maanantai 23. toukokuuta 2011

Sattuu ja tapahtuu

Meillä-kuinkas muuten.
Vietin ihanaa _hidasta_ kevätaamua viime tiistaina pikkuisen pentumme kanssa.
Lapset oli saatettu kerhoon ja eskariin ja päätin nauttia ihanasta auringosta ja viedä pennun juoksemaan läheisen puiston isolle nurmelle. Siellä pomppiessaan se on niin onnellinen!

Se istui ensin märällä nurmella ja haisteli vain ympärilleen. Lopulta sain sen lietsottua juoksemaan.
Vihdoin se kiihdytti itsesä ihan hurjaan vauhtiin ja sitten yhtäkkiä huppelis kuppelis kierien koko pentu meni aivan mukkelis makkelis. Kuinkas sitten kävikään! Se alkoi linkuttaa kolmella jalalla. Oikea takajalka tiukasti koukussa eikä suostunut edes huijaamalla laskemaan sitä maahan.

Oli ollut tarkoitus muutenkin soittaa eläinlääkäriin. Rokotuksia sun muita. Soitin siis ja kerroin myös jalasta.
Lääkäri oli sitä mieltä että näin pienen pennun jalkaa pitää katsoa varmuuden vuoksi.
Saimme ajan iltapäivälle.

Onneksi äitikulta oli tulossa meille. Hain lapset tahoiltaan ja jätin heidät äitini kanssa kotiin.
Eläinlääkäri ei tuntenut mitään "vakavaa" käsin tunnustelemalla mutta pentu ei vieläkään varannut jalalle yhtään.
Pentu nukutettiin, jalka kuvattiin ja röntgen paljasti ikävän totuuden.
Polvessa on irronnut pieni siru paikoiltaan. Ortopedin tuomio oli tyly: häkkihoitoa 2 viikkoa.
Näin pienen jalkaa ei ole järkeä sitoa mitenkään. Pentu lakkaa käyttämästä sidottua jalkaa/ sidos ei pysy kuitenkaan. Leikkaushoidossa sama juttu, lisäksi pitkä kuntoutuminen. Helpoin tie olisi liikkumattomuus, jotta pala alkaa luutua paikoilleen.
Tarpeensa saa remmissä tehdä. Muuten ei mitään.
Viikko nyt selvitty. Jalka on jo käyttökunnossa ulkoisesti, eli pikkuinen ei koikkelehdi. Spurttailuenergiaa alkaa kasaantua uhkaavasti. Viikko pitäisi vielä malttaa.
Onneksi luonteeltaan rauhallinen otus malttaa nukkua, jos olen samassa huoneessa. >Ei tarvitse koko ajan häkissä pitää. Pahinta on kun toiset koirat pitää hätistellä sen luota pois kun niiden kanssa ei millään malta vain maata paikoillaan vaan koittaa heti nousta haistelemaan ja pomppimaan. Sama lasten kanssa.

Viikon päästä sitten röntgen näyttää uuden tuomion. Toivotaan parasta!

3 kommenttia:

  1. Oi eiii!! Raasureppana pieni. Lapsille sitä sattuu ja tapahtuu kyllä aina, mutta että koiralapsillekin. Suukko pienelle :-x ja pikaista paranemista jalalle.

    VastaaPoista
  2. Tiedätkö, nyt minun tulee mieleen kysyä asiaa, joka on pyörinyt taustalla ajatuksissani, mutta en ole tiennyt, miten kysyä. Elokuinen tapahtuma antaa minulle hyvän väylän tiedustella: mahdatkohan olla Turussa elokuun viimeisenä viikonloppuna...? Jos kysymykseni hämmentää, voit lähettää minulle sähköpostia osoitteeseen tee-et-tee@hotmail.com, ja lähetä ihmeessä, vaikka ymmärtäisit kysymyksen täysin :-D

    VastaaPoista