Kuumehoureita

Tämä on sellainen "terveisiä sairastuvalta!"-viikko.
Esikoinen aloitti sairastamisen heräämällä maanantaiaamuna synkeänä.
Valitti että väsyttää muttei kuitenkaan saa unta.
Selvisi se syykin, lämpöä ja selvästi nousussa.
Itkua väänsi ja kiukutteki kun ilkeä äiti ei päästänyt kouluun.
Tunnissa kuume oli noussut niin ettei kouluun enää tehnytkään mieli vaan käpertyi nukkumaan.
Nukkui koko päivän kunnon kuumeessa.
Lepäsi tiistain ja keskiviikkona häntä ei pidellyt enää mikään.

Pienet toki saivat keskiviikoksi sen kuumeen ja nukkuivat sitten päiväunetkin että saatiin kuume rauhoittumaan.

Jotta elämä oikein kruunautuisi, sain kuumeen itsekin. Minä joka harvoin sairastun, sairastun sitten kunnolla.
Aamulla väsytti mutta kömmin suihkuun ja ajattelin että kyllä se elämäksi muuttuu...suihkusta kaaduin takaisin petiin ja en sitten kyennytkään enää nukkumaan.
Kuume nousi iltapäivällä hurjaksi ja laski välillä lepäämällä noustaakseen uudelleen.

Väliveli sai kuumeen tänään uudelleen. Hän kun on sellainen ettei lepää laakereillaan jos on hiukan lämpöä vaan touhuaa täysillä ellei naruilla kahlita sänkyyn.

Sairaana on aikaa ajatella kaikenlaista. Tässä otoksia väliveljen hajatelmista:
"Miksi ihmisillä on nämä?" (kulmakarvat ja kun itsellä on kuumetta 38 ja risat niin en totisesti kyennyt asiaa syvällisesti pähkäilemään)
Tyydyin selittämään jotain ympäripyöreää siitä että jos me ihmiset on joskus oltu apinoita, niin ne karvat voisi olla jäänne niiltä ajoilta...."mutta emmä ole kyllä mikään apina...etkä säkään äiti. Mutta jos vaikka isovanhemmat on olleet apinoita?!"
Koitin sitten muistuttaa että puhutaan sellaisista hyvin kauan sitten tapahtuneista asioista kuin vaikka dinosaurukset...mutta puheeni kaikui kuuroille korville ja nenänpäätään silittäessä päästiin seuraavaan pohdiskelunaiheeseen:
"Jos ihmisen pääkallo on samanlainen kuin merirosvolipussa niin sä äiti valehtelet, koska ei ihmisen päässä ole niitä koiranluita!"
(hetken jouduin nieleksimään hihitystäni, siis ei heti tullut mieleeni että ne merirosvolipun poikittaiset luut ovat lapsen mielessä koiranluita-siis sanan varsinaisessa merkityksessä-sellaisia luitahan koirat syövät)
"Miksi kuumeisena pitää juoda paljon? Miksei vain voisi syödä paljon karkkia?"

Nii-iin, sanopas se!

On hauska huomata että lapset ovat jo niin isoja, että kun en todella voinut sängystä nousta he kiltisti leikkivät ja piirsivät. En tosin halua ajatella miltä lastenhuoneissa näyttää. Olen tänään vielä sopivan puolikuntoinen kiivetäkseni yläkertaan katsomaan.