Lasten suusta ja raportti savannilta

Väliveli omaksuu jälleen puhetapaansa uusia piirteitä koulusta.

Samalla lailla hän aikanaan imi vaikutteita kerho-ohjaajilta ja eskarista.

(Parhain varmasti seuraava keskustelu autossa kerhon jälkeen: "Äiti miksei me ikinä syödä sellaisia vauvojen hedelmäsoseita?

Minä tuijotin hetken tietä ja mietin että mitä?

Lapsi joka ei koskaan ikinä milloinkaan suostunut sellaisia edes vauvana maistamaan vaan siirtyi tissimaidosta itsethtyyn ruokaan eikä nekään menneet mössönä alas. 

Kysyin, että miksi niitä pitäisi syödä kun ei meillä ole yhtään vauvaa.

No kun ne on "ihan mahtavia välipaloja". 

Ostimme niitä kaupasta ja kyllä ne joskus ovatkin uponneet muttei niistä mitään hittiä tullut siltikään)

Tänään kyselin että millainen heidän luokkansa on, rauhallinen vai villi? 

(Opettajan lapussa oli hauska piirroskuva luokasta, jossa sattuu ja tapahtuu.)

Väliveli selitti että luokka on aika rauhallinen. Kuitenkin joku poika on semmoinen että ei koskaan tottele ekasta sanomisesta ja sille pitää joskus hiukan karjaista ja sen isoveli on kyllä ollut samassa luokassa ja ollut paljon "ryhdikkäämpi".

Opettajan tietäen, en usko hänen varsinaisesti karjuvan, mutta tuo termi oli aika hurja ja että joku lapsi on ryhdikäs? Voin kuvitella opettajan käyttäneen moista sanaa :)

Meidän koti oli tänään iltapäivällä mielenkiintoinen.

"Täällähän on ihan kuin luonnossa. Kun lentelee perhonen ja koirat vaeltelevat villeinä..." 

(Nokkosperhonen nimittäin eksyi sisälle ja koirat tulivat ulkoa sisälle kun isäntä kotiutui)

Ensimmäinen viikko hengissä suoritettu. 

Koulu alkanut hienosti.

Kerho alkanut hienosti. 

Eskari alkanut hienosti. 

Paitsi että sieltä hakeminen johtaa parkuun ja ruttunaamaisuuteen kun ei saa leikkiä.

Siis juu meillähän ei tunnetusti ole yhtään leluja, meillä leikkiminen on täysin kielletty-ihan kokonaan.

Joten lapsen ainoa aika on saada leikkiä eskarissa juuri sillä sekunnilla kun eskari päättyy.

Eskarissakaan kun ei tehdä muuta kuin leikitään koko päivä, niin se ei riitä. *hohhoijaa*

Eskarilaista siis sanalla sanoen väsyttää. 

Toivottavasti sopeutuu ja tottuu tähän ison arkirytmiin.

Muut nimittäin heräävät ajoissa ja herättämättä, hänet pitää konkreettisesti nostaa sängystä ja meillä mennään aikaisin nukkumaan illalla!

Kirjoja on päällystetty urakalla. 

Vaikka muovintuhlaukselta tuntuukin, niin homma sinänsä on mielestäni superkivaa. 

On ihana saada siisti kirja reppuun. Lisäksi lähes kaikki kirjat on nykyään kierrätyskirjoja.

Eli jokainen luokka saa suunnilleen joka toisen kirjan uutena ja joka toisen edellisiltä oppilailta. 

Mielestäni loistava tapa opettaa lapsillekin kirjojen arvoa, säästää ylipäätään.

Nyt esikoisella on ihan uusi uskonnonkirja mutta kierrätetty historiankirja jne. 

Kurjaa on vain se että kaikkien vanhemmat eivät ymmärrä millaiseen kuntoon kirja vuodessa menee

_jos sitä ei ole päällystetty_. 

On kurja saada huonokuntoinen kirja. 

Toistaiseksi on sattunut ainakin olemaan melko hyvässä kunnossa kaikki.

Meidän lapset ei varmaan ikinä opi itse päällystämään kirjoja, kun äiti on niin hullu että tykkää siitä.

Viidennen tytöt kuulemma ylpeilee sillä että ovat itse päällystäneet kirjansa. 

Kysyin esikoiselta että tahtooko hänkin? Ei kuulemma. 

Sanoin sitten että voi sanoa kavereillekin rehellisesti ettei äiti anna, kun se tahtoo tehdä sen ite. :D

Väsyttää. Ottaa aivoon kun mies on kaksi tulevaa yötä töissä eli nukkuu seuraavat päivät.

Siinä se sitten meneekin tylsä viikonloppu.

Kukahan meillä siivoaisi? Loppukuusta on tiedossa vierasta ja juhlaa ja ihmisiä, joten talo ei saisi näyttää tältä.

Päätän raporttini savannilta.

Villeinä vaeltavat koirat nukkuvat ja perhonenkin on päästetty takaisin puutarhaan turvallisesti.

Mukavaa viikonloppua!