Tyhjäkäyntiä

Ajatukset ovat muualla. Mieli surkea muiden puolesta.
Monta juttua on tehnyt mieli kirjoittaa, muttei ole jaksanut.
Kuvia kamerassa vaikka kuinka.

Ystävän perheessä painitaan raskaan, lapsen sairauden kanssa. Sairaus ei ole uusi mutta käänteet koko ajan huonompia. Toivo alkaa olla kadonnut lääkäreiden arvioista.
Ajatus kuristaa. Esikoiseni on saman ikäinen.
Me kävimme sairaalassa vain kontrollissa kuulemassa että kaikki on pikkuveljellä hyvin. Tuntuu pahalta toisen puolesta, joka ei saa koskaan niitä hyviä uutisia.
Miten ihminen jaksaa kantaa aina uuden taakan kun vanhakaan ei helpota?
Kaikki hyvää tarkoittavat lauseet kaikuvat korvissa kuin kliseet: Parane pian! Kyllä pian kaikki kääntyy parempaan! Kyllä tämä varmasti auttaa! Toivoa on! Kukaan ei saa kantaakseen enemmän kuin kestää... Kaikki pelkkää puppua. Silkkaa huijausta. Irvokkaita lauseita.
Enää ei ole sanoja.
Itkettää.

Toinen ystävä kovilla. Halaus. Tiedän että luet, tiedän että tiedät että olet(te) ajatuksissa. Huoli on kova. Tämä on voimalaulu sinulle.

Viikko pari mennyt kuin sumussa. Menen kauppaan ja ostan jotain, millä ollaan hengissä tänään. Huomenna mietin että tulipa käytyä kaupassa, kah mitä tänään syötäisiin???
Ei vain ajatus pysy hallussa. Harhailee muiden murheissa. Miettii. Pysähtelee.

Juuri kun saa koottua itsensä, ettei näyttäisi punasilmäiseltä särjeltä. Soi autoradiossa tämä
-ja taas tarvitaan nenäliinoja.

Maailman toisella laidalla hirveä katastrofi, sekin tuntuu kurjalta mutta ajatukset eivät jaksa todella murehtia tuntemattomien kohtaloa.

Onneksi keväinen aurinko paistaa ja voin rapsuttaa pientä karvaista pörröistä pentua. Jaksaa hymyillä kyynelten läpi.