hyvää päivää näkemiin

Voi arvauskeskus, en paremmin sano.

Korvakipuinen ja niskajäykkä lapsi tarvitsi lääkäriä.
Olin puolitoista (1½) tuntia aamulla puhelimessa.
Kertaakaan puhelin ei tuutannut varattua, vaan ääntä, että puhelin soi siellä toisessa päässä muuta kukaan ei vastaa.

Vihdoin autuas "klik" "Terveyskeskuksessa, päivää."
Siinä sitten kuvailin potilaan oloa ja hoitaja ystävällisesti etsii koneelta omalääkärin aikoja. "voi täällä olisi juuri nyt ihan tyhjää omalääkärillä, mutta ei se tietysti auta..."
Juu ei, istuin puolitoista tuntia puhelimessa, jos joku olisi vastannut minulle vaikka vain vartti sitten olisin jo siellä vastaanotolla. (voitte arvata että otti aivoon ja lujasti)
"Kuinkas pian pääsisitte tulemaan?"
Koska tahansa...
"No hän merkitsee teidät tähän seuraavalle vapaalle lääkärille kun omalääkäri lähtee pois nyt"
Kiitos, kiitos, tulemme heti.

Vaatteet päälle vauhdilla, kaikki hommat sikseen-onneksi en ollut ehtinyt aloittaa lounaan tekoa. Menoksi ja hetken päästä olimme terveysasemalla.

ILMOITTAUTUMINEN
Päivää, varasin juuri puhelimessa ajan...juu nimi ja syntymäaika tässä...
"Ei täällä näy...mikäs se nimi olikaan...ahaa no tuolla...päivystykseen merkattu..tasalta....voi mennä hetki kun menevät aina nuo akuutit ja ambulanssi edelle...mutta tuohon vaan odottamaan."

Ajattelin että GREAT! Yli tunti aikaa että keritään me sitten juuri ja juuri.
En olisi ottanut siihen väliin päivystysaikaa, jos joku olisi minulle puhelimessa sanonut että "toinen lääkäri" on synonyymi päivystykselle!

Odotimme tunnin. Alkoi aika loppua. Lasten hermot oli loppuneet moneen kertaan-vaikka sanottakoon että kiltisti olivat kaikenkaikkiaan.
Menin jälleen ILMOITTAUTUMINEN luukulle. Että olisi tässä ongelma tämä "aika pian" aika meni tunti sitten ja pitäisi yksi lapsi noukkia kerhosta ja ei olla vielä sinne lääkäriin tämän sairaan kanssa päästy...

IHANA, kiva ja reipas hoitaja sanoi, että voi merkata koneelle meidät hetkeksi poistumaan. Lääkäri ei turhaan huhuile ja merkitse meitä "EI saapuneiksi". Kun palaamme niin ilmoitamme vain ja hän merkitsee meidät taas paikalle.

Kerholla pelastava enkeli, kerhokaverin äiti ehdotti että ottaa kerholaisen heille leikkimään. (normaaliorganisointitaidoillani toki olisin voinut tätä kysyä etukäteen mutta tunnemme vielä niin vähän, ettei se tullut mieleeni mahdollisuutena)
Ajoimme siis turhaan kerholle mutta sain niin hyvän mielen, että vieläkin itkettää ilosta.
Ajoimme takaisin päivystykseen, ilmoittauduimme ja odotimme.
Siellä odottivat yhtä lukuunottamatta samat ihmiset kuin alunperinkin.
Eli vajaan tunnin aikana yksi ihminen jonosta oli päässyt lääkäriin.
Toki ambulanssi tai muu kiireisempi tapaus oli mahtunut väliin, tuskin kuitenkaan kymmenittäin.
Odotimme vielä hyvän tovin.

Pääsimme vihdoin lääkäriin.
"Ahaa, korvasärkyä?"
"Katsotaan"
"Kumpikin puoli tulehtunut"
"Antibioottia"
"Ihan normaalisti nuo pään liikeradat menee" (Lapsi pitää päätä jäykkänä kuin olisi rautaa niellyt ja ei voi kääntää päätä toiseen suuntaan tai ylös mutta kroppa kääntyy-ihan normaalia?)
"Ei viittaa aivokalvontulehdukseen"
(no hyvä)

Viivyimme siis lääkärin vastaanotolla ihan äärimmilleen joka sekuntin laskien 2 minuuttia.

On se loistosysteemi tämä.
Juu juu pitäisi olla kiitollinen kun Suomessa on niin hieno sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä.
Herää vain kysymys että voisiko se myös TOIMIA hyvin?

No ihminen tarvitsee unelmia?!?