Hiihtolomaa on tullut vietettyä.
Yksi Rosamunde Pilcherin romaani löytyi viimeksi kirjastosta: Myrskyn aika.
Tykkäsin kuten edellisistäkin. Tässä loppu tuli vielä pahemmin töksähtäen kun jossain muissa hänen romaaneissaan. Hiukan häiritsevää.
Hänen tapansa kuvailla ja kertoa on jotenkin sellainen, että pitää otteessaan ja kun tarina päättyykin ihan kesken kuin kanan lento, tulee olo kuin joku olisi tipauttanut puusta.
Tykkäsin silti kirjasta.
Whippet pääsi takan eteen iltapäiväaurinkoon. Pehmeän pedin puutekaan ei haittaa kun aurinkolänttiin pääsee nukkumaan. Yritti epätoivoisesti liukkaalla lattialla järjestellä luunsa niin, että pääkin mahtuisi aurinkoon. Luovutti lopulta.



Rosamunde Pilcherin Syyskuu on romaani, jonka luen joka ikinen vuosi. Ihana kirjoittaja.
VastaaPoistaVoi whippetiä... ihan niinkuin minä. Aurinkoa päähän!!
No siitähän se ajatus lähti, kun kirjoitit syyskuusta...
VastaaPoistaKiitos, en olisi eksynyt näihin kirjoihin varmasti mitenkään,kun en tähänkään mennessä ollutniitä huomannut. Olen tykännyt kaikista!
R&T