Koruja

Olen aina tehnyt jotain käsilläni.
Askartelu ei oikein ole minun juttuni,
kun ne lopputulokset eivät mahdu koristeiksi ja tuntuu, että ne pyörisivät vain nurkissa.
Lapset sitäpaitsi ovat turhankin tuottoisia sillä saralla.
Kiitos eskarin ja koulun.

Käsitöitä olen tehnyt laidasta laitaan. Kangaspuilla kutominen on meditatiivista.
Olen ollut nyt kutomatta melkein kuusi vuotta. Kahdet kangaspuut on kasattuina, toisen loimessa on tekninen ongelma ja toisista puuttuu loimi.
Muutaman kerran kangaspuuhuonetta siivotessa olen manannut mielessäni, että tulisipa siinäkin tilaa kun pistäisin " pillit pussiin" ja jakaisin kuteet maailmalle....sitten lepyn ja totean, että en tee niin. Aikani koittaa uudelleen. Mikään ei ole ihanampi kuin itse tehty räsymatto.

Kesäaikaan en osaa neuloa. Järkityyppihän neuloisi puikot viuhuen sukkia ensi talvelle.

Muutaman vuoden olen tehnyt koruja. Eriväriset lasihelmet ovat kiehtovia. Samalla lailla näissäkin väri ja materiaalien tuntu on se juttu. Helmien pujottelu on sinänsä helppoa mutta se luova osuus ja suunnittelu on ihanaa. Kenelle, mihin tarkoitukseen vai kenties löydän kauniin helmen ja koru rakentuukin sen ympärille.
Helmirasiat vievät suhteellisen vähän tilaa ja on helppo kerätä pois kun ei inspiroi.

Tässä muutama viimeaikoina valmistunut helminauha.

Pentukoira muutti meille vappuna. Sen nukkuessa on hyvä välillä istahtaa rauhassa helmeilemään. Ekat viikot kun pienen uni oli kovin koiiramaista ja jos puuhastelin omiani liikkuen talossa, se vahti minua koko ajan. Oli siis parasta istua aloillaan.