perjantai 28. helmikuuta 2014

Remontti etenee...


Ennestään keittiössä oli nuo tiilenoranssit pellavaverhot. Ne ovat palvelleet meitä koko täällä asumisen ajan. Kun muutimme tänne, mietin miten saisin kamalan ruskean muurin näyttämään 
siedettävämmältä. Sain päähäni kuvan juuri tuon värisestä pellavasta ja löysinkin juuri haluamani värisen kankaan. Ostin koko kaupan tyhjäksi silloin. Ikkunat yltävät lattiasta kattoon kolmella seinällä. Verhojen oranssi saa muurin tiilissä olevat oranssisävyiset kohdat jotenkin hehkumaan ja näkymään paremmin.
Talossa oli pienen vessankaapin ovena pala kaunista kangasta. En ole ollut kukkakuosien ystävä.
Pidän kauniista kuoseista, mutten osaa ostaa niitä omaan kotiin, kun tuntuu ettei niitä ehkä jaksaisi katsella vuosia.
Tuohon pieneen kangaspalaan kuitenkin ihastuin välittömästi ja ompelin siitä tyynynpäälliset sohvalle.
Yli pari vuotta sitten otin selvää, mikä tuo kangas on ja mistä sitä saisi.
Kävin kangaskaupassa ja mietin. Aina kaupungilla käydessä, poikkesin kurkkaamaan kangasta.
Mietin. Nyt kun teimme keittiöremontin, olin päätöksessäni varma.
Juuri tätä ihanaa kangasta haluan lisäksi ikkunoihin. Se sopii vanhoihin pellavaverhoihin loistavasti ja nyt ikkunat saa halutessaan vaikka kokonaan peitettyä verhoilla.






Tässä ihana pieni puuhellani. 
Tämä on kaiken alku ja juuri. Mainoksen sanoin :" Siitä se ajatus sitten lähti..."
Olohuoneena tänne ei voinut laittaa takkaa mutta puuhellan voisi ja mikäs parempi syy saada iso keittiö.


Löysin nämä herttaiset talolyhdyt ja muutaman kerran maltoin poltella niissä tuikkuja. 
Ne luovat ihanan varjon seinille.
Iltaisin vain pitää niin ajoissa ehtiä sytyttämään kynttilöitä, että ne ehtivät rauhassa palaa.
En uskalla käydä nukkumaan, jos kynttilöitä ei ole sammutettu.
Niin ihana kuin niistä seinillä hyppivistä varjoista olisi nauttia.
Laiton lopulta taloihin pienet valot sisälle. Näin ne toimivat hämärävaloina. Sytytän harvoin kattovaloja tms. Ellen tee jotain erityisen tarkkaa työtä. Nyt voi noiden valossa istuksia iltaisin ja nukahtaa rauhassa.
Toistaiseksi kun aurinkokaan ei suvaitse juurikaan valaista. Päivälläkin nuo tunnelmalliset valot tuovat hyvän mielen.



Uusi keittiömme. Olemme remontoineet pitkään ja hartaasti.
Mitään ihmeellistä ei sinänsä tehdä, mutta normaalin arjen joukossa kun naulataan paneelia ja maalataan kootaan kaappeja ja kiinnitetään niitä seiniin, 
teetetään sähkötöitä ja puretaan toisaalla vanhat komerot. Tavarakasoja on ajelehtinut kaikkialla. 
Koko koti on ollut este-ja pujottelurataa. Elämä on ollut lievästi sanoen haastavaa ja hermoja raastavaa.
Nyt alkaa keittiö olla kunnossa.

Olen TO-DEL-LA tyytyväinen.

Tulevasta makuuhuoneesta on jo saatu revittyä kuusi (!!!) kerrosta tapettia. Sinne tulee yksi seinä tapettia ja loput maalataan. Kun huoneessa on vain yksi ehjä seinä, lopuilla on ikkuna ja ovet.
Yksi tapettikerros oli todella kaunis. Herkka kukkatapetti. En ole koskaan pitänyt kukkatapeteistakaan omilla seinilläni muttatuon olisin voinut vaikka säästää. Valitettavasti joku ylityperä tapetoitsija oli takavuosina pilannut sen pakkeloimalla paksusti saumojen päälle ja vetämällä uuden tapetin päälle. Tuovanha herkka kuosi oli kuin pastelliliidulla piirretty ja sormella pystyi pyyhkimään kuvion tiehensä. Piti siis vain repiä sekin pois.

Kodinhoitohuone on jo valmis. Siellä ei oikeastaan tehty mitään kummallista, sehän on vanha keittiö. Purettiin isot vanhat komerot, joihin mahtui vaikka niitä kuuluisia luurankoja sisään. Niiden jättämiin syvennyksiin siirrettiin Elfa-korit ja tehtiin henkarivaatteille kaappitilaa. Keittiökaapit jätettiin paikoilleen, samoin työtaso ja vesipiste. Uunin ja lieden kohdalle kannettiin kuivuri. Nyt pesukone enää majailee kellarin kylpyhuoneessa. Jahka se pääsee muuttamaan kodinhoitohuoneeseen, odotan elämänlaatuni nousevan ison hyppäyksen. Likapyykit koneeseen-kuivumaan ja suoraan kaappeihin paikoilleen. Yhdessä ja samassa huoneessa, ilman raivostuttavaa vaihetta, että kukaan ei viitsi tuoda niitä puhtaina yläkertaan kellarista ja kylpyhuoneessa on aina valtava kasa puhdasta. Kun sen vihdoin saa tuotua yläkertaan, on vaatehuoneessa valtava kasa...ikuinen riesa.

Olohuone onkin tavallaan valmis. Sen seinäpinnat remontoitiin jo takavuosina. Verhot ovat palvelleet meitä 13 vuotta ja huone on siis ollut meidän makuuhuone. Eli suuri sänky pitää saada sieltä pois. Huone on melkoisen ahdas nyt, kun remontin ajan siellä on sekä olohuoneen kalusteet että sänky.

Nyt istun puuhellan lämmössä ja mietin, mitä syötäisiin näin perjantai-illan kunniaksi.

Leppoisaa viikoonloppua!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti