Oi ihana toukokuu

Toukokuusta tulee aina mieleen ihana vanha kirjasarja: Oi ihana toukokuu.

Kuka muistaa?

H.E.Bates: The Darling Buds of May (julkaistu 1958-1960)

Kirjoista tehtiin ihastuttava televisiosarja 90-luvun alkupuolella.

Hullunkurinen Larkinien suurperhe eli elämäänsä maalla.

Kaikenlaista sattui ja tapahtui mutta kaikki kääntyi aina hyväksi.

Kaikki olivat lopulta iloisia ja onnellisia. Idylli.

Sarjan näyttelijöistä Pam Ferris (Mamma Larkin)on aina kuulunut suosikkinäyttelijöihini.

Hän on rooleissaan aina ihan vallattoman hersyvä ja ihana.

Toinen suosikkisarjani Puutarhaetsivät (Rosemary ja Thyme) on hänen tähdittämänsä myös.

Miten tähän päästiin?

No tänään(KIN) revin suunnilleen hiuksia päästäni kun väliveli on aivan mahdoton.

Muistan kyllä että esikoinenkin osasi olla mahdoton ekaluokkalaisena.

Silti välillä ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa kun ekaluokkalainen

ulvoo ja parkuu,

 riehuu tai kärttää asioita,

 vaatii, uhkailee,

 kiusaa toisia.

 Mikään ruoka ei ole hyvää,

 mikään vaate ei sopiva-paitsi se kamalin virttynyt paita ja collegehousut,

KOSKAAN ei saa karkkia,

KOSKAAN ei saa mitään...

Tätä mahdottomuutta on jatkunut koko tämän ekaluokan ajan.

Vaikka sen miten tietää olevan kausi ja kuuluvan tuohon vaikeaan aikaan.

Ei ole pieni eikä oikein iso.

Tahtoisi olla suuri mutta toisaalta on niiiiin pieni.

Silti meinaa äidin varapäreet loppua.

Kun lisätään soppaan näsäviisas eskarilainen -kiehuu yli.

Kai sekin on kausi.

Eskariryhmässä on useampi aika mahdoton ipana joiden käytöstä sivusta seuraten olen hieman kauhistellut omassa mielessäni.

Pikkuveli selvästi testaa, mikä uppoaa meillä.

On hirveän raskasta koko ajan antaa negatiivista palautetta: Noin ei sanota.

Olisko kiva jos sinulle sanottaisiin noin?

Sitten tuuli kääntyy ja löydän pojat hiekkakasalta onkimasta ja paistamasta ahvenia.

Voikukan lehdet tms. olivat ahvenia ja niitä kepeillä hiekkakasan ulkopuolelta kalasteltiin.

Samoin tehtiin hiekasta ja vedestä vanhassa jääpalamuotissa jotain pulleroita.

Huippu oli operaatio hellalla paistaminen.

Ruukkuvarastostani oli haettu kaksi ohutta muovista, hiukan kartion mallista telinettä, jotka ovat olleet riippapelargonin tukena ruukun ympärillä kun ne on ostettu.

Ne sillälailla päällekkäin että leveä osa alhaalla, siten toinen sen päällä kapea osa alaspäin,

jolloin tulee hiukan retkikeittimen näköinen hökötys.

Päälle paistinpannu. Puukarahkasta aiva lastan mallinen sohotin ja loraus kuravettä pannulle. Asiaankuuluvaa heiluttelua, että sulanut voi leviää koko pannulle ja eikun ahvenia paistumaan.

Seisoin marjapensaan takana hymyillen

enkä voinut häiritä kokkia (väliveli) työssään edes juoksemalla hakemaan kameran.

Ei kyllä jaksanutkaan juosta.

Hellepäivä iski tänään.

Pihahommia piti tehdä pätkittäin ja istuksia sitten tovi varjossa viilenemässä.

Lapset juoksivat ilman paitaa hetken.

Lopulta T-paidoissa ja shortseissa, ettei aurinko liika valkoista nahkaa kärvennä kerralla.

Tulipa vain mieleen että Oi ihana toukokuu!

Toukokuu on retkiä, aurinkoa, eväitä, juhlia, ulkoilua, pihatöitä, jäätelöä, vettä, ruokaa,

leikkiä, kiipeilyä, omenapuita, mehua...