Minne hävisi kesäkuu?

Elämä on vienyt mennessään. Kesäkuussa koulujen loputtua arki hiljeni.
Isoveli ja väliveli lähtivät heti loman aluksi kahden yön leirille seurakunnan leirikeskukseen.
Hauskaa oli ollut. Sopiva irtiotto kodista.

Nähtiin ystäviä ja tuttuja, ulkoiltiin, oltiin.
Yhden viikon isoveli ja väliveli viettivät urheillen. Yleisurheilukentällä joka päivä 9-14.
Kulkivat sinne porukalla hyvien kavereiden kanssa pyörillä.

Juhannusta vietettiin maalla serkkuporukalla: 6 aikuista ja 9 lasta. Lapset pääsivät uimaan pieneen kauniiseen järveen, syötiin hyvin, sää oli helteinen ja aurinkoinen. Isäntäväki jammaili meille pihalla live-konsertin. Siliteltiin juuri taloon tullutta pikkiriikkistä kissanpentua.
Lapset leikkivät heinäpellossa. Yömyöhällä ajoimme kotiin.
Ihana juhannus.

Keskikesän taittuessa esikoisen kimpsut ja kampsut pakattiin ja kuskasimme hänet Keski-Suomeen musiikkileirille. Ensimmäistä kertaa itsellä oli hiukan haikea olo. Jättää nyt toinen yksin ihan vieraalle paikkakunnalle, ihan vieraiden ihmisten keskelle kymmeneksi päiväksi!

Olen itse muksuna leireillyt paljon ja ollut pitkiä aikoja ukin tai mummin luona maalla-vanhempien lomat kun eivät yleensä riittäneet koko pitkälle kesälle.
Myöhemmin reissannut ympäri maailmaa ja silloin jo sain ohjeen ettei turhia tarvitse soitella ja rahojaan kalliisiin puheluihin tuhlata. Nauti reissusta ja jos hätä tulee, sana kulkee varmasti.
En muista koskaan poteneeni koti-ikävää, paitsi viimeisenä kesänä asuttuani siis jo 4 edellistä kesää Genevessä. Olin ottanut koiranpennun kuluneena vuonna ja sinä viimeisenä kesänä minulla oli kumma kalvava ikävän tunne.

Olen siis pyrkinyt välittämään reippaan asenteen omiin lapsiin. On kiva reissata ja nauttia elämästä kun ei tarvitse potea ikävää.
Esikoinen ei suostunut pienenä isovanhempien luota esimerkiksi ollenkaan puhelimeen toivottamaan hyvää yötä, kun ajatteli että haemme hänet kesken pois.
Hän on myös jo monena vuonna matkustanut junalla ystävänsä luo mennen tullen itsenäisesti.
Joitain lyhyitä leirikokemuksia on ollut ja häntä ei tarvitse kahteen kertaan kutsua yökylään, kun jo on makuupussi olalla... Hänellä on kuitenkin kavereita jotka eivät koskaan tule yökylään, vaikka pyydetään ja kotien välillä on muutama sata metriä. (Samoin ekaluokkalaisten kanssa kävi ilmi että on lapsia, jotka eivät koskaan olleet olleet yötä poissa kotoa-edes isovanhemmilla tms. tutussa paikassa. Yökoulu leiri sujui silti mallikkaasti heiltäkin toukokuun lopulla.)
Meidän lapset on aika vähän hoidossa kun ei ole tarvetta mutta sentään jokaiselle on kertynyt kokemuksia edes yökyläilystä serkkujen kanssa tai isovanhempien luona.

Musiikkileiri oli kuitenkin ihan uudenlainen kokemus, koska piti osata sopia itselleen soittotunnit, harjoitusajat ja sovitella ne orkesteriharjoituksiin ja teoriatunteihin sekä vapaa-aikaan.
Selkeä tavoitekin oli luotu, kun oli tarkoitus suorittaa leirillä 1/3 perustutkinto musiikinteoriassa.

Reippain mielin jätin ipanan sinne ja tapansa mukaan ei hänkään murehtinut turhia.
Muutaman puhelun soitin kysyäkseni että aikataulut varmasti ovat kunnossa ja kaikki sujuu kuten pitää.
Kerran sain puhelun sieltä kun leirin päättymistä edeltävänä päivänä ylpeä poika kertoi teoriatutkinnon suorittaneensa.

Leiriviikon aikana pikkuväki sai yövieraita siskonlapsista ja lopulta päätyivät sinne yökylään ja koirien kera hoitoon että pääsimme miehen kanssa ihan kaksistaan hakemaan esikoista.
Ei tarvinnut pienempien turhaan istua monen sadan kilometrin matkaa autossa, kuten leirin alkaessa.

Pääsin matkalla Barkoltin taimistolle ja kävimme syömässä IdeaParkissa.
Ensin mainittu herätti Ahh ja ihanaa! elämyksen -jälkimmäinen ei niinkään.
Ruoka oli hyvää ja erilaista Meksikolaistyylisessä ravintolassa-jollaista ei meidän lähikulmilla ole. IdeaPark ei sinänsä ollut niin upea millaisen kuvan siitä saa ihmisten puheista.

Musiikkileirillä odotti tyytyväinen poika. Oli ollut kiva leiri, paljon oli ollut tekemistä ja jalkapallon loppuottelukin oli saatu katsottua.
Illalla saimme kuunnella hienon konsertin Keuruun kirkossa.
Keuruun "uusi" kirkko on kaunis ja valoisa sisältä. Keuruun kauniiseen vanhaan puukirkkoonkin soittajat olivat päässeet leiriviikon aikana esiintymään mutta itse en ehtinyt edes käydä tutustumassa kirkkoon. ehkä toisen kerran?
Päätöskonsertissa esiintymään pääsivät ihan pienimmätkin leiriläiset, joista osa on vasta aloittanut soittouransa. Oli erilaisia kokoonpanoja ja isoimmat esittivät lopulta elokuvamusiikkia isolla orkesterilla.
Mahtava, hyvä henki välittyi ja huomasi että leirijärjestäjät tiesivät mitä tekivät.
Leiri on pyörinyt vuosikymmeniä ja taisi meidän soittajaakin puraista leirikärpänen ensivuotta ajatellen.

Ollaankin jo heinäkuussa. Säiden puolesta kesä ei oikein ehtinyt alkaakaan. Juhanusaattoa lukuunottamatta. Vettä on piisannut ja luonto viheriöi mutta joka aamu pitää aloittaa nuuskimalla oven raosta "mitä tänään pitäisi laittaa päälle?".
Itse en ole helleihminen mutta lapsille tämmöinen ON-OFF kesä tuntuu ottavan lujille. Juuri kun saa luvan viipottaa pihalla miltei ilman rihman kiertämään- tarvitaankin kumisaappaat ja fleecetakki.
Ota siitä sitten selvää ;)