Kevät keikkuen tulevi...

Toistan itseäni varmasti joka vuosi, mutta että rakastan tuota lausahdusta.

Voiko mikään olla enemmän ja oikeammin kuvaava kuin että Kevät keikkuen tulevi!?

Auringon voima on huima, lumi sulaa silmissä. Toisaalta sisällä huushollissa jokainen pölyhiukkanen muuttuu mikroskooppisesta jättimäiseksi samaisen säteen voimasta. Ikkunat näyttävät siltä ettei niitä ole pesty ikinä-ja totuuden nimissä ei niitä liian usein meillä pestä mutta on ne sentään joskus pesty.

Talvi ja hanget ovat pitäneet elämän kiireisenä. Tuo eskariin sukset, kouluun luistimet, vie pulkka, hae sukset, tuo toisen luistimet, eväät metsäretkelle, pulkkailua, evästä hiihtoretkelle, luistelua...

Loputon lista muistettavaa. Ihanaa on se, että lapset ovat tosiaan saaneet hiihtää ja luistella ja pulkkailla sydämensä kyllyydestä. Lystiä kesti reilun kuukauden mutta hyvin kestikin.

Laduilla metsän siimeksessä on vielä tykein ylläpidettyä lunta. Asfaltti on jo lumeton-harjausta vailla.

Hanget hupenevat kovaa vauhtia. Yön jäljiltä aamupakkanen vielä koittaa kurottaa jäisiä kohtia itselleen mutta iltapäivään mennessä aurinko on ehtinyt kahmia ja sulattaa ne pois.

Maalasin vihdoin loput eteisaulan seinät valkeiksi. Viimeistelyä kaipaavat ovien karmit, sillä vanhat rumat listat revin pois ja ne korvataan uusilla kauniilla (samanlaisilla kuin muissa huoneissa on vanhastaan) jahka ehtii niitä metsästämään.

Alla siis lähtötilanne (viime hetkellä muistin ottaa "ennen" kuvan),

pakkelia oli jo ruuvinreikiin laitettu kun muistin kuvata.

Koko aulan kaikki seinät oli siis maalattu kauniin keltaisella.

Sanon kauniin siksi, että se oli edellisten asukkaiden hartaudella valitsema väri.

Itse henk.koht. en vain jaksa katsella kyseistä väriä aamusta iltaan seinissäni.

Seinät oli vastikään maalattu muuttaessamme, joten emme ole kiirehtineet asian kanssa kun on ollut paljon isompia remontteja tehtävänä.

Sitten lopputulos...

Lopuksi vielä eteisen ja tuulikaapin valmiit seinät.

Taisin aikanaan luvata kuvia.

Ulko-oven entinen lasi oli sellaista 70-luvun kuvioitua.

Ovi ei pitänyt lämpöä ja se oli MYRKYNVIHREÄ.

Tilana perinteinen tuulikaappi oli toimimaton katastrofi.

Taisin sen joskus selittääkin?

Pieni, alle neliön koppi. Jossa on ulko-ovi, väliovi ja sen takana kaapinovi.

Siitä kun koittaa ahtautua kenkämeren yli sisään ja ulos alkaa pinna kiristää.

Myrkynvihreiden ovenkarmien lisäksi, koko tuulikaappi oli maalattu tummalla viininpunaisella.

Kaunis väri sekin muttei minun tuulikaapissani.

Katto oli 70-luvun tyyliin madallettu

ja sen sisään oli upotettu pelti-muovilamppuhökötys, joka ei edes valaissut.

 

Valoa, valoa, tilaa, avaruutta, valoa.

Sitä halusin ja sain.

Remontti tältä osin kunnossa!

Tuota pääulko-ovea kyllä asennettiin niin hartaudella että kauhulla odotin muiden ovien kohtaloa.

Oven asennukseen tuhrautui monta työpäivää ja myöhemmin vielä takuukorjaajan piti tulla viimeistelemään ovi!

Tilatut takaovi ja kellarinovi saapuivat sopimuksen mukaan hiihtolomaviikolla.

Viime viikolla sitten firmasta soitettiin että asentaja pääsee tällä viikolla tulemaan.

Mies urakoi kellarista viikonloppuna puoli seinää auki ja umpeen.

Vanhat ovet olivat ns. pariovet, koska kellari = autotalli. oviaukosta puolet päädyttiin muuraamaan umpeen, sillä emme tarvitse kuin yhden leveän oven. Nykyautoa kun ei talon alle mahdu ajamaan.

Lauantaina saapui viesti, että asennusmies on tippunut katolta!

Kuulimme sittemmin ettei sentään lopullisesti, vaikka loukkaantui.

Firma hälyytti toisen asentajan hätiin ja hän lupasi saapua loppuviikolla.

Odotin pelonsekaisin tuntein.

Salaa toivoin vain sitä, ettei tänne ainakaan saapui enää ne ensimmäistä ovea asentaneet miehet.

Heidän ammattitaitonsa ei suoraansanoen vakuuttanut.

Sain tänne loistotyypin!

Kohtelias, reipas, näppärä, taitava, mukava, osaava.

Huis hais, ovet ovat paikoillaan ja lukkosepänkin saimme tulemaan saman tien.

Kunnossa!

Enää on kesken kellarin purettu huone ja sieltäkin puuttuu vain lattia.

Operaatio, laatoitus, jossa tarvitsemme apuvoimia.

Kevät tulee...ja puutarhatyöt alkavat kutsua niin on syytäkin näiden sisähommien tulla kuntoon.

Valon lisääntyessä omakin energia alkaa lisääntyä.

Talven yli jotenkin tulee rämmittyä.

Normiarki pitää otteessaan mutta mitään ylimääräistä ei huvita, eikä haluta tehdä.

Nyt aurinko häikäisee tietokoneen.

Aurinkoista viikonloppua!

p.s. Juhlittiin meillä neidin syntymäpäivääkin.

Poikien toiveesta tein karkkikojun heidän syntymäpäivilleen tammi- ja helmikuuhun.

Koju oli menestys. Toki piti luvata neidille sitten sama juttu.

Neidin lastenjuhlat kuivuivat kokoon monesta syystä. Tärkeät läheiset kuitenkin kutsuttiin juhlimaan.

Koju rakennusvaiheessa. Pojat halusivat kankaan olevan punavalkoraidallista.

Sellaista en tähän hätään mistään löytänyt. Vaalea kelpasi.

Hyllynpäällä se mitä syntymäpäiviltä yli jäi.

Tyhjiä purkkeja ja jokunen tikkari :)

Kamerassa voi olla kuva kojusta purkkeineen ja herkkuineen mutta jokaisessa kuvassa taisi vilistää ihmisiä, joten. Loppu jää mielikuvituksenne varaan.