Liukasta laskiaista

Vietimme monta tuntia lasten kanssa ulkoillen.
Päiväkerho/srk järjesti laskiaisriehan.
Oli poniajelumahdollisuus ja napakelkka, pulkkailua sekä hiihtoa.
Ylitse kaiken riemun kohosi kuitenkin lumivuori.

Alueen lumet oli traktorin toimesta kasattu korkeaksi kasaksi.
Lapset saivat kiipeillä ja liukua ja touhuta kasan kimpussa mielin määrin.
Yksi lastenohjaaja ja vanhemmat halunsa mukaan auttoivat lapsia jotka halusivat rakentaa lumilinnan.
Lapset kaivoivat monta tuntia posket punaisina ja tekivät hienot muurit lumikokkareista, suuren luolan kasan sisään ja tunnelin jonka kautta pääsi kulkemaan.
Kotiin ei olisi malttanut kukaan lähteä mutta nälkä ajoi ja väsymys-jota lapset tietenkään itse eivät nähneet/tunteneet.
Toivotaan etteivät mitkään nuorisohuligaanit keksi hajottaa lasten upeaa lumilinnaa ja he voivat nauttia siitä niin kauan kuin lunta piisaa aina kerhoillessaan!

Kotona kattilallinen pinaatikeittoa ja kananmunia, sekä uunipellillinen herkullista pannukakkua (jonka esikoinen teki!) purkillinen itsetehtyä omenahilloa ja kermavaahtoa hiukan päälle.
Kaikki katosi nälkäisiin vatsoihin nopeammin kuin arvaattekaan.

Lapsissa ei näy muuta merkkiä kuin punaiset posket. Itse voisin vaikka kömpiä sänkyyn ja käydä nukkumaan. On niin raukea olo. (Tunnustan että osa raukeudesta on omaa syytä kun en saanut nukuttua viimeyönä tarpeeksi)

Jälleen sataa hiljalleen lunta. Jostain syystä enää ei nouse kauniita lauluja mieleen kun katselee lumisadetta. Ennemmin ajatukset ovat keväässä ja kauhulla mietin minne kaikki pienet taimeni sijoitan jos kasvihuonetta ei päästä lumikinoksien tilalle pian rakentamaan...