Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Ei todellakaan mene niin kuin Strömsössä.
Olen vetänyt tässä taloa siivoten henkeä ja koittanut kuvitella joulutunnelmaa. Kuskannut lapsia sinne ja tänne, juossut pää kolmantena jalkana.
Ulkona sataa vuoropäivin vettä-on sumuista tai sitten aamulla sopivasti pakkasta että auto pitää skrapata ja lämmitellä auki, että pääsee ylipäätään liikkeelle ja tunnin päästä onkin taas jo sadesää ja lauhaa ja kuraista ja kosteaa.
En ole kovin vaativa. Vaikka tykkään lumesta, niin minulle kelpaa joulutunnelmaksi ihan vaan pakkanenkin.
Juuri nyt mieli kohoaa sillä yhdenkin asteen kuuralla-pääasia että maa on kuiva ja kova.
Onko se liikaa pyydetty, onko?

Joulutunnelman voi hetkittäin aistia. Aamulla 6-7- välillä. Pimeässä keittiössä vain muutama kynttilä. Riisipuurokattila hellalla. Suklaanamu salaa lapsilta. Glögiä, pipareita tai joulutorttuja jälkiruoaksi.
Lapset hiipivät tänään jo kyllä ennen kuutta alakerrassa kurkkimassa, onko tonttu käynyt.
Olihan se. Joulusukat olivat ilmestyneet keittiön kaapinoviin, niihin suklainen herkku ensimmäisen päivän kunniaksi. Pikkupojat neuvottelivat itselleen Lego-joulukalenterit tänä jouluna. Neiti valitsi joulusukan ja sinne mahdollisesti yllätyksiä tuovan tontun ja Little PetShop-kalenterin välillä. (ihan hiukan tunnustan olleeni ovela, kun kerroin miten tontun yllätykset on kyllä varmasti paljon hauskempia ja parempia kuin tuommoinen kalenteri, josta ei tule tosiaankaan joka aamu sellaista hahmoa, kuin lapsi varmasti pienessä päässään unelmoi)
Kaupasta poistuessa neidin huuli hiukan lerpotti kun tajusi kassalla että pojilla on kainalossa ne tarkkaan (jo kuukausia!) neuvotellut kalenterit ja hän ei saanut "mitään", selitin, että tonttu huolehtii joulusukasta ja yllätyksistä-että niitä emme kaupasta saa mukaamme.
Pienenä lievityksenä tänä aamuna tontun yllätys ihan sattumalta oli pieni PetShop hahmo-voi sitä iloa.
(omaa sydäntä riipii, kun sorrun muovikrääsään aina vaan uudelleen ja lapset rakastavat niitä päinvastaisesta halustani huolimatta)

Väliveli, tietäväisenä totesi, että äiti ne tontun jutut on kuitenkin tehnyt. Minä silmät kirkkaina valehtelin että miten minä nyt semmoisia tekisin, eihän tontuille jäisi töitä lainkaan?! :-O
Kun selkäni käänsin väliveli juoksi pikkuveljen kanssa katsomaan jääkaapin oveen, jossa (ehkä noin sadas ja todella paljon lyhennelty versio) joululahjalista edelleen kiikkui piparimagneetilla kiinnitettynä.
Supatti pikkiveljelle, että viedään nämä äkkiä sukkiin että tonttu löytää ne huomenna!
Voi lapsen joulumieltä :) Jotenkin liikuttavaa nuo isot pienet pojat, toisaalta niin tekisi mieli väittää ettei joulupukkia ja tonttuja ole, mutta kun kuitenkin joulussa on kummaa taikaa.

Sarjassamme murinaa. Kirosana: sähkömies ja remonttia.
Salaojatyömaa on ulkona saven alla ja koitan olla katsomatta ulos ikkunoista ettei itketä.

