Ystäväperheen tyttö on kuollut. Hän taisteli urheasti mutta katala syöpä vei viimeisen pisteen. Itkettää. Ei voi edes kuvitella sitä surua ja ahdistusta mitä äiti, isä ja pikkusisko kokevat. Itkettää, tuntuu etten saa happea, ahdistus puristaa rintaa ja kiristää kaulasta. Tärisen .
Sytytin kynttilän. Olen sanaton.
Voi ei... Voi, miten äärettömän surullista. Olen pahoillani ystäviesi puolesta, samoin sinun, jolla on se surijan ja lohduttajan raskas kaksoistehtävä.
VastaaPoistaOn niin epäreilua, kun pieni ihminen kuolee. Kun niin ei pitäisi käydä; kun sitä ei mitenkään voi ymmärtää, miksi lapsi otetaan pois maailmasta.
En voi enkä osaa lohduttaa, mutta myötäelää voin. Muista, että täällä minä pidän sinua virtuaalisesti kädestä.
<3
VastaaPoista