Pysähdys

Syksy on harpponut ohi harmaissa saappaissa.

Olen ollut itse sairaana, sitten lapset ja mies ja taas minä ja sitten lapset ja mies...

Sitä rataa.

Aina jollain olo puolikuntoinen.

 Pahimmillaan pikkuveli oli kolmatta viikkoa poissa koulusta

-joista (ehkä) onneksi viimeinen viikko oli osaksi syyslomaa.

Sairastelun lomassa arki on hujahtanut.

Ihana puu. Göteborg Botaniska.

Sitten mies sai yllättäin tietää että pääsee työvaihtoon parin viikon varoitusajalla.

Päätin karata mukaan.

Hälytyssoitto äidille-suostuisiko töidensä ohessa tulemaan meille ja avuksi joku toinen luottohenkilö lapsenlikaksi...saataisiinko arki toimimaan..

Äiti-kulta suostui toki. Työvuorojen ajaksi piti hälyttää luottohoitaja.

Hänkin suostui ilomielin.

Puunasin, kuurasin, siivosin, järjestin, kirjoitin ohjeita, tein ruokaa, varmistin ja tarkistin.

Kaiken pitäisi toimia.

Trädgårdsföreningen: Palmhuset

Kaiken hulinan keskellä sain kuulla että eräs ihana ihminen.

Monen rakkaan ystäväni ystävä on huonossa kunnossa.

Itselläni ei ollut iloa tuntea häntä.

Olin lukenut vain hänestä.

Ihana, valoisa nuori nainen.

Vaimo, pienten lasten äiti.

Kamppaili rintasyöpää vastaan.

Aina uudelleen tuli jokin ikävä takapakki.

Aina hän jaksoi uskoa ja taistella

ja kaikki järjestyi taas-

hetkeksi.

Koska en häntä henkilökohtaisesti tuntenut-arvelutti kysyä ystäviltä tarkemmin kuinka hän voi.

Lopulta eräänä päivänä minulla oli sellainen tunne, että on pakko kysyä.

Hänen kohtalonsa pyöri mielessäni.

(Se tuntui minusta kummalliselta, sillä en normaalisti ajatellut häntä)

Kysyinkin ja sain kuulla että hän oli joutunut vastikään saattohoitoon.

Seuraavana päivänä kuulin suru-uutisen.

Taistelu oli ohi.

Lamaannuttava suru valtasi minut.

Miten niin paljon vääryyttä voi mahtua tähän maailmaan?

Niin moni pieni ihminen on jouduttu luovuttamaan syövälle.

Niin moni kohtalo.

Niin paljon surua on ollut lähipiirissä.

Nyt nuori äiti.

Eikö mikään riitä?

Loppuviikon pakollista hulinaa hoidin sumussa.

Ajatukset hukassa.

Ethän pelkää pimeää...siel on monta kynttilää..

Lensimme Göteborgiin.

Pään nollausta. Käveli ympäri kaupunkia ja puistoja.

Omissa ajatuksissani. Liikaa ei voinut pysähtyä-tai kyynelet tulvivat silmiin.

Katselin syksyyn asettuvaa-hiljalleen kuolevaa luontoa.

Aurinko lämmitti välillä säteillään kuin yrittääkseen hymyillä

 ja painautui jälleen sadepilvien taa piiloon.

Terapeuttinen loma?

Olisin voinut jatkaa mutta matka oli määrätty.

Kotimatkalla mietin että olisipa ihana

kun ei vielä tarvitsisi mennä kotiin-päästäpä jonnekin oikeasti lomalle.

En minä ihan tätä tarkoittanut:

Lento Göteborg-Arlanda. Kaikki hyvin.

Odottelua Arlandassa.

Yhtä matkaseurueen jäsentä kuulutettiin-unohti jotain kassalle.

Saman tien meitä kuulutettiin-vitsailimme että onko tämä joku piilokamera?

Hymy hyytyi. Ette mahdukaan tähän koneeseen joka lentää Turkuun.

Voitte jäädä yöksi ja pääsette aamun ensimmäiseen koneeseen?

Pökertyneenä ja epäuskovaisena selitimme että 4 lasta odottaa meitä kotona.
Lastenvahti lähtee aamuksi aikaisin oikeaan työhön!

Miehen pitäisi aamutuimaan ajaa toiselle paikkakunnalle töihin.
Ei käy.

No sitten voitte lentää Helsinkiin ja maksamme taksin kotiin.

Itkua pidätellen sanoin että sekin on aivan mahdoton -vaikka ainoa vaihtoehtomme.

Eikö kukaan muu koneessa voi joustaa-miksi juuri me?

Kerroimme omalle matkaseurueellemme mitä oli tapahtunut.

Eräs ihana ihminen tarjoutui meidän puolestamme lähtemään väärään koneeseen.

Valitettavasti koko ylibuukatusta koneesta ei löytynyt ketään muuta vapaahetoista.

Totesimme sitten että turha hänen on uhrautua, että me sitten menemme edes yhdessä eikä tule enää enempää kellekään harmia.

Siinä vaiheessa siis kun meidän piti olla jo omassa sängyssä keskellä yötä,

etsimme vasta virkailijan kanssa Helsinki-Vantaalla oikeaa taksia ja odottelimme papereiden täyttelyä.

Saimme kyllä siellä hyvää palvelua ja ihanan taksikuskinkin.

Aika raskasta olla kotona vasta kolmelta yöllä.
Emme ole mitään yökukkujia muutenkaan.

Heitin äidin omaan kotiinsa että hän ehtisi työhönsä aamu 7.

Mies lähti viiden ja kuuden välillä ajamaan koulutukseensa

Häneltä tuli viesti aamulla: "Älä pelästy, en ole ollut liikenneonnettomuudessa, jos kuulet uutisia"

En ollut ehtinyt kuulla-onneksi, haamuna hoidin arkea.

Kiukku ja harmi sekoittuivat.

Toisaalta eihän meidän käynyt kuinkaan.

(olisihan voinut oikeasti sattua jotain vaarallista,

kävi jopa välähdyksenomaisesti mielessä että puhelimeni oli lennon vuoksi kiinni-

onko kotona sattunut jotain???

Sillä sekunnilla kun meitä kuulutettiin kentällä)

Miksi juuri meille kävi näin?

Ei kysellä vapaahetoisia vaan ilmoitetaan että te olette nyt ne jotka eivät pääse koneeseen.PISTE.

Toistaiseksi ei hirveästi vielä lohduta Lentofirmalta saatu "korvaus".

Korvaus on käytännössä lentoon oikeuttavia arvoseteleitä-ihan sievoinen summa mutta suoraan sanoen en kyseisellä yhtiöllä pahemmin haluaisi lentää.

En yhtään ihmettele SAS uutisia mediassa.

Tutuilta kuulin että tällaista tapahtuu koko ajan.

Lennän yleensä kotimaisin FINNAIR siivin.

Pari kertaa olen joutunut muista johtuvista syistä turvautumaan SASiin aiemminkin.

Yhdellä kerralla Hki-Kööpenhamina välillä emme meinanneet ehtiä jatkolennolle Göteborgiin, koska aikataulujen kanssa oli sähläystä tällä kertaa kävi samoin.

Nyt Tku-Kööpenhamina kone oli viimetipassa perillä ja

Kööpenhamina-Göteborg-konetta oli aikaistettu.

Molemmat olivat SASin koneita ja meitä oli sentään vaihtamassa samaan koneeseen ainakin 8 ihmistä. Eikö mikään järjestelmä kerro heille että maksavat asiakkaat ovat tulossa?

Juosten ehdittiin kentän aivan vastakkaiseen päähän.

Yhdellä kerralla hukkasivat matkatavaramme ja rikkoivat ne.

Yhdellä kerralla myöskin kone oli ylibuukattu.

Silloin sekä Tku-Arlanda että Arlanda-Göteborg välillä.

Kuulutettiin vain voisiko joku vapaahetoisesti odottaa seuraavaa lentoa ja saisi siitä korvausta.

Tarvittiin 3 vapaaehtoista. Olin yksin 4 lapsen kanssa. Emme silloin voineet ilmoittautua.

Lentäen olisit jo perillä-sanoi mainoslause...ei tainnut olla tämän firman mainos!

Kotona mieltä ilahdutti suunnattomasti se, että äiti oli tehnyt enemmän kuin oli pyydetty.

Pessyt kaiken kertyneen pyykin. En siis joutunut aloittamaan siitä mitä tein koko reissua edeltävän ajan.

Onni on omistaa kaksi luotettavaa ja ihanaa ihmistä joille saattoi jättää koko tämän huushollin.

Kertaakaan ei tarvinnut varmistaa eikä kertaakaan miettiä, että pärjätäänkö täällä.

Kertaakaan ei soiteltu perään.

Reissussa rähjääntyy-sanan varsinaisessa merkityksessä.

Paljon mukavia asioita koimme.

Tietynlainen surullinen musta möykky kuitenkin mielessäni.

Tämä laulu on hirvittävän kaunis.

Laulu äidille

Celine Dion: Uusin albumi ja sen nimikkolaulu

On myös todella kaunis.

Mukavaa viikonloppua jokaiselle.

Tässä aivan ihanat sanat, koko kappaletta ei ole kuultavissa-pitää hommata levy ;)