Remonttityö kellarissa odottaa että ehtisi purkaa lopun lattian, tasoittaa ja ostaa uutta materiaalia ja tehdä uudet pinnat. Unelmoin että jouluksi-voi olla että joudun pettymään.
Remonttikohde eteinen.
Purimme siis vanhan tuulikaapin sisemmän oven karmeineen, katon alaslasketun osan. Paneloimme katon, maalasimme seinät jne. Eteinen odotti vain uutta eristävää ulko-ovea kuusi viikkoa.
Eilen se saapui! Asentajienkin piti saapua ja lukkoseppäkin tilattiin tulevaksi 90% varmuudella-mikäli ovi saataisiin paikoilleen ja vanhan lukon voisi siirtää. Ettei uusi ovi jäisi lukotta yöksi.
Ovi tulikin. JEE! Asentajatkin lopulta saapuivat. Todetakseen ettei siis tosiaan mene kuin Strömsössä.
Sähköt kulkevat väärässä paikassa, eivät ole sähkömiehiä, eivät siis voi tehdä nyt.
Kirosana: sähkömies. En ole mitään niin hartaasti elämässäni odeotellut kuin sähkömiehiä. Miten ne voivatkin olla niin kysyttyjä ja näkymättämiä. (sadevesikaivoomme pitää asentaa poistopumppu, ja sähkömiehen tuloa on odotettu nyt kolme viikkoa)
Vinkki: Jos et tiedä mikä sinusta tulisi isona-opiskele sähkömieheksi! Töitä piisaa, jos hommasi osaat. Palkkakin on hyvä-ainakin laskuista päätellen.
Kiukku kihisi. Olemme tilanneet ovet paikoilleen asennettuina. Edustaja on käynyt meillä ja oli mielestäni asiallisen oloinen mies. Olemme erikseen kysyneet, vaatiiko asennus jotain erityis töimenpiteitä. EI VAADI.

Noh miettimään, mistä sähkömies tähän hätään, ei mistään. Kukaan ei pääse.
Mies sitten ehdotti, että kun kyse on valokatkaisijasta, ja hän sen siihen seinään on alkujaankin ruuvannut kun alta otettiin vain yksi levy remontissa pois, että hän sen voi irrottaa ja pistetään talosta kaikki muut paitsi se sähkö poikki, minkä asentajat tarvitsevat työhönsä.
Soitettiin, lukkosepälle-älä tulekaan tänään, vaan huomenna.
Soitettiin asentajien pomolle, että näin tehdään , tehdäänhän. Huomenna tulevat. Soitettiin Ikkunaedustajalle, että ei ihan mene kuin pitäisi. Hän onneksi sanoi suoraan että menee sitten mahdolliset vahingot tehtaan vastuuvakuutukseen, että hänen vika. Vain se, että myönsi sai hyvän mielen pysymään.


Tänään sitten tulivat asentajat, laittoivat oven paikoilleen, lukkosepän pitäisi saapua iltapäivällä.
Asentajat palaavat huomenna viimeistelemään karmit yms.
Ovi on hieno. Tosin se ei paljon vaatisi vanha oli niin karmea.
Tuumasin miehelleni, että mielestäni tilasimme kyllä kirkkaan lasin tähän etuoveen.
Tarkistimme paperista ja näin oli. Tietysti.
Sanoin, että jos edustaja riittävästi pahoittelee tai antaa vaikka jotain hyvitystä jatkotoimituksesta, voin jopa tyytyä tuohon lasiin (koska en totisesti halua tätä rumbaa uudelleen), vaikken sitä halunnutkaan mutta periaatteessa nyt ärsyttää sen verta reippaasti, että reklaamaation saa mies ainakin tehdä. Onneksi tänään on etäpäivä hänellä.
Soitti samantien edustajalle, joka tietysti heti pahoitteli, että kyllä tilaus on oikein. Hänen tai tehtaan moka.
Mies tarkisti vielä että eihän nyt sitten takaovi tule sillä kirkkaalla lasilla, mikä tässä piti olla. Sen pitäisi olla kunnossa. Edustaja ilmoitti, että lasi voidaan sisäkautta nopeasti vaihtaa, ja homma hoituu. ONNEKSI.

Ainoat plus pisteet ropisevat nyt sille edustajalle, siitä, että osaa asiakaspalvelun sentään.
Asennusfirma on alihankintana eikä saa minulta suurta kiitosta. Meillä on pari kertaa ollut loistava remonttimies, joka siivoaa jälkensä. Se on oikeasti aika iso asia. Jos jättää jokaisen roskan ja sahanpurun ja puunkappaleen niille sijoilleen tai vie ne suurinpiirtein mennessään.

Mikä tässä on niin vaikeaa? Me vain halusimme oven.

Seuraavaksi pitäisi laatoittaa eteisen lattia kuntoon jahka tuo ovi on ok.


Onni on kuitenkin matka, joka on keväällä (varasin sen juuri) ja se on pitkäaikainen unelmani moninkertaisena. Sitä odottaessa ehkä pysyy järjissään kaiken keskellä.
Matkasta enemmän lähempänä H-hetkeä, sen paljastan että matkalle menen minä ja äitikulta, jota ei paljon tarvinnut puhua ympäri.