Kevät tuli ja kevät meni.
Luonnon aprillipila oli järjestää oikea takatalvi.
Maassa on kunnolla lunta, pakkasta ja keväinen aurinko paistaa, aivan kuin elettäisiin helmikuuta.
Remontti etenee. Kellarihuoneen lattiassa on laatat.
Saumaus uupuu. Loppusuoralla tämä projekti siis.
Tiedossa hirveä suursiivous.
Esikoinen muuttaa uuteen valmistuvaan huoneeseen.
Siivousta, siivousta, siivousta.
Järjestän esikoisen entisen huoneen kangaspuille, ompelutarvikkeille.
Siivousta, siivousta, siivousta.
Ehkä takatalven tarkoitus on näyttää, että rauha vain. Ei puutarhaa vielä tarvitse kuopsuttaa.
Siellä kun odottaa suuuren suuuuuuuri työmaa salaojituksen jäljiltä.
Kuraa, savea, märkyyttä. Vielä hetki armonaikaa.
Nyt koitan parannella itseni. En ymmärrä mikä nuhapöpö minuun hyppäsi.
Olo on vähintäänkin kehno. Toisaalta hyvin olen taudit onnistunut kiertämään tähän asti.
Tilkkutäkkiä olen pikkuhiljaa muiden juttujen lomassa virkannut.
Loppusuoralla siinäkin ollaan.
Aurinko paistaa!
Oi, miten hienoa, että remontti osa 1 (tai jotain) näyttää jo olevan tunnelin päätypuolella. Joko uskallat olla varovaisen toiveikas lopun lähestymisestä, siivouksesta huolimatta?
VastaaPoistaAina tuollaisen mittavan remontin jälkeen sitä miettii, pitäisikö ihmisen panostaa kerran ulkopuolisen siivoojan apuun? Ettei ihan kaikkea tarvitsisi aina tehdä itse.
Nuhapöpöjä on kuule liikkeellä kokonainen armeija. Suosittelen nokkakannua (sitä "sarvikuonoksi" kutsuttua nenähuuhtelukannua) ensihätään. Vai olitko sinä niitä, joilla oli se jo?
Pikaista paranemista sinulle ja voimia viime rutistukseen.
Kiitos, kyllä minä nuhan selätän. En vain heti löytänyt ourekyvaan tepsiviä aineita. Nenöjannyn tiedän toimivan mutta se menee minylla kastiin: ei pysty. Nenääni en voi laittaa vettä. Toisaalta nenäni ei yleensä tukkeudu vaan vuotaa kuin Niegara ennemmin.
VastaaPoistaLievä lämpö tässä olon sai kehnoksi. Kotiäitiyden haittapuoli on se että sairasloimia ei tunneta.
Hih, onneksi ei ole mikään remontti no.1. Ennemmin numero tsiljoona tai jotain :) On niinkuin kaikenkaikkiaan voitonpuolella.
Ihan tosissaan: kuuden vuoden sisällä on kyllä tosiaankin remonttia meidän elämässä riittänyt. Toisaalta remonttien välissä aina on suvantovaiheita kun talo kuitenkin on asumuskunnossa eikä mikään pommi.
Remontit on tehty: 2007 vuosi alkoi vanhassa kodissa ikävällä yllätyksellä. Keittiössä vesivahinko, kaiken purku ja kuivatus keskellä kovinta talvea. Uuden keittiön rakentaminen.
Loppuvuodesta yllätysmuutto.
Alkuvuodesta heti alakerran takkahuoneen remontti, kokolattiamatto 70 luvulta veks. Laatoitus. Avotakka veks, varaava tilalle. Seinien ja katon paneelien maalaus.
Aika pian keittiöremontti. Sillä tipahdus juuri tehdystä keittiöstä, jossa kaikki oli tarkkaan mietitty toimivaksi- alkuperäiseen 50-luvun lopun keittiöön, jossa kaapit oli nukkekotikokoa ja työtäso polven korkeudella, oli liian hurja. Keittiössä kuitenkin kuluu valtaosa vuorokaudesta.
Sitten meidän makuuhuoneen maalaus. Seinät oli nimittäin tapetoitu säkkikankaalla. Niihin imeytyi maalia kerros jos toinenkin.
Yläkerrassa poikien huoneen maalaus
Sittemmin yläkerran pikkuvessan täysremontti.
Jonain vuonna keskikerroksen pikkuinen vessa.
Sitten olikin tulvivaa kellaria parina keväänä.
Salaojitusta, joka poiki tuon kellarin toisen huoneen remontin ja kellarin viininpunaisten seinien maalaamiseen valkeiksi. Eteisremontti ja uudet ulko-ovet.
Silti meidän koti ei monen mielestä olisi varmaankaan edes kesömökiksi riittävästi varusteltu. Joka ei sinänsä meitä kiinnostakaan mutta kertonee sen tason millä mennään.
Unohtamatta pihan raivausta vuosittain, puutarhanhoitoa, kasvihuoneen rakentamista.
Joka välissä on vielä eletty.
Näin kun laskee ja ajattelee, miettii että huh! Ja wau!
Jahka hiukan vedetään henkeä, alkaa pihanlaitto uudelleen.
Suurena projektina odottaa vielä karmivan kylppärimme korjaaminen. Se vaatii kuitenkin myös rahallisesti hieman hengenvetoa.