Kurakalle

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Lasten lempijuttu on kuraleikit. Kylmällä säällä kiellän leikkimästä kuraleikkejä ettei kukaan kastuisi kokonaan ja siten sairastuisi. Selvä vastaus kuuluu aina heti: "Ei me äiti mitään kuraleikkejä leikitäkään. Me vaan tehdään kurakalleja, tai ruokaa tai soppaa tai herkkuja-mut ei me niitä oikeesti syödä!" (loppukaneetti ei läheskään aina ole turha)
Hienosta hiekkalaatikkohiekasta saa upeita kurakalleja mutta ongelmaksi käy kaatosade joka yöllä on vienyt kurakallet mennessään-voi suurta surua!
Kekseliäät oivalsivat äkkiä että sininen tönkkösavi, jota tontilta löytää helposti kun hieman kaivaa maata, on oivallista kurakalle materiaalia ja ei katoa ensimmäisen sateen tullen. Nyt hiekkakasan vieressä on pieniä, syviä kuoppia.
Heille jotka eivät tiedä: Kurakalle on siis otus, joka muovaillaan hiekasta/kurasta/savesta ja vedestä. Kädet ovat mielellään kyynerpäitä myöten kyseisessä materiaalissa ja eipä juuri löydy puhdasta kohtaa taiteilijasta muutenkaan.

Kaivoimme pensaan paikasta toiseen ja uuden istutuskuopan savikasa jäi hetkeksi pihalle. Yhtäkkiä piha hiljeni ja ihmettelin että mitä nyt tapahtui. Kaikki kyyhöttivät vesiämpäreineen savikasassa ja muovailivat kurakalleja :D Halvat on huvit!
Unelmien täyttymys jo viime kesältä on "oma kaivo" eli pieni sadevesi tynnyri josta saa hakea vettä ilman lupaa. Mitä muuta sitä kesältä voisi toivoa?