystävää.
Toivon että tänään myöhään-tai huomenna saan iloisen uutisen että pienikin selviää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti