Ensin tuntui keväältä, näytti tältä...
Seuraavana aamuna pyrytti rakeita ja lunta!
Kevät keikkuen tulevi. Niin sanoi vanha kansa.
Ikävä miten oikeassa ne olivat.
Toisaalta pikkukoiran tassut ja turkki pysyvät ihanan puhtaina. Kaikkialla on kaunista kun lumi on hohtavan valkeaa auringossa. Mieli vain odottaa kevättä kun lupaus siitä on jo annettu.
Eilen lauloi mustarastas iltalauluaan naapurin koivussa.
Ei tainnut sekään tajuta, että koko päivän jatkunut pyry siirtää kaikkea taas pitkälle eteenpäin.
Lumitöitä en enää suostu tekemään. Paitsi siirtelen vaikka kuvassa näkyvään kivikkoon lunta, etteivät ennen aikojaan auringon paljastamat kasviparat kuole yöpakkasiin tai kuivuuteen.
 |
| Olen wanha ja en viitsi hötkyillä...ai puhuuko ne herkuista, pitäiskö tästä nousta? |
 | ||||
| Toin kevään sisälle ja ostin rosmariinia, timjamia ja oreganoa keittiöön. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti