Heräsin aamulla kello 5, koska rakkaani armollisesti kysyi töistä tullessaan "Onko sähköt kauankin ollu poissa?". Ensimmäinen yö viikkoihin ettei tarvinnut pitää tuuletinta päällä eikä ikkunaa kun oli vilpoisaa.
ÖÖH? Mistä minä sen tiedän kun nukun? No hämärästi mieleen palasi että olin joku aika sitten kuullut tietokoneen piippauksen unen läpi. Se ei ollut mikään hälyyttävä ääni, joten en sille ajatusta makeiden unien keskellä uhrannut mutta sehän se olikin, merkkiääni että piuhasta katkeaa virta /piuha irtoaa.
No mies kuunteli kännykällä sähkölaitoksesta vikailmoituksen, ja totesi että vika on siellä tiedossa-arvioitu korjaamisaika 3 tuntia. Pisti silmät kiinni ja alkoi kuorsaamaan.
Huomenta. En tietenkään saanut unta enää uudelleen.
Blogit sivumennen sanoen ovat elinehto tällaiselle kukkujalle-hiljaista tekemistä sängyssä peiton alla, keskellä yötäkin. Voi vain lukea-ei edes näppäimistöllä häiriköi nukkuvia. Nyt se ei käynyt päinsä-akku oli tyhjentynyt piuhan virran katkettua.
Ei voinut lukea kännykälläkään nettiä-koska unohdin laittaa puhelimen lataukseen illalla ja nyt se sattuneista syistä ei käynyt päinsä.
Makasin hetken kiukustuneena kunnes ajattelin että kerran ei nukuta, luetaan sitten.
Kaappasin alesta ostamani Alan Tichmarch:in kirjan, Keittiöpuutarha.
Luin ja selasin sitä tunnin.
Ihan mukava kirja. Tykkään tuosta brittipuutarhurista. Hänellä on kelpo ideoita ja maalaisjärkeä. Kirja ei varsinaisesti tarjonnut mitään ihmeellistä uutta itselleni mutta niin edullinen oli että ihan silmänruokana ostin sen.
Tunnissa puutuu leuka ja ranteet-kirja on sen verran iso ettei voi lukea selällään.
Nousin ylös ja lähdin koirien kanssa lenkille.
Niin oli viileää (vain +6!) että piti ihan anorakki ottaa harteille että tarkeni ovesta astua ulos. Aurinko paistoi ihanasti. kaste kimmelsi niityllä ja missään ei ristinsielua. Muutama hassu työmatkalainen.
Tunti kului ja 7 olin jo kotona. Pistin pannukakun tekeille ja paistoin sen lapsille, jotka parahiksi heräsivät kahdeksalta.
Tein omena-kaurapaistoksen ja pistin uuniin.
Sen kypsyttyä jätin sen uunin jälkilämpöön ja painuin pihalle rikkaruohojahtiin.
Paljon ehdinkin nyppiä. Kompostit taas täyteen mutta ei se juuri missään näy. Voi viidakko!
Seuraavaksi sisälle ruoanlaittoon, miehenkin hätyyttelin tolpilleen syömään.
Teinkin herkullista kasvisnuudeliwokkia ja kevätkääryleitä sekä soijanugetteja.
Sen jälkeen sisällä erinäistä puuhailua ja sitten taas ulos. Sain miehen avuksi leikkaamaan pois muutaman isomman kasvin.
Hiukan valokuvia puutarhasta.
Sisälle turvaan kuumuutta.
Lapset innostuivat poimimaan punaherukoita ja lupasin tehdä piirakan. Esikko lähetettiin kauppaan hakemaan munia, piimaa, kermaviiliä ynnä tarpeellisia aineksia.
Pikkupojat poimivatkin reilusti marjoja ja saatiin iso pellillinen herkullista marjapiirakka uuniin.
Autuas hetki lastenohjelmia 5-6.
Mies lähti viimeiseen yötuuriin.
Esikoinen kotiutui sulkapallosta ja lapset saivat iltapalaksi marjapiirakkaa, joka oli vielä ihan löllöä ja lämmintä.
Hyvin maistui.
Ai niin, se talo.
Lähellä tai no ei mitenkään vieressä muuta sanotaan että saman verran lasten koulusta toiseen suuntaan kuin tällä hetkellä tähän suuntaan, meitä on talo. Ihana vanha 1800-luvun lopulla tehty hirsirunkoinen talo.
Se oli aikanaan ihan höskä, joku osti sen ja remontoi sen kuntoon 2000-luvun alussa.
Ajamme siitä usein ohi, talo näkyy hyvin tielle, kun se on ihan tien vieressä.
Talo on aina ollut minusta I-H-A-N-A. Ainoa puute on mansardikatto. Se olisi jo unelmien täyttymys.
Pihassa on iso uusi autotalli, jonne mahtuisi auto ja toiselle puolelle pyörät jne.
Pihassa on piharakennus, ja vaja. Mikä hienointa tontti on yli 2500 neliötä!
Talo itsessään on hiukan pienempi kuin nykyinen. Toisaalta huonejärjesty on parempi. Ja ulkorakennukseen tai autotallin käyttöullakolle saisi esikoiselle tehtyä ihan oman huoneen-aika coolia.
Nyt yksi mahdollinen makuuhuone on meillä vaatehuoneena. Siellä sitä mahdollisuutta ei olisi. MUTTA siellä on kodinhoitohuone.
Saunassa on isot ikkunat.
Koko talo on rempattu. Toisin kuin nykyinen.
Miten minä onnistuin näkemään sen talon myynnissä NYT!?
En lue asuntoilmoituksia, kun meillä on koti.
Nyt luin. MIKSI?
Ääh. Voihan talo.
Heti kun ei ole hellettä pursuan touhua. Olen tehnyt enemmän tänään kuin parissa viikossa.
Kyllähän se helle uuvuttaa. Pelkkä ajatustyö tuntuu silloin rasittavalta. Itsekin elän viileämpinä päivinä ja nuokun vain helteessä. Meillä on ihana talo, tosin rempan alla (ja on vielä pitkään tulevaisuuteenkin), mutta vaihtelevampaa pihaa kaipaisin. Plattapelto ei oikein aja mun käsitystä puutarhasta. Puita kaivataan, pensaita, piharakennuksia... Nollabudjetilla käypi tämä remontointi ja pihan kehitys todella hitaanlaisesti. Mutta pikkuhiljaa, että JOSKUS sitten voi eläkkeellä ollessaan siitä täysillä nauttia. =D
VastaaPoistaVoi HALVAUS. Unelmien talon myynti-ilmoitus vie voimat käsistä, jaloista ja aivoista. Miten sen voisi saada? Onko rahaa, onko mahdollisuuksia, mitä tapahtuu, jos muutetaan, pitääkö remontoida, eihän se ole edes käytännöllinen... mutta kun se on se UNELMIEN talo.
VastaaPoistaMyötäelän kärvistelyissäsi!!
Hmmm... joko laitoitte tarjouksen sisään?
VastaaPoistaUnelmat joutuvat jatkamaan unelmina. Mies ei edes keskustele asiasta.
VastaaPoistaHiukan salaa kyllä harmittaa. Kun tosiaan siinä talossa on ollut aina "jotain" miksi se on miellyttänyt.
Kuten sanottu meillä on kiva talo ja mikä tärkeämpää-pihasta luopuminen on mahdotonta.
Taloista ja asunnoista-kodeista olen aina osanntu luopua. Olen muuttanut elämässäni niin monta kymmentä kertaa. Ystäväni sanoikin tänne muutettuamme että hän ihailee sitä, miten nopeasti talosta tulee meidän kodin näköinen. Ehkä se on se opittu taito-kotini on siellä missä sydän on. Viis puitteista.
Kuitenkin yhden kerran olen nyt luopunut pihasta-joka ei edes vielä ollut kummoinen, vasta tulollaan-kuulostaa ihan MINZ teidän pihalta ;)peltoa ja tilaa ja työtä. Silti sitä pihaa on ikävä. Miten monta kertaa olen nähnyt unta että tämä sopivan suuri koti olisi sillä pihalla.
Nykyinen piha on kiva-paljon työtä edessä toki mutta perusjutut on mieluisat. Kasvihuone suurimpana. Sitä ei saisi mukaan vaikka kasvejakin kehtaisi kaivaa pihasta.
Kaikkea ei vain voi saada.