Uusi alku

Kesä on kulunut hellettä pidellessä. Jotenkin matalalentoa kaikenkaikkiaan.
On vain jotenkin yleisesti voipunut olo. Mitään ei huvittaisi tehdä ja ei sitten ole tehty.
Kaikki on ihan hyvin. On vain totisesti ladattu akkuja.

Huomenna on uusi alku -taas kerran elämässä.
Esikoinen aloittaa viidennellä ja se ei tunnu hänen elämäänsä mitenkään hetkauttavan.

Väliveli aloittaa koulun. Hän ei omien sanojensa mukaan aio sinne kylläkään mennä. Se ei ole mitään uutta.
Jännittää varmasti vaikkei sitä myönnä. Eskariinkaan ei aikanaan aikonut mennä mutta ilman ongelmia solahti sinnekin ja nautti vuodesta.
Lukee hyvin ja kirjoittaa. Tosin ei halua että kukaan kuuntelee kun hän lukee pienemmille ääneen Tatua ja Patua. Kirjoittaisi hienosti muttei kuulemma osaa. Kuitenkin 99,99% tulee oikeita sanoja paperille jos rauhassa saa tehdä eikä kukaan puutu hommaan. Auttava aikuinen saa yleensä vain tuikeita mulkaisuja osakseen.
Laskee ilmeisen sujuvasti. Ulospäin tässäkään ei osoita samanlaista intohimoa kuin esikoinen, joka on ja oli jo pienenä kuin kävelevä laskin tai tietokone. Kuitenkin laskee sujuvasti vaikeitakin laskuja. Joissa minun pitää päässälaskien myös ihan miettiä että lopputulos on oikea.
Ehkei siis tarvitse hänenkään koulunkäynnistään olla huolissaan.
Tyytyväisenä saatan hänet kouluun huomenna.

Pikkuveli menee eskariin. Samaan missä väliveli vietti viime vuoden. Se on mukavaa, sillä eskari oli kiva paikka ja aikuiset osaavia ja mukavia. Hänen on helppo mennä. Eskari on jo tuttu kun vuoden ajan joka päivä mennen tullen tuotiin ja vietiin väliveljeä.

Neiti menee ylihuomenna kerhoon. Sama kerho kuin viime vuonna. Ryhmä varmasti sielläkin hiukan muuttuu, kun osa ryhmästä lähti eskariin.

Erilainen vuosi edessä kun vietämme päivät pääosin kahdestaan pikkuneidin kanssa.
Odotan että voimme tehdä pyrähdyksiä kirppareille, ja käydä kauppa-asioilla yhdessä. Kaikenlaista pientä kivaa, mihin pojat eivät vain jaksa innostua. Pikkuveli on pojista kaikkein urhein. Silti kirpparikierros kirvoittaa herkästi "Mennäänkö kohta jo pois?" kommentteja aika tiuhaan.

Odotan kyllä myös luksusta- yksinäisiä aamuja. Kerhoa kaksi kertaa viikossa, jolloin sen hetken saan olla miten huvittaa. Olihan sama tilanne myös viime vuonna. Sillä erolla kuitenkin että kerhosta hain aina kaksi lasta, joilla väsymys yleensä purkautui riitelynä ja kiukutteluna. Yksi ei ehkä sentään jaksa riidellä kauheasti?

Toki kaikki tämä harrastuksilla lisättynä tarkoittaa käytännössä tukkaputkella edestakaisin kulkemista, en ajattele sitä vielä.

Aika sitovaa on vielä elämä pennunkin kanssa. En halua jättää sitä kotiin tuntikausiksi, joten koitan järjestää aikataulut niin että voisin antaa koirienkin nauttia olostaan. Pentu on kyllä kaikinpuolin täydellinen koira. Kiltti ja reipas. Rakastaa matkustaa autossa ja pyörän kyydissä. Heiluttaa vain iloisena häntää ja on valmis aina-kuin partiolainen.

Vanhemmat koirat taas nauttivat kun voivat välillä nukkua kotona ihan rauhassa kaikelta ja kaikilta.

Syksy on kiva vuodenaika. Tukahduttava helle on poissa mutta nyt ainakin on luvattu vielä pitkään kesäistä säätä. Kuulaita aamuja ja puhtia tehdä taas jotain pihassakin. Pimeitä iltoja ja kynttilätunnelmia.

On aina yhtä ihanaa kun vuodenajat muuttuvat. Tykkään neljästä vuodenajasta.

Turvallista koulutietä, mukavaa alkavaa kautta!