Meillä oli viljaisa viikonloppu. Lauantaina tein nopeasti iltapalaksi juustoisia teeleipiä.
Lempparireseptini löytyy monesta paikasta. Helppo tehdä, kun voi vain sekoittaa aineet, nostella nökäreet pellille ja paistaa. Ei sotkua, kohotusta tai muitakaan työvaiheita liiaksi.
Aamulla herättiin lumisateeseen. Maa muuttui valkeaksi.
Päätin pistää hellaan tulet ja paistaa amerikkalaisia pannukakkuja aamiaiseksi. Kummilikka oli yökylässä ja pikkuneidit viettivät luppoisaa aikaa keskenään.
Muutamassa tunnissa kaikki lumi suli pois.
Ei pulkkailtu eikä hiihdetty, eikä tehnyt edes mieli ulkoilemaan tuonne kuraan.
Esikoinen leipoi laskiaispullia koko perheelle.
Jokainen sai valita mieleisensä tilauksen.
Mantelimassalla vai hillolla?
Omatekoinen mansikkahillo ja kermavaahto oli kyllä taivaallista mutta oma kannattajajoukko oli mantelimassalla ja kermavaahdollakin. Useimmat halusivat molemmat.
Tämä talven irvikuva ei meinaa millään antaa periksi mutta hellan lämmössä leipomusten tuoksussa sen voi yrittää unohtaa.
Tänään maa on loskainen.
Ihana herkkuviikonloppu teillä! Aikamoista luksusta tuo vaihe kun lapset leipovat koko porukalle. Sitä odotellessa :) Mutta tämä lumi. Eilisen aamun valkean maan sulatin vielä jotenkuten (olihan laskiainenkin...), mutta tämän aamun toisto: EI enää, jo riittää lumi jos ei sitä tähän mennessäkään ole ollut!
VastaaPoistaItselläni on vielä kovasti opettelua siinä, että kestän katsoa vierestä keittiön sotkeutumisen ja jaksaisin kärsivällisesti kehottaa siivoukseen. On kyllä kiva huomata, että lapsista löytyy leipova kärpänen. Olen siinä asiassa aidosti huono äiti, että en jaksa leipoa ja laittaa lasten kanssa. Joulupiparit perinteisesti on leiponut iskä lasten kanssa. Hänen hermoillaan sotketaan jauhoilla kaikki paikat ja siivotaankin. Tosin jos sen tekee kerran vuodessa, niin hermojen kuuluukin kestää! Piparkakkukisaan väliveli innoissaan osallistui parina vuonna ja toimi aivan itsenäisesti. Minun roolini oli sulattaa kuuma sokeri ja maksaa valitut aineet kaupassa. Tänä vuonna esikoinen toi itse tekmänsä piparitaikinan kotiin ja pienemmät leipoivat sen tohkeissaan. Esikoinen paistoi. Itse yritin vain pitää yllä maailmanrauhaa. Eli vaikka en olekaan parhain mahdollinen tekemään yhdessä, ovat he kuitenkin vuorollaan päässeet auttamaan ja oppimaan ja kenties se kantaa.
VastaaPoistaEräs puutarhaystävä käytti termiä " henkinen huhtikuu" , se kuvaa mielentilaa täydellisesti! Lumin siinä mielentilassa aivan OUT! :)
R&T