tiistai 9. marraskuuta 2010

Gaaaaaaaaaaaaaaarrrrrhhhhhhsssss.

En tiedä mitä olisin sanonut.

Viikkasin ja silitin uutterasti pyykkiä.
Olin jo kaavaillut miten pyydän jokaisen muksun ottamaan omasta pinostaan ja laittamaan mallin mukaan omiin laatikoihinsa ne vaatteet.
Ovat nyt pikkuhiljaa opetelleet sitä asiaa, sillä Gogo-rastin vuoksi pitää tehdä jotain.
Idea on siis että kun on fiksusti, tekee ja auttaa saa rastin ja kun on kolme rastia kasassa saa ostaa pussin Gogoja. Yhdessä pussissa on 3 Gogoa. Aika antelias palkkasopimus mielestäni.

Pienet katsoivat Pikku Kakkosta ja ajattelion houkutella heidän puuhaan heti ohjelman päätyttyä "yllätys" taktiikalla.

Esikoinen kuitenkin tuli luokseni heti syötyään ja alkoi viedä vaatteitaan paikoilleen.
Kehuin ja kiitin ja sanoin, että on kiva kun laittaa ne pyytämättä. Että laita siististi ja katso mallia laatikosta.
Järjesti niin reippaasti omat vähät vaatteensa että kehun ja kiitoksen voimalla sain hänet tekemään muidenkin osuuden. Kerroin että auttavaisuus palkitaan.
Työ tuli tehtyä nopeasti ja kehuin ja kiitin ja mainitsin miten kätevää kun kun ei minun tarvitse nyt uhrata niihin koko iltaa. Iso apu ja olen iloinen että hän auttoi.
Hän yltyi kehumaan että helppohan noita oli laittaa kun äiti ne viikkasi hienosti valmiiksi, että sai vaan laittaa laatikkoon. (vieläkään ei minulla hälyttänyt)

Kampasin kaikkien hiukset ja syynäsin hiuspohjan. Koulussa on koko syksyn ollut liikkeellä täitä ja nyt myös eskarista tuli ilmoitus. Minä neuroottisena vahtaan päitä ettei olisi täitä. Pesen ja pyykkään ja tiukka ukaasi että kotona ei lojuta kouluvaatteissa nyt yhtään. Koulussa pipot ja hanskat visusti omaan hihaan jne.
Olen aika tiukkapipo tässä jutussa koska vihoviimeinen mitä huusholliin haluan on minkään lajin ötökät. Puistattaa, oksettaa ja inhottaa ja kutittaa silkasta ajatuksesta.

Sitten koko pesuen pääsi iskän kanssa saunaan. Kylmänä pyrypäivänä oivallinen mahdollisuus.

Menin hakemaan yöpukuja esiin että on kiva saunapuhtaana heti pukea päälle.

Ei hemmetti! Hemmetin hemmetti.
Esikoinen oli tosiaan vain laittanut vaatteet laatikoihin. Ei mitään eroa yöpuvuilla, paidoilla, kalsareilla tai pitkillä sellaisilla.
Minulla kilahti. Karjuin kurkku suorana ja pää punaisena että miten tämä on mahdollista ja juuri kun kiitin ja kehuin, niin nyt pitää haukkua.
Harmitti, ärsytti, väsytti, suututti, kiroilutti.

Mitä ääliömäistä miehen logiikkaa?!?
En ole nipo. Vaatteiden ei tarvitse olla viivasuorissa riveissä, riittää että ne ovat viikattuna oikeassa paikassa, niin että ne on helppo löytää. Pienetkin osaavat jo hakea kun sanon, hae kalsarit tai ota punainen paita.
Milläs haet jos ne kaikki on samassa kasassa-leviää koko keko ja taas siivotaan.

Suutuksissani otin Gogo rastin pois ja totesin että näin niitä ei ansaita. Jos pyydän kauniisti laittamaan vaatteet mallin mukaan paikoilleen, esikoisen oletan osaavan tehdä niin.

Harmittaa kun piti vesittää kaikki kehut.
Miksen osaa vetää henkeä ja sanoa herttaisella äänellä: "Voi rakas muru, Miten ne nyt tälleen eksyi väärään paikkaan? Voi tule, laitetaan ne yhdessä oikein..." Osaan sanoa niin kaksi vuotiaalle, mutten 10 vuotiaalle.

Gaaaaaaaaahhhhrrrrsssss...tai jotain. Ugh. Olen puhunut.

1 kommentti:

  1. Pöh, mikä äiti se sellainen olisi joka vaan joka käänteessä hymistelisi?? Hyvää se tekee lapsille oppia siihenkin, että välillä palaute tulee vähän reippaammin. Tunteita on, ja ne pitää näyttää. :)

    VastaaPoista