Sattuu ja tapahtuu...

...meillä ja näemmä myös muualla.

Eilen piti olla kiireinen päivä. Aamulla herättiinkin hieman normaalia ja aiottua myöhemmin koska en tiennyt että mies menee myöhemmin töihin. Normaalisti hän herää 6 jälkeen ja lähtee ennen aamu 7 töihin. Itse herään samalla väkisin mutta venytän lepoa ja armahdan itseni enkä yleensä nouse kuin aikaisintaan silloin kun mies on lähdössä.
Nyt nousin miehen puuhastellessa keittiössä ja kello olikin jo 7.30. Tarkoittaa että ensimmäisen oppitunnin alkuun oli alle tunti aikaa.
Reipas suihku, mies ruokki nälkäiset lapset ja sitten huis hais ulos ovesta joka iikka.
Kuskasin ekaluokkalaisen ja eskarilaisen ja ulkoilutettiin pentua neidin kanssa.

Tultiin kotiin ja pistettiin tytöissä pyykkikone laulamaan, siivoilin paikkoja ja sitten käytiin neidin huoneen kimppuun. Kunnes hiukan yli 11 puhelin soi. "Täältä hammashoitolasta hei..."
Siinä samassa muistin sen kiireen ja aikataulun. Väliveljen hammaslääkäri! Voi itku.
Pahoittelin syvästi ja pyytelin anteeksi. Päädyttiin siihen että hammaslääkäri haetuttaa lapsen luokastaan.
Oli vain ajatellut että 1. luokkalainen halunnee vanhemman kanssa tulla.
Lähinnä vanhempi olisi mielellään tullut mutta se vanhempi mokasi ja unohti.
Sain isoveljen kiinni opettajansa kännykästä ja hän lupasi saattaa väliveljen hammashoitolaan.

Unohdin vain sanoa, että laita viesti tai soita puhelimestasi, kun asia on ok. Sillä ekaluokalla oli sijainen ja en ollut varma tavoittaako hammalääkäri häntä.

Hetken päästä koitin soittaa hammashoitolaan. Ei vastausta. Koitin soittaa esikoiselle. Ei vastausta.
Pitää ainakin kuuliaisesti puhelimensa äänettömällä kuten koulussa kuuluukin.
Ei auttanut muuta kuin kärvistellä pari tuntia ja odottaa että väliveli toivottavasti kunnossa saapuu kotiin.

Sieltä saapui reipas koululainen. Pyytelin anteeksi unohdustani. Kaikki oli mennyt hyvin.

Kyllä hävetti ja harmitti, niin että itketti. Että onnistun unohtamaan hammaslääkärin.

Kerran olen unohtanut mennä kylään ystävälle vuosia sitten. Silloinkin pääsyy oli sillä, että kirjoitin treffit väärälle viikolle kalenteriin. Silloinkin hävetti ihan hirveästi.
Yhden kerran olen unohtanut jonkun tai mennyt vääränä päivänä mutta muuten tämmöiset on vähän kunnia-asia minulle.

Ikäni oikojalla monta kertaa kuussa käyneenä, pidän sitä epäkohteliaana muita kohtaan, jos myöhästelee ja unohtaa sovitut tapaamiset. Toki kriisejä voi tulla mutta silloinkin yleensä pystyy informoimaan toista osapuolta.
Voihan unohdus.

No illalla pistin tylsästi tekstiviestillä kutsuja tärkeimmille esikoisen syntymäpäivää varten. Kun meinaa viikonloput loppua kesken ja ollaan arvottu että kumpi kampi ja ensi viikonloppu on jo ensi viikonloppuna!

Hetken päästä kummilta tuli viesti: "Pitikö tulla minulle?" Vastasin siihen hymyssä suin että tietty! Kunnes jäin miettimään että miksi kummi ei muka tajuaisi saaneensa kutsua tarkoituksella. Kunnes huomasin puhelimestani että hänelle oli -toki kahtena kappaleena- lähtenyt pari viikkoa vanha viesti, jossa ei ollut päätä ei häntää. Onneksi ei myöskään mitään pahaa.
Soitin sitten perään ja aika sekopäiseltä taisin vaikuttaa jo.

Tänään kaikelle tälle jaksaa nauraa ja voin jopa kyetä antamaan unohduksen itselleni anteeksi ja kehtaan ehkä vielä joskus mennä hammalääkäriin.

Tänään sitten ekaluokkalainen meni itse kouluun. Sovin että tapaan hänet koulun pihalla kun olen vienyt eskarilaisen. Näin tapahtui. Hienoa aamurumba helpottaa kun hän voi kulkea itse sopivina aamuina.
Sovittiin että voimme eskarin jälkeen odottaa hetken, niin ekaluokkalainen pääsee samaa matkaa kotiin päin.

Tässä välissä kerholainen oli kerhossa ja  minä tuulispäänä pennun kanssa autoilin asioilla.
Ehdin jopa haukata voileivän ja tehtiin neidin kanssa juuri lähtöä koululle, kun ekaluokkalainen tupsahtaa ovesta.
Minä sitten hämilläni, että miten hän nyt jo voi olla kotona?
Kuulemma naisopettaja oli sanonut että tältä päivältä lopetetaan. Okei.
En tiennyt että tänäänkin piti olla sijainen. Pääasia että ekaluokkalainen oli reippaasti tajunnut marssia kotiin.

Koululle mennessä kävin sitten kurkkaamassa luokkaan ja sieltä löytyi nuori, mukavan tuntuinen sijaisopettaja.
Kysyin että onko osa lapsista tarkoituksella tullut tänään tunnin aikaisemmin kotiin.
Hän pahoitteli vilpittömästi tapahtunutta.
Rehtori oli antanut hänelle tunnit ja kirjannut ne väärin. Välistä siis uupui yksi tunti.
Asia oli käynyt ilmi, vasta kun joku lapsista oli alkanut ihmetellä ettei hakijaa näy. Samalla opettaja oli alkanut ihmetellä että hänen pitäisi opettaa vielä kaksi tuntia, joista yksi tätä eka luokkaa ja toinen viidettä. Sitten hän oli marssinut sinne rehtorille ja oli käynyt ilmi että se yksi tunti on tipahtanut välistä.
Osan lapsista opettaja oli siis vielä ehtinyt tavoittaa pihalta ja kerännyt takaisin luokkaan.

Meillä asia ei kellekään aiheuttanut harmia. Onneksi ehdin nähdä pojan tulleen kotiin ennen kuin piti lähteä.
Toivon ettei kukaan ilman avainta tms. ole mennyt kotiinsa tuntia liian aikaisin.
Yksi keltainen lippispää leikki koulun pihalla ja kävin poistuessani kysymässä onko hän tämän luokan oppilas ja sanoin että voi mennä vielä omaan luokkaan takaisin, ettei yksin tarvitse pihassa odottaa. Rehtorin kömmähdyksen takia.

Olen ehkä puolueellinen, mutta hammaslääkriunohdus ei ollut ollenkaan paha jos miettii tätä rehtorin mokaa.

*sädekehä alkaa taas kiiltää*