EI pitäisi valittaa. Enkä valitakaan. En vain ole helleihminen. En ole koskaan ollut, enkä tule ikinä olemaan.
Niin kaunista kuin onkin, tuntuu että tuuperrun. Juoda voi ja olla sisällä-mieluiten liikkumatta. Nytkin istun talon varjopuolella, avoimen ikkunan äärellä-koko talossa on läpiveto ja vieressä puhaltaa pieni tuuletin ja kirjoitan tietokoneella. Juuri ja juuri ei ahdista. Jo liikahdus jääkaapin suuntaan kylmää juomaa hakemaan saa olon tuskastuneeksi. Lisäksi olo kurjistuttaa orastava heinänuha. Se tekee olon voimattomaksi ja nahistuneeksi.
Olen kultaisen keskitien ihminen. Ei tarvita hulluja paukkupakkasia, ei kuumia ja tukahduttavia helteitä. Sellainen mukava maksimissaan 20 astetta kumpaan tahansa suuntaan nollasta, ettei tarvitse miettiä mitä pukisi päälle.
Helle ja kova tuuli-onneksi tuulee, ettei helle muutu tappavaksi. Tuuli ja kuumus kuitenkin kuivattaa kaiken. Kasvit huutavat apua. Vanhat perennat pärjäävät-siksi niitä suosin. Nuoret siementaimet kuitenkin riutuvat.
Lapset ovat aivan tuskastuneita ja hermostuneita. Koirat makaaat haamuina jossain nurkissa odottaen helpotusta. Ei ihminen ole tämmöiseen luotu.
Vali vali. Kaunista on mutta kuumuus vie terän ja sulattaa aivotkin. Surettaa ihan pienet vauvat ja oikein vanhat tai sairaat.
Kohti kylmää vesikannua! Pitäkää huolta nestetasapainosta!
Minäkin olen "keskitien suosija". Ei ole helteet meikäläistä varten, eivät kyllä kovat pakkasetkaan (mulle riittäis - 10). Ei jaksa tehdä mitään, kun on liian lämmin. Päivällä melkein nukahdin omenapuun varjossa aurinkotuoliin, vaikka olisi pitänyt kitkeä rikkaruohoja. Puhhuh... Ne muutamat, jotka irti nyin, lähtivät kylläkin pölähtäen maasta. Ei ole niissäkään enää imua pysymään rutikuivassa mullassa.
VastaaPoista