Helleborus

Viikko takaperin seikkailin pienempien kanssa puutarhakaupoissa.
Pääasiassa ihan vain huvikseen. Lapset saivat bongailla jouluisista kukkakoreista pieniä lahjapaketteja, possuja, kultaomenoita ja itse sain ihastella vehreyttä.
Kaikinpuolin oivallista kaamosterapiaa siis.

Yhtäkkiä väliveli huudahti kirkkaalla ja _hyvin kuuluvalla_ äänellään:
"Äiti katso tämä näyttää ihan sellaiselta helleborukselta. Se helleborus niger!"
Minä kipitin tottakai katsomaan ja sehän se, ihka aito jouluruusu-kauneimmillaan kukassa.
Harmi että silmäni havaitsivat kasvissa aika paljon ei toivottua elämää ja jouduin jättämään sen kauppaan.
Rakastan jouluruusuja. Ne ovat niin herkän kauniita. Nimikin on kaunis.
Vähän samanlainen kuin kaunis pikkuruinen luonnonkasvimme Vanamo (linnea borealis) tai Kylmänkukka (pulsatilla).Kaikki mykistävän suloisia.

Ihmettelette varmaan miksi 5-vuotiaani huudahtelee kasvien tieteellisiä nimiä?
Käytän itse monista rakkaista kasveista niiden tieteellisiä nimiä sen kummemmin ajattelematta, toisaalta käytän niitä mielelläni-vain siten ne säilyvät muistissa.
Luimme kuitenkin aivan ihanan satukirjan. Se kertoo myös helleboruksesta.

Satu Kukkameri ja lumen ihme

Kirjassa on juuri sitä joulutaikaa mitä itse joululta odotan. Eikä yhtään haitannut että lempikasviani kuvailtiin kirjassa. Väliveli muistaa paljon kasvien nimiä ja tietää paljon eläimistä, helleborus teki häneenkin suuren vaikutuksen. Sopii luettavaksi aikuisellekin joka haluaa joulumieltä. Samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös Satu ja Päärynäpuun Pyrre Ihastuttava kirja myös.

Jostain vielä löydän jouluruusun jouluksi. Omassa kukkamaassa ne eivät varmasti nouse kukkimaan oli lunta tai ei. Istutin ne vasta myöhään syksyllä...ehkä jonain jouluna ne nousevat sieltä kuin ihme! Minulle riittää että säilyvät hengissä ja sulostuttavat puutarhaa keväällä.