12. joulukuuta

Voiko ihanammin aamu enää alkaa? Sain uutisia.
Myös pikkuinen ruskea syö ja paino on noussut yöllä.
Ihanaa sunnuntaita!


Jatkan nyt tähän samaan. Kun aihepiiri ei muutu.

Saimme nauttia ukkokullan ihanasta aamiaisbuffetista.
Oli hedelmiä, leipää, kasviksia, uunilämpimiä croissantteja ja suklaatahnaa, vastapuristettua verigreippimehua sekoitettua appelsiiniin.
Pienet pääsivät luistelemaan iskän kanssa ja esikolla on hyvä kaveri yökylässä.

Lämmitän takkaa ja kirjoittelen. Nautin upeasta (hyytävästä) talvikelistä ikkunan läpi.

Onneksi kehnon viikkoni kruunasi tuo ystävän koiran synnytys.
Ihmeelliset on hullun huvit ;)
Olen kuitenkin hänen kasvattejaan seurannut lapsesta saakka ja ollut melkein kaikissa syntymissä mukana.
On aina yhtä ihana nähdä pieni koiranpentu ensimmäistä kertaa.
Toisaalta yhtä haikeaa kun muistaa että oma vanhus oli samanlainen rääpäle ja siitä on kauhean kauan aikaa-tuolla se nytkin pitelee pakkasta kopassaan. Täyttää ensi keväänä 14, jos täyttää.
Kuvittelee vanhus varmaan että jos nukkuu oikein tiukalla kerällä ja sikeästi-niin ehkä huima -14 asteen pakkanen hellittää ja muuttuu auvoisaksi "kesäkeliksi".

En ole erityisen kirkollinen ihminen mutta tässä laulussa on kauniit sanat erityisesti alussa:

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus"

Melodia on kaunis kokonaan. Pekka Simojoki osaa tehdä kyllä hyvää musiikkia vaikkei uskonto sinänsä kuulijaan uppoaisikaan.

You Tube löysi useammankin version tuosta laulusta "tulkoon joulu", en osannut valita sellaista joka olisi paras kokonaisuus. Valitkaa itse :)