Ollaan oltu jo reilu viikko. Pyykkivuori on vain pesty-ei millään jaksa viikata vaatteita kaappiin. Talo on kuin pätsi ja ulkona on vielä kaameampi helle-lisäksi hyttysiä, jotka ovat suorastaan agressiivisia.
En siis ole tehnyt suoraan sanoen mitään. Valokuvien kanssa taistelin kaksi päivää ja menetin hermoni. Tämä bloggaaminenkin odotti sitä että laittaisin kivoja kuvia reissusta. Kattia kanssa. Kaikki latautumiset nollautuu siinä vaiheessa kun on odoteltu kiitettävän kauan. Plin error sitä tai error tätä. Kirjautuminen vanhentunut-tottakai juuri sen vuoksi että on odoteltu sen kuvan latautumista.
Kai konekin käy jotenkin ylikuumana helteessä vai mikä ihme lie.
Itse olen väsynyt ja äreä helteen vuoksi. Täällä oli ollut hirmuinen helle myös lomamme ajan. Kyllä tätä vois toisillekin jakaa. Reissumme oli mukava. Sää suosi myöskin-onneksi kovin montaa hellepäivää ei piisannut mutta kaunista ja lämmintä kuitenkin. Palaan siihen jahka pääsen samaan aallonharjaan kuvien ja tietokoneen kanssa.
Jotain hyötyäkin. Kiukuspäissäni ostin uusia albumeja ja järjestin satoja kuvia nopeasti albumiin. Ei ne olleetkaan odottaneet kehitettyinä kuin hmmm...viisi vuotta!
Odottakoot hienot silkkivälilehtiset albumini aikaa jolloin ei ole muuta tekemistä. Niiden teko kun ei ole ihan minuuttihommaa ja ensin pitäisi levitellä ja valkata kuvia, sitten asetella ja liimata. Siihen väliin ei kovin montaa tahmanäppistä "hei tääl on mun kuva kanssa! -tyyppistä häiriötä kaivata, saati että välillä muut jutut pakottavat keskyttämään. Jätäpä monen sadan kuvan arsenaali pöydälle pölyyntymään. EI EI EI.
Nyt kuvat ovat ainakin lastenkin katseltavissa suojattuina arkistokelpoiseen muoviin. On nimittäin tiedostoina tallessa tuhansia hyviä kuvia lomilta ja elämästä ylipäätään ja pakko ne kai on teettää paperille kun muussa muodossa aina tulee ongelmia säilyvyyden kanssa. Eikä ole voinut teettä kun edellisetkin odotteli albumia. Eivätpä odota enää. Hyvä minä ja hyvä esikoinen! Hän urhoollisesti pisteli albumiin minun järjestämiä ja ojentamia kuvia monta sataa.
Pikkupojat mökkeilivät tämän viikonlopun ja neiti luki Aku Ankkaa tai puhalsi saippuakuplia pihalla.
Kotona talo ja koirat olivat tallella. Pihaa ei samaksi tunnistaisi kun rikkaruohot kasvaa kilpaa kaksimetristen perennavarsien kanssa! Sopivasti ukkoskuuroja ja hellettä ja kaikki vihreä kasvaa silmissä kohisten.
Kaunista kyllä mutta kun rikkojen kimppuunkaan ei tahdo jaksaa käydä niin ottavat roikaleet kohta ylivallan.
Nyt on just hyvä. Aurinko on puun takana hetken. Kaikki ikkunat ja ovet auki. Tuuletin puhaltaa vain minuun. Eikä tavitse liikuttaa kuin sormenpäitä. Ummistan korvani huutavalta pyykkivuorelta ja sekasotkulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti