Simpukankerääjät

Pitkästä aikaa luin.
Kiitos intopiille lukuvinkistä.

Rosamunde Pilcher: Syyskuu

Heti vinkin saatuani seuraavalla kirjastoreissulla etsin kirjan käsiini.
Lainasin samoin tein kaikki hyllyssä olleet kirjat.

Kävi kuitenkin niin että olikin hoppua ja kiirettä ja kaikenlaista ja kirjat vain lojuivat hyllyssä.
Illalla ei enää jaksanut lukea-kaatui vain sänkyyn. Päivisin ei ehtinyt.

Göteborgiin otin mukaani yhden kirjoista. Kansikuvan perusteella: Simpukankerääjät.
Mies otti sinne mukaan myös kirjan: Koulun vika? Ja luinkin sen melkein yhdeltä istumalta.
Suosittelen jokaiselle vanhemmalle, opettajalle. Maarit Korhonen: Koulun vika?
Tykkäsin siitä. Kirjoitettu lyhyesti, pieniä kohtauksia, helppo lukea missä vain kun ei jää pahasti kesken.
Niin täyttä asiaa että huh. Itse kouluja käyneenä, opettaneena, peadagogina, äitinä huokailin vain että vihdoinkin joku sanoo näitä juttuja ääneen. Toivon että moni lukee tuon pienen kirjan.

Otin siis mukaani kirjan mutta ehdin paneutua siihen vasta lennolla kotiin.
Lennon saatua mutkia matkaan-meni loppu yö kiukunkyyneliä niellen ja kirja jäi kesken.
Osansa myös sillä että se oli painettu kapeahkolla präntillä ja tiiviillä rivivälillä-väsynein silmin huonossa asennossa piti liian usein palata rivi-pari taaksepäin.

Kuluneella viikolla päätin uhrata harmaan päivän lukemiselle. Luin, luin ja luin aina kun pystyin irrottautumaan istahdin kirja kädessä.
Eilen ja tänään viimeiset sivut yötä myöten.

En osannut odottaa mitään. En ollut kirjailijasta ikinä kuullutkaan. Käsittämätöntä.
En osaa selittää myöskään. Pidin kirjasta hurjasti. Mieletön taito kuvailla englantilaista maisemaa-niin että tuntuu kuin itse istuisit sitä tuijottamassa tai kuin katsoisi elokuvaa. Puutarhurisydämeen iski tietysti se, miten kasvit oli aina kuvailtu tarkkaan. Villinarsisseja rannassa....murattilehtisiä pelargoneja pursuamassa ruukuissa ja niin edelleen.
Kirjn tapahtumat sijoittuvat "nykyhetkeen" 70-80 lukujen taitteeseen. Kuitenkin valtaosa kirjasta kuljetaan muistoissa toisen maailmansodan ajoissa. Naisen näkökulmaa sota-ajan pulaelämään.
Miten sota Cornwallissa toisaalta oli kovin kaukana mutta kuitenkin ihan tässä ja kuinka suru saavuttaa ihmisen missä tahansa.Mielettömän tarkkoja ihmiskuvauksia. Pystyi eläytymään monien hahmojen elämään aivan kuin olisi päässyt heidän päänsä sisään.
Monia surullisia kohtaloita, vilpittömiä ja aidon tuntuisia. Nenäliinoilta ei välty.Toisaalta päähenkilöillä sellainen mielestäni oikeanlainen asenne elämään. Asiat hoituvat, kaikesta selvitään.

Kirjailijan tyyli loikata ihmisestä ja paikasta toiseen. Nykyisyydestä menneisyyteen ja takaisin.
Mahtava. Aivan kuin lukisi jotain Hercule Poirotia mutta nyt ei selvitetty murhia ja rikoksia vaan henkilöiden elämäntarinat kietoutuivat toisiinsa-aivan kuten oikeastikin.
Tiedät ihmisestä jotain-muttet yleensä kaikkea. Hänestäkin, josta luulet tietäväsi kaiken-saat tietää jotain  yllättävää kun elämä tulee tiettyyn pisteeseen.

Olen aina tykännyt lukea sota-ajoista kertovia romaaneita.
Tämä oli toisenlainen-romanttisempi versio. Ei sodan veriroiskeita ja sirpaloituvia ihmisiä. Kuitenkin inhimilliset kohtalot liikuttivat